Tajusin ihan yhtäkkiä, että Maijahan on jo aika vanha. Siis ei mikään vauva enää eikä pöhlö koheltajataaperokaan, vaan aika viksu ja hirveän paljon ymmärtävä pieni lapsi. Tämä neronleimaus vaati yhteisen leipomishetken.

Olin suunnitellut, että kunhan sopiva vapaa hetki tulee, leivomme Maijan kanssa yhdessä pannukakun. Ajattelin, että on oikein antaa lapsen osallistua kodin pikku askareisiin, vaikka lopputulos onkin hirveä sotku ja hukkaan (seinälle) heitetyt ainesosat. Mikä aliarviointi! Maija piteli vispilää taitavasti kourassaan ja sekoitteli kaikki aineet nätisti kulhossa, eikä mikään mennyt pieleen. Taikinaa läikkyi pöydälle vain kerran, kun Maija keskittyi hetken aikaa maisemiin ja nojasi samalla kulhoon.

Ja miten me nautimmekaan! Maija oli aluksi innostuksesta ihan hiljaa ja sekoitti vain, onnellisena. Sitten se alkoi ehdotella muutoksia soppaan: Lisää munaa! Lisää maitoa! Lisää sekottaa! Pysyimme kuitenkin minun reseptissäni, ja niin pannukakusta tuli oikein hyvä. Ja se maistui. Mansikoilla ja ilman.

Muutenkin pitäisi varmaan ottaa lasta enemmän mukaan kaikenlaisiin hommiin. Aiemmassa kirjoituksessani mainitsemani tehokkuusajattelu on aiheuttanut sen, että teemme yleensä asiat mahdollisimman nopeasti, kätevästi ja ilman ylimääräistä säätämistä - toisin sanoen ilman lapsen avuliaita käsiä. Yritän nyt kuitenkin höllätä tahtia. Pitäähän lapsen saada harjoitella!

Pyykin ripustuksessa tyttö onkin jo autellut nostelemalla vaatteita lattiatasosta minulle. Pihakukkien kastelu on ihan Maijan lempipuuhaa - tosin olemme niin onnettomia puutarhureita, että lapsi joutuu kastelemaan lähinnä vuohenputkia ja nokkosia. (Hyvin kasvavat.) Mitä muita kotihommia olette pienten lasten kanssa tehneet? Jaksatteko opettaa ja ohjata (ja siivota jäljet) vai teettekö mieluummin itse?

Kommentit (3)

Vierailija

Meillä siivotaan jonkun verran Maijan ikäisen pojan kanssa (lähinnä niin, että äiti siivoaa uudelleen myöhemmin), ripustetaan pykkiä, puretaan kauppakasseja. Leipomisessa poika on lähinnä toiminut sihvilän nuolijana ;) Aika paljon tulee varmaan äsähdettyä lapselle että äh menes siitä. Pitäisi malttaa antaa auttaa. Tunnistin itseni edellisestä kirjoituksestasi :)

Vierailija

Meillä lempipuuhaa on tiskikoneen tyhjennys. Minä nappaan ensin terävät veitset pois, sen jälkeen lapsi ojentelee ruokailuvälineen kerrallaan minulle, ja niiden loputtua siirtyy muihin astioihin. Myös pyykkien ripustamisessa saan apua. :)

Vierailija

Meillä myös 2- ja 4-vuotiaat ovat monessa mukana. Toki 4-vuotias osaakin jo kaikenlaista enemmän. Pyykkien laitto pesukoneeseen tai pesukoneesta kuivausrumpuun, koneen pistäminen päälle (oi mikä riemu napin painamisesta!), tiskikoneen täyttäminen, moppaaminen, imurointi, pölyjen pyyhintä, ruuan laitto, leipominen, pöydän kattaminen, pihakukkien kastelu, haravointi, kuistin lakaisu, rikkaruohojen nyppiminen (jos ei muuten niin kottikärrymiehenä) jne. Lista on melko loputon! Ei meillä juurikaan ole hommaa johon lapsia ei jollain konstilla voisi ottaa mukaan. Viikonloppuna olivat molemmat iskän ja pappan apulaisina kittaushommassa. Sotkua tuli ja vaatteet saa pistää varmaan roskiin mutta sitä varten olikin huonompaa pistetty päälle!! Ja se lapsen riemu on niin suuri kun saa tehdä aikuisten töitä ja auttaa!
Lasten auttamista voi rajoittaa oman aikataulun, jaksamisen ja viitsimisen mukaan. Joskus kun kiireellä tehdään ruokaa lapset vaan istuu pöydällä tai korkealla tuolilla pöydän vieressä ja ovat sillä tapaa ikään kuin mukana ruuan laitossa vaikkeivat juuri osallistukaan. Sekin usein riittää heille ja näkevätpä ainakin miten sitä ruokaa tehdään!

Blogiarkisto

2013
2012
2011