Tänä viikonloppuna pienokaiseni täytti kahdeksan kuukautta ja itse täytin 30 vuotta. Jotenkin ihan ihmeellistä, että toinen on ollut olemassa alle vuoden – kun itse on tallannut näillä jalkapohjilla jo kolmekymmentä. Sen kyllä näkee niistä pohjistakin. Maijan jalat ovat niin silkkiset ja ohuet vielä, kun maailma ei ole niitä karaissut ja karheuttanut. Toivottavasti pysyvät herkkinä pitkään.

Kun Maija on kahdeksan kuukautta, hän:

-    Osaa vihdoin kontata! Pääsee siis enemmän joka paikkaan, mikä tarkoittaa kodin sekä äidin ja isin ajattelutavan saneerausta. Pitää miettiä uusiksi kaikki se, mihin vauvan voi jättää itsekseen ja kuinka pitkäksi aikaa. Ja milloin hiljaisuus tarkoittaa, että vauva on löytänyt sähköjohdon/sakset/kiviä/koiranruokaa.

-    Ei vielä juurikaan toista tavuja – paitsi sanaelmaa ”kilssss”. Se ilmestyi Maijan puheeseen, kun hän bongasi Miehen lauseesta Kirsi-kummin nimen. ”Kilssss” tarkoittaa myös isiä, koiraa, tervehdystä ja kaikkea mielenkiintoista. Ja saa aikaan kuolan roiskumisen ympäriinsä: KILSSSSSSSH!

-    On taas flunssassa. Samalla loppuivat unelmayöt, joihin unikoulutuksella oli päästy. Maija alkoi yhtäkkiä herätä tunnin välein kamalan itkuisena, ja seuraavana aamuna vuoti nenä. Siitä se sitten taas lähti. Jälleen nokka on vuorotellen tukossa ja hanana, ja kun se on tukossa, vuotaa alempi rööri eli suu – kuolalapuille on taas käyttöä. Myös päiväunet menivät plörinäksi heti kun lenssu iski, ja kirosinkin, kun olin jo ehtinyt unia täällä hehkuttaa. No, onneksi syy on selvä, ja toivottavasti pääsemme unikoulussa taas alkuun kunhan nuhapaholainen häipyy.

-    Ottaa jatkuvasti kontaktia vieraisiin ihmisiin ja veikistelee saadakseen heidän huomionsa. Maija ei yleensä vierasta, paitsi joitain harvoja miehiä. Tai sitten ihan vain satunnaisia ihmisiä, joissa on hänen mielestään ties mitä kummallista. Kun vierastuskohtaus iskee, alkaa Maijan alahuuli kirjaimellisesti väpättää, ja itku purkautuu lohduttomana valituksena syvältä sisimmästä. Nämä ovat niitä hetkiä, kun tunnen itseni todella Äidiksi: kun lapsi kaivautuu syliini ja nyyhkytys vaimenee.

-    Syö suunnilleen neljästi päivässä jotain muuta kuin maitoa. Tästä lisää erillisessä postauksessa.

-    Nukkuu yleensä (siis ilman tätä flunssapoikkeustilaa) yhdeksästä aamukahdeksaan erinäisin syöttömäärin. Päivällä Maija vetäisee yleensä kolmet unet: ensimmäiset alkavat aamupäivällä kymmenen kieppeillä, päivällä sitten kun on sopiva aika, ja vielä illalla noin kuuden maissa pienet iltalenkkivaunu-unet. Näissä emme ole olleet kellontarkkoja, vaan vauva on päästetty nukkumaan silloin kun on vaikuttanut sopivalta ajalta – tai harrastusten ja muiden menojen kannalta sopivassa välissä.

-    Rakastaa kutitusta, kylpemistä, illanistujaisia (= huomiota), mamman höpöleikkejä ja ihania isoja koruja, serkkujen seuraa, koiramme temppujen katselemista ja mönkimistä meidän päällämme sängyllä.


Maija tykkää kylpyammeestaan. Myös ilman vettä.

Kommentit (3)

Rouva X

Paljon onnea sekä tyttärelle, että äidille merkkipäivän johdosta! :) Maija on kyllä mitä suloisin nappisilmä <3 Ja mitä kaikkea hän jo osaakin! Niin ne pikkuiset kasvaa nopsaa kyytiä... Onko teidän koiran suhtautuminen Maijaan muuttunut sitä mukaan, kun hän liikkuu enemmän ja osoittaa koiraakin kohtaan enemmän ja enemmän huomiota?

Täällä odotus alkaa olemaan loppusuoralla ja jännitys kasvaa. Ihan kohta mekin päästään ihailemaan oman pienemme kasvua maailmassa! Nyt siis kasassa 37 viikkoa eli milloin tahansa periaatteessa voi alkaa tapahtumaan... Tosin tuntemukset ovat sellaiset, että kyllä tässä vielä muutama viikko hyvinkin ootellaan :/ Yritän kovasti siivouspuuskieni ohessa löytää jostain kaapin perältä malttia ja kärsivällisyyttä :)

keltanokanhautomo

Kiitos Jenni ja Rouva X!

Ja kyllä, koiramme alkaa hermostua, kun tyttö osaakin nyt liikkua. Saa nähdä mitä tästä tulee... Kirjoittelen aiheesta vaikka lisää joku päivä. :)

Ja onnea odotuksen viime metreille, Rouva X! Ihan mahtavaa, että siellä ollaan "jo" tuossa vaiheessa. Ihanaa. :):)

Blogiarkisto

2013
2012
2011