Äidin vanha hevonen on myös tyttären onni.

Kun kirjoitan tätä, Maija huutelee sängyssään äitiä. Mies käy lohduttamassa ja kehottaa hellästi nukkumaan. Tyttö on sairastanut nuhaa, jonka vuoksi yörutiinit ovat menneet sekaisin ja äiti pitäisi muka saada viereen nukkumaan. Minä yritän keskittyä kirjoittamiseen ja haaveilen illasta, jona Maija menisi taas unille ihan normaalisti, helposti, kuten yleensä. Se olisi luksusta. 

Edellisen tekstini ytimekkäästä "kiviäkin kiinnostaa"-kommentista tuli mieleeni, miten arkisia ovat onneni aiheet nyt. Joskaan en koskaan ole unelmoinut suurista, äidiksi tulon kautta olen todella alkanut arvostaa pieniä, silti isoilta tuntuvia asioita. Sitä, että tutulla leikkipaikalla on Maijan ikäisiä kavereita, tai että pääsen itse joskus lenkille ilman rattaita, tai että ravintolareissu lapsen kanssa sujuu hyvin. Juuri muuta ei hyvään päivään tarvita.

Ja kun ystäväperhe tulee toiselta paikkakunnalta vierailulle, mietimme innoissamme, miten siistiä on viedä kaikki lapset riehumaan leikkipuistoon ja siinä samalla vaihtaa kuulumiset. Ketään ei kiinnosta kulttuuririennot tai yöelämä. Jälkimmäinen kaikista vähiten - kuka hullu nyt haluaisi vapaaehtoisesti valvoa aamuyöhön!

Varmasti on ihmisiä, jotka vanhemmiksi tultuaankin haikailevat maailmanympärimatkoille tai extreme-harrastuksiin ja jopa toteuttavat haaveensa, mutta minulle riittää nyt arki. Oikeastaan sanavalinta on väärä: Riittäminen ei tee oikeutta sille, että todella nautin tästä tavallisesta, kotoisasta elämästä. Ja vaikka se on arkea - ja välillä raivostuttavan tuskastuttavan ärsyttävää sellaista - sen ilonaiheet ovat kyllä mittaamattoman arvokkaita. Ne lapsen halit ja suukot. Uudet opitut sanat. Veikeät ilmeet. Ja se, että tämän pienen perheen kesken meillä on nyt niin hyvä olla. 

Kommentit (10)

Vierailija

En voi kuin yhtyä kirjoituksesi joka sanaan!! Sain oman tyttäreni helmikuussa 2012 ja siitä edespäin on elämä todellakin tuntunut niin ihanan täyteläiseltä kaikinpuolin! Tokikaan jokapäivä arki ei jatkuvasti naurata, mutta pääasiassa mieleni on lapsen saatuani täyttänyt kiitollisuus, ilo ja onnellisuus ja juurikin mainitsemasi asiat ovat nykyään luksusta! Yhtä ihanan mukavan arjen jatkoa teille:)

Vierailija

ihana kirjoitus! ihan samaa mieltä olen, paitsi että itsellä on edelleen jatkuva kaukokaipuu jota helpottaakseen ollaan juuri 3 viikkoa kroatiassa 8 kk vanhan kanssa. sitten on taas ihanaa olla kotona vaanja elää arkea. parasta on just se että lapsenkin kanssa voi tehdä elämästään just oman näköstä jos vaan haluaa :) <3

Vierailija

Alkaa tuntua pikkaisen siltä, että blogin kirjoittajalla on tarve jatkuvasti pönkittää omaa horjuvaa onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunnettaan sananhelinällä ja vakuuttelulla että nyt on asiat hyvin ja elämä täyttä onnea. Oikeasti saattaa vähän harmittaa se, että oma elämä on kadonnut jonnekin puuduttavaan lapsiperhearkeen.

Vierailija
Vierailija

Alkaa tuntua pikkaisen siltä, että blogin kirjoittajalla on tarve jatkuvasti pönkittää omaa horjuvaa onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunnettaan sananhelinällä ja vakuuttelulla että nyt on asiat hyvin ja elämä täyttä onnea. Oikeasti saattaa vähän harmittaa se, että oma elämä on kadonnut jonnekin puuduttavaan lapsiperhearkeen.

 

Eiköhän se lapsiperhearjessa eläminen ole juuri sitä omaa elämää. Itsekkin en voi muuta kuin yhtyä tähän Keltanokan kirjoitukseen. Esikoinen 3,5 ja kuopus 1,5 vuotias, itsekkin olen jo työelämässä ja on ihanaa kun illalla voidaan lasten kanssa katsoa vaikka koko perheen elokuvaa ja pienempi tuhisee sylissä ja nauraa piirretyille, ulkona syksyn lehdet tuottavat suurta iloa ja naurun kiljahduksia =)

Vierailija
Vierailija

Alkaa tuntua pikkaisen siltä, että blogin kirjoittajalla on tarve jatkuvasti pönkittää omaa horjuvaa onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunnettaan sananhelinällä ja vakuuttelulla että nyt on asiat hyvin ja elämä täyttä onnea. Oikeasti saattaa vähän harmittaa se, että oma elämä on kadonnut jonnekin puuduttavaan lapsiperhearkeen.

Saman fiiliksen olen saanut. Onhan se selvää, että ilonaiheet ovat pienempiä, kun elämänpiirikin on kutistunut. Mikäs siinä, jos oikeasti voi kokea hyvin sujuneen päivän jonkinlaiseksi luksukseksi. Itselleni mukava ja leppoisa arki on ihan perusjuttuja, ja luksus tulee sitten niistä harvemmin toistuvista elähdyttävistä jutuista kuten juuri matkoista tai kiinnostavista keskusteluista juhlissa tavatun uuden ihmisen kanssa.

 

Vierailija

Kiva että arjen sujuvat hetket tuovat iloa! Kurja että jotkut kommentoivat ikävästi, ei tartte lukea jos ei kiinnosta! mutta kiinnostavaa on lukea mikä eri ihmisille on luksusta ( esim. osalle matkailu tai vaikka ravintoloissa käynti ja toisille rauhallinen koti-ilta). Mulla lapsiperhe-elämä on vasta alkamassa, mutta toivon ettei musta tule katkeraa blogistalkkaajaa, joka yrittää löytää piilomerkityksiä toisten kirjoituksista :D kiitos kivasta blogista!

Vierailija

Minäkin voin yhtyä joka sanaasi <3 Ja kiitos ihanasta blogista, käyn joka päivä kurkkaamassa oletko kirjoitellut :) 

 

äiti ja poika 1v6kk

Vierailija

Tykkään kovasti blogistasi ja olen sitä pitkään lukenut. Nyt vähän kyllä pistää silti silmään tuollainen vastakkainasettelu, ettei mikään muu voi kiinnostaa kuin se oman perheen arki, jos siitä onnellinen on. Minulla on kaksi pientä lasta ja vaikka olen arjestamme onnellinen ja saan sen pikkujutuista paljon iloa, tykkään silti edelleen samoista jutuista kuin ennen lapsianikin ja järjestän niille edelleen aikaa. Käyn elokuvissa, urheilemassa, luen kirjoja, tapaan kavereita myös ilman lapsia, käyn taidenäyttelyissä jne. K ikkien ei toki näistä asioista pidä olla kiinnostunut, mutta mielestäni kannattaa säilyttää myös jotain omaa sieltä aikaisemmasta elämästä, ei se tee ketään yhtään huonommaksi äidiksi, voipi olla että päinvastoin. itse tykkän että elämän eri osa-alueet ovat tasapainossa, vaikka toki pikkulapsiarki haukkaakin tämän hetkisessä elämäntilanteessa leijonan osan ajasta. :)

Keltanokka
Liittynyt14.2.2013

Kiitos kommenteista! 8/8-kommentoijalle haluan selventää, etten tarkoittanut väittää, että mikään muu ei voisi nyt kiinnostaa. Vielä vähemmän tarkoitin sanoa, että joku olisi huonompi äiti, jos muukin kiinnostaa kuin lapsijutut. Hyvänen aika, itsekin nautin edelleen niistä omista jutuistani, mistä ennenkin: urheilemisesta, ystävistä, työstä, kirjoista. Tarkoitin kertoa, miten ennen niin tavallisista asioista on tullut nyt jotenkin vielä arvokkaampia. Siitä normaalista arjesta ja hyvistä päivistä, yhdessäolosta.

 

Sitten vielä pieni huomautus: teen toki elämässäni muutakin kuin hengaan leikkipuistoissa, ihan niin kuin te muutkin. Koska tämä kuitenkin on lapsiaiheinen blogi, en näe aiheelliseksi kertoa kovin paljon siitä muusta elämästäni. Toisaalta haluan myös näyttää avoimesti, että on ihan ok elää ihan tavallista elämää, jossa ei ole kovin paljon glamouria mutta sitäkin enemmän aitoutta. Tiedän että siellä ruutujen takana on paljon äitejä ja isiä, joiden elämään ei juuri nyt mahdu paljon muuta kuin ihan tavallista, hyvää arkea. Minusta on reilua kertoa blogissa, että sitä täälläkin eletään - ei mitään sen kummempaa.

Vierailija

Just tänään on ollu täälläkin ihan tavallinen päivä, välillä on menny tosi kivasti ja välillä on ottanu päähän. Mutta silti just tänään ajattelin, että oon kyllä niin onnellinen että välillä tuntuu että pakahdun. Järjetöntä miten ihana tuo laps on ja miten ihana sen kanssa on touhuta! <3 Että en miä kaipaa tällä hetkellä mitään kummempaa äksöniä elämääni, tätä lapsiperhearkea miä haluan just tälläsenään eikä se oo miusta ollenkaan puuduttavaa. Nää on siis vissiin ihan normaaleja fiiliksiä joillekin vanhemmille.

Se mikä ottaa päähän, on se kun jotkut käy avautumaan kommenteissaan siitä, että toinen ei sais kirjottaa siitä miten iloitsee elämästään. Se on tämän blogin kirjottajan elämää, eikä Keltanokka julista sitä minään ainoana totuutena, vaan kirjottaa vain omista fiiliksistään! Täällä hormonihuuruissa kun törmää tollasiin dissaajiin ni palaa käämi oitis. :( Pistää miettimään, että onko ne ihmiset niin kateellisia kun joku saa iloa ihan arkisista touhuista, että sit on pakko tulla ihan kommentteihin asti dissaamaan arjesta iloitsijaa kun oma arki ei tuotakaan itelle niin paljon iloa...? Kukin tavallaan, meitä on monenlaisia. Ihanaa arkea Keltanokalle ja marmattajat kone kiinni ja menkää vaikka leffaan jos ei huvita. :)

 

- Hanna

Blogiarkisto

2013
2012
2011