Pitkästä aikaa peruskuulumisia isompien pohdintojen ja pähkäilyjen sijaan. Kun Maija on iältään vuoden ja lähes neljä kuukautta, hän:

- Sanoo paljon ja ymmärtää ihan valtavasti. Konsonantti k tuntuu toimivan parhaiten, joten sitä sisältävät sanat (kukka, kakka, kakku, kukkuu) taipuvat kirkkaimmin lapsen suuhun. Myös m ja t pyörivät mukavasti suussa, mutta p ei vielä lainkaan. Ymmärryksen taso yllättää meidät joka päivä. On tosi outoa huomata, että puolihuolimattomasti heitetty "voisit viedä sen harjan takas kylppäriin" aiheuttaa lapsessa täysin asianmukaista toimintaa. Miten se voi tajuta jo niin paljon! Me taas emme läheskään aina ymmärrä hänen viestejään. Se on harmillista, mutta varmaankin myös edellytys puheen jatkuvalle kehittymiselle.

- Kävelee sujuvasti, tavoittelee juoksuaskelia - ja kiipeilee ihan koko ajan. Tästä aiheutuvat myös suurimmat itkut ja kuhmut. Välillä hirvittää niin paljon, että tekisi mieli laittaa sille kypärä päähän, mutta ei kai sitä voi kaikelta suojella. Siinä kai se oppii varomaan...

- Pelkää kimalaisia, vaikka olen nimenomaan välttänyt opettamasta sitä pelkäämään niitä. Itse en ötököitä hirveästi kammoa, ja ajattelin, että oma rento suhtautumiseni tarttuisi lapseen. Ei tarttunut. Lienee jokin alkukantainen vaisto, joka varoittaa lentävistä (ja mahdollisesti toki pistävistäkin) hyönteisistä?

- Nukkuu öisin varsin hyvin (n. klo 20.30-7.00) eikä asiaankuuluvia poikkeuksia lukuunottamatta tarvitse palvelua yöllä. Itkee kyllä joskus lyhyesti unissaan, painajaisia kai, mutta sitten koisaa hiiskahtamatta loppuyön.

- Nukkuu keskipäivällä yleensä 2 tuntia, joka ei kuitenkaan tunnu riittävän iltaan asti. Siksi usein alkuillasta on pakko saada lapsi lyhyeksi ajaksi huilaamaan, jotta loppuilta sujuu mukavasti.

- On ollut terve varsin pitkän aikaa - joten odotan jännityksellä, iskeekö seuraava tauti ennen häitämme vai niiden jälkeen. Olisi nimittäin kurjaa jättää pieni ensimmäistä kertaa yöhoitoon kipeänä. Ja niin, ne Egyptin-ripulin näytteiden tuloksetkin sitten lopulta tulivat ja vahvistivat oman diagnoosiarvaukseni, tilapäisen laktoosi-intoleranssin. Hyvä niin.

- Syö omin käsin kaikki ateriansa, välillä lusikalla tai haarukalla. Puuro on alkanut vähän tökkiä, joten aamu- ja iltapalalla on usein jugurttia tai leipää. Kirkaasti ykkösssuosikiksi on nyt kivunnut kananmuna. Sitä se söisi joka aterialla. Ja sitä se osaa myös tilata: "UAAAA!" 

Kommentit (4)

Vierailija

Hienoa. Upeaa. Tosin n. 60 000 naista ihmettelee parhaillaan juuri noita samoja asioita. Ja ihan vaan Suomessa.

Kuinka moni lentää 500 km purjelentokoneella? Kuinka moni hiihtää 90 km Saami Ski Race -kisassa? Tai kouluttaa koiria etsimään kadonneita tai hukkuneita? Aika harva. Kaikki synnyttää, jotka viittii....

Vierailija

Meillä tullaan vuosi jäljessä eli poika 4 kk ja vaikka on jo osittain helpottanu niin kyllä odotan paljon että poitsu on vuoden vanhempi!

Nimimerkillä 3 tunnin yöunet

Keltanokka
Liittynyt14.2.2013
Vierailija

Hienoa. Upeaa. Tosin n. 60 000 naista ihmettelee parhaillaan juuri noita samoja asioita. Ja ihan vaan Suomessa.

Kuinka moni lentää 500 km purjelentokoneella? Kuinka moni hiihtää 90 km Saami Ski Race -kisassa? Tai kouluttaa koiria etsimään kadonneita tai hukkuneita? Aika harva. Kaikki synnyttää, jotka viittii....

Kiitos hauskasta kommentistasi. :) Totta, yksivuotiaani ei lentele purjelentokoneella tai hiihdä missään kisoissa. Jos sinun lapsesi niin tekee, kannattaa varmaan perustaa blogi?

Pakko kuitenkin tarttua siihen, että kaikki eivät todellakaan synnytä, vaikka viitsisivät. Puolet ihmisistä eivät niin tee. Ja naisistakaan eivät kaikki valitettavasti voi sitä tehdä, vaikka haluaisivat - ja viitsisivät, käyttääkseni huvittavaa ilmaisuasi. Tämän blogin tarkoitus ei ole esitellä meikäläisen purjelentosaavutuksia tai kehuskella synnyttämisellä. Minulla ei ole tarvetta sellaiseen. Tämä on blogi arjesta, ensimmäisen lapsen kanssa koetuista pienistä suurista hetkistä. Ja jokaiselle äidille oman lapsen kehitysaskeleet ovat suurempia kuin jonkun toisen hiihtosaavutukset, ihan varmasti. :)

Keltanokka
Liittynyt14.2.2013
Vierailija

Meillä tullaan vuosi jäljessä eli poika 4 kk ja vaikka on jo osittain helpottanu niin kyllä odotan paljon että poitsu on vuoden vanhempi!

Nimimerkillä 3 tunnin yöunet

Oijoi! Jaksamista! Muistaakseni minulla juuri tuo 4 kuukauden vaihe oli se rankin, väsymys painoi ja ensihuuma oli haihtunut. Toivottavasti sielläkin pian helpottaa vielä enemmän. 

Blogiarkisto

2013
2012
2011