Nyt täytyy sanoa kaikille vauva-aikaa pelkääville rohkaiseva lause: Ei se välttämättä ole niin kauhean raskasta. Ei ainakaan ihan koko ajan, ei ainakaan esikoisen kanssa (kun voi elää vauvan tahdissa eikä tarvitse huolehtia isommista), ei ainakaan jos lapsi sattuu olemaan terve ja niin sanotusti helppo tapaus.

Maija on nyt noin 3,5 kuukautta vanha, ja useimpina päivinä tunnen itseni ihan selväpäiseksi ja virkeäksi. Eniten tässä auttaa varmasti se, että Maijan päivärytmi on vaihtelevan säännöllinen.

Sänkyyn mennään kymmenen maissa. Useimmiten Maija nukkuu ensin viitisen tuntia putkeen, ja herää sitten tunnin tai parin välein. Saan venytettyä aamuheräämisen joskus kahdeksaan, välillä vain seitsemään. Päivän aikana Maija nukkuu keskimäärin neljät päiväunet, joista pisimmät iltapäivällä, kaksi tai kolmekin tuntia. Illalla on edelleen vähän kränäisempää, mutta ei pahaa huutoa lainkaan.

Ja nukahtaminen, ah... Se on ollut niin helppoa. Yöpaita, unipussi ja syöttö, sitten tyttö omaaan sänkyynsä ja tutti suuhun, ja puolessa tunnissa voin itse nukahtaa tai poistua olohuoneen puolelle viinilasilliselle. Tuon puolen tunnin aikana saatan nostaa tutin pari kertaa vauvalle, mutta koskaan hän ei itke eikä kaipaa isompia operaatioita saadakseen nukkumatin lahkeesta kiinni.

Imetyskin on entistä helpompaa nyt, kun maidon määrä on edelleen tasaantunut ja syöttövälit pidentyneet. Riemuhetki oli se, kun pystyin luopumaan yöliiveistä! No ihan oikeasti, on se nyt vähän ärsyttävää nukkua monta kuukautta liivit ja liivinsuojat päällä. Nyt olo on mahtavan vapaa, kun nukkuminen onnistuu ilmankin. Joinain öinä kyllä edelleen havahdun maitolammikosta, mutta toisinaan menee koko yö ilman isompia vuotoja.

Syöttäessä toki käytän harsoja ylimääräisen maidon keräämiseen, ja päiväsaikaan liivinsuojat ovat yhä käytössä. Ainoa takaisku tuli, kun Maija lopetti pullosta juomisen. Yhtäkkiä ei enää vain kelvannut, ei pakastimesta sulatettu eikä vasta lypsetty maito, ei Miehen sylissä eikä minun. Erilaiset pullotutitkin testattiin. Pullolakko ei maailmaa kaada, mutta kyllähän se sitoo minut vauvan läheisyyteen tiukemmin kuin ennen.

Hoitoon viemistä ei nyt voi oikein ajatellakaan, ja siksi esimerkiksi ravintolareissuja Miehen kanssa ei päästä toteuttamaan vähään aikaan. Yllätyksekseni huomaan, että olen ehkä vähän helpottunutkin. Niin paljon kuin arvostankin hoitoaputarjouksia, niin en vain taida olla vieläkään valmis. Vauvavapaa aika houkuttelee, mutta ei näköjään niin paljon, että olisin valmis kestämään sen huolen ja jännityksen, jonka hoitoon jättämisen aiheuttaisi. Hölmö nainen, hölmö äidinsydän.

Kommentit (3)

Alanis

Meilläkin tehtiin pullolakko. Nyt yritetään akiivisesti harjoitella pulloa/nokkamukia/hörppimistä, sillä minulla olisi kesällä pari menoa johon en oikein voisi vauvaa ottaa mukaan, en haluaisi niitä tämän takia perua.

Liivit päällä pitää vieläkin nukkua öisin, nyt varsinkin on jostain syystä ruvannut tulemaan entistä enemmän maitoa...

Ruiskaunokki

Meidän tyttönen oli 2 tai 3 viikkoinen, kun kävin syömässä hyvällä porukalla ja olin poissa siis 5 tuntia. Ne oli elämäni hirveimmät 5 tuntia. Vauva oli siis isänsä kanssa ja söi pullosta iltaisin (se oli ihan normaalia vielä silloin meillä). Heillä oli mennyt ilta aika pienellä huudolla, mutta nyt ajattelen jo kauhulla milloin PITÄÄ jättää tyttö hoitoon jollekin muulle kuin isälleen.. Paikkoja on kyllä muutama, todella turvallisia ja luotettavia paikkoja, mutta itse en ole siihen vielä valmis. Toisaalta tekisi niin mieli käydä rauhassa miehen kanssa syömässä hyvin, mutta se huoli, se huoli... <3

keltanokanhautomo

Ruiskaunokki, kiitos vertaistuesta! Kiva kuulla, että joku muukin kokee vaikeaksi jättää vauvaa hoitoon. :) Tottakai se täytyy jonain päivänä tehdä, mutta ei meidän tarvitse siihen ryhtyä ennen kuin olemme valmiit. Ja jonain päivänä se rauhallinen ravintolahetki tai muu vapaa varmasti tuntuu niin houkuttelevalta, että se ylittää tärkeydessään huolen.

Blogiarkisto

2013
2012
2011