Maija kiukkuaa. Omaa tahtoa on ja varmaan vähän muiltakin lainattua, kun joka kohdassa tulee harmi. Erityisesti äiti tekee koko ajan väärin. Joko äiti ei huomioi tarpeeksi (yrittää käydä vessassa tai siivota keittiötä) tai huomioi mutta väärällä tavalla (lukee tyhmiä runoja, auttaa leikeissä liikaa tai liian vähän, ei tajua selkeitä käskyjä) tai mikä pahinta, kieltää tekemästä jotain. Ylipäänsä kaikki on vähän hankalaa.

Äitiä voi myös lyödä ja sanoa samalla AUUUUUU, koska sattuuhan se kun sitä äitiä naamaan läiskii. Se viihdyttää lasta edes hetken. Raivo tulee tietenkin heti, kun äiti ei annakaan touhun jatkua.

Isin kanssa on kivaa, kun äiti on poissa silmistä. Isin kanssa syöminen sujuu, kieltoja totellaan ja päiväunetkin maittavat paremmin. Naurattaa ja on leppoisaa. Kun äiti tulee takaisin, alkaa itku ja kitinä. Ja siihen äiti on ihan hemmetin väsynyt. (Äiti on toki väsynyt myös kolmen viikon hääjuhlaputkesta ja sitä edeltäneestä valmisteluajasta.)

Onko tämä nyt sitä tempoilua, kun lapsi jotenkin samaan aikaan irtautuu äidistä ja toisaalta ripustautuu? Vai reagoiko lapsi vain siihen, että hääjärjestelyt ovat vieneet erityisesti minun aikaani, ja juhlien aikana lapsi on ollut vuorokauden hoidossa? Miten tähän pitää suhtautua? Halia aamusta iltaan, vaikka lapsi suuttuu siitäkin?

Nyt on olo taas niin keltanokka, kun lapsi raivoilee ja oma pää lyö tyhjää.

Kommentit (9)

Vierailija

Kun lapsi kiukkuaa hän luottaa, että et hylkää häntä. Ja uskaltaa näyttää myös ne huonot tunteensa. Eli onnittele itseäsi - olet saavuttanut Maijan luottamuksen! ...toki se ei aina tunnu kovin mukavalta palkinnolta =)

Vierailija

Huh. Samanikäinen tyttö meillä, ja samat kiukunaiheet. Olin luullut että tällä saattaisi olla jotain tekemistä elämäntilanteemme kanssa (vissiin aika eri kuin teillä) mutta vissiin onkin vain vaihe :) Yksi asia vähemmän mistä syyllistyä siis.

Voimia sinne, kyllä se punnertaminen näiden tahtopakkausten kanssa välillä vähän väsyttää.

Vierailija

Toi Maijan ilme! :) Just noin, alahuuli pitkälle ja otsa ruttuun. Ihan samannäköinen kuin oma pipana, kun haluaa esittää äidille känkkäränkkää.

Vierailija

Meidän vuosikkaan pojan touhu kuulostaa aika pitkälti samanlaiselta. Ja äitillä koskee päähän.....

Vierailija

Kuulostaa niin tutulta. Meidan 20-kuinen nipistaa ja raapii kun jokin harmittaa, tai huomiota ei tipu juuri oikealla hetkella. Kielloista meno vain yltyy. Isille ollaan kylla ihan kiltisti. Koiraa ollaan myos jatkuvasti kiusaamassa, ihan siita ilosta etta se on kiellettya. Helpottavaa kuulla, etta tallaista se on muillakin. Sitten kun valiin tulee edes yksi hieman helpompi paiva, niin jaksaa taas paljon paremmin. :)

Vierailija

Kysyit miten tähän pitää suhtautua. Vastaus on: rauhoitu ja toimi neutraalisti. Älä keskity liikaa lapsen joka inahdukseen. Kotityöt on tehtävä, se on selvää. Lapsi tekee juuri sitä minkä huomaa toimivan. Jos huudolla saa äitiin vipinää, huutoa tulee riittämään aivan varmasti. Itse olen ottanut jo aivan pienestä omien lasten kohdalla sellaisen menetelmän, että meillä ei huudolla saa yhtään mitään. Ei edes huomiota. Ja tällä tarkoitan juuri sellaista kiukkuamista ja uhmaa.

Ota siis ihan rennosti vaan ja lakkaa murehtimasta johtuuko käytös omista kiireistäsi. Äideillä on aina vähän huono omatunto ja se kuuluu asiaan. Ei ole kuitenkaan mitään järkeä ylianalysoida jokaista kehitysvaihetta.

Vierailija

Meillä 1v10kk on aivan samanlainen. Kiellot ja käskyt kuuluvat kuuroille korville, äitiä mätkitään ja huudetaan iskää. Esikoisella oli sama samaan aikaan, kuopuksen sitä vaihetta odotellessa, nyt mein 9kk vielä on ihan äitin muru. <3 Odotas vaan, kun ylitetään se 3, sit ollaan jo isoa tyttöä, eikä totella senkään vertaa. Ja sit osataankin jo mennä ja kiivetä ja keikkua enempi, että on äitillä sydänhalvaus lähellä... :D

Keltanokka
Liittynyt14.2.2013

Kiitos vertaistukiviesteistä kaikille! Näyttää siltä että pahin kiukkujakso on ohi. Seuraavaa odotellaan. ;)

Vierailija

Meillä pikkuneiti on muutaman kuukauden Maijaa vanhempi, ja elävästi muistan sen hetken, kun jätin hetkellisesti jätin neidin huomiotta (mitä lie känisi jalan juuressa) ja jutustelin naapurin kanssa. Neiti siitä vimmastuneena iski kaksi kappaletta naskalihampaitaan etureiteeni....Nyt naurattaa, silloin ei. Niin ja Isoin kiukku on meillä nyt reilu puolitoistavuotiaana jo hetkellisesti laimentunut :)

-fjurious

Blogiarkisto

2013
2012
2011