Minä todella inhoan tätä laiskuuspakkoa.

Hekumoin jo sillä ajatuksella, että kunhan jalkani vihdoin kestää kävelyä, pistän tämän huushollin ympäri ja räjäytän sotkut Tolulla. Haaveilen myös siitä, että voisin antaa Miehelle vapaapäivän ruoanlaitosta ja vauvanhoidosta ja ottaisin itse ohjat käsiini. Mutta ei, toistaiseksi hypin lyhyet matkat yhdellä jalalla, konkoilen pidemmät reitit kainalosauvoilla (siis sängystä vessaan ja keittiöön) ja rouskutan Buranaa aamupalaksi.

Ja mies tekee enimmät kotityöt. Ei hän kyllä edelleenkään siivoa, se kun ei oikein ole hänen palansa kakkua. Minä olen sen hyväksynyt, koska hänellä riittää muuta työtä, eikä siivoaminen kai ole elintärkeää. (Ainakaan näin lyhyellä perspektiivillä.) Mielenterveyteni kannalta se kyllä olisi aika oleellista. Saan hämmentävän voimakkaita ärsytyskohtauksia kun katselen kaikkea sitä roinaa, joka on kertynyt viikon aikana ympärilleni. Huidon tavaroita sauvoillani ja kiroilen. Tai siis en tietenkään kiroile, lapsen kuullen. En!

Joka tapauksessa olen oppinut ottamaan ihan vähän rennommin. Kun en yksinkertaisesti pysty pitämään kotia nyt kauniina, enkä toisaalta halua näivettyä seuranpuutteeseenkaan, olen uskaltautunut päästämään ystäviäni keskelle kaaosta. Ja kuinka yllättävää: kukaan ei ole pyörtynyt nähdessään sekaisen kotimme, ruokkoamattoman naamani ja venähtäneet verkkarini. Ja lapsikin on saanut olla ihan onnellisena mustikat suupielissä, eikä kukaan ole (suoraan) sitä paheksunut.

 

Ehkä opin tästä kaikesta sen, että siisteyskulissia ei tosiaan ole pakko aina pystyttää, kun joku tulee käymään. Minua muuten kiinnostaisi kuulla, onko muillakin säännöllinen siivouspäivä aina ennen vieraiden tuloa? Kulissit kunnossa kaikilla?
Edelleen kyllä inhoan avun pyytämistä, ja aina jelppiä saadessani pähkäilen jo ahdistuneena, miten voin sen korvata. Velkaa on jo aika paljon. Kunhan tästä toivun, laitan hyvän kiertämään.

Potilaana olen tuijottanut vain omaa napaani ja näköjään kirjoitankin vain siitä. Entä mitä kuuluu sille alle metriselle tyypille? No, Maija voi hyvin ja nauttii siitä, että äiti enimmäkseen makaa ja toimii kiipeilytelineenä. Tyyppi kävelee jo paljon, eikä konttaaminen enää juurikaan houkuttele. Jokin aika sitten Maija alkoi kiivetä sohville ja muille matalille tasoille, ja hetken aikaa elimme tilanteessa, jossa lapsi osasi mennä ylös muttei osannut varoa putoamista. Elämä oli vähän jännittävää. Onneksi vaihe meni ohi, ja muutaman päivän opastuksen jälkeen tyttö oppi tulemaan sohvalta alas turvallisesti jalat edellä.

Nyt vietämme vielä viikon verran tätä loppujen lopuksi leppoisaa koko perheen kotieloa. Sitten päivät saavat uuden sävyn, kun Mies lähtee töihin ja me jäämme Maijan kanssa kahden. Siitä lisää sitten myöhemmin. Juuri nyt pitää lopettaa kirjoittaminen, koska tajusin juuri, että jään lapsen kanssa kahden - ja kävelen edelleen kainalosauvojen varassa. Hmm... Tämä muuten vaatii hieman sulattelua. 

Kommentit (6)

Vierailija

Juu kyllä siivotaan joka kerta ennen kuin vieraita tulee, tosin joskus vähän laiskemmin kuin jos esim anoppi on tulossa..... Kyllä me siivotaan kerran viikossa muutenkin, mutta meille on esikoinen vasta tuloillaan, joten se voi sotkea kyllä ne tavat. :)

Vierailija

Pystyn samaistumaan tilanteeseesi. Olin syyskuusta joulukuulle jalkavammanen ja pitkään meni toipua leikkauksesta. Kyllä oli elämä yhtä helvettiä keppien kanssa =( Meillä oli silloin pienimmät  7-10kk ja 3v ikäiset. mut oppipa ottamaan hiukan rennomman asenteen just ton siivoomisen kanssa. Tsemppiä =)

Keltanokka
Liittynyt14.2.2013

Heissan! Anteeksi, että vastaukseni viipyi. Blogiuudistuksen jälkeen kommentit eivät ole löytäneet tietänsä luokseni niin nopeasti, ja siksi huomasin viestinne vasta nyt.

Söpöläinen on reilun 1 vuotta. :)

 

Ja ihana kuulla teiltä muilta, että kulissisiivous on yleinen tapa. :D

Vierailija

Joo, vannon kulissisiivouksen nimeen :D 

 

Kaikki varmaan luulevat, että meillä on aina siistiä. Totuus on se, että olen melkein aina onnistunut tekemään vaikka vain pikaisenkin siivouksen ennen kyläilijöitä. Aika nopeasti saa näytettyä rättiä ja harjaa vessanpöntölle, heitettyä ympäriinsä ajelehtivat vaatteet pyykkikoppaan, kerättyä astiat pesukoneeseen ja tungettua muun sälän sattumanvaraisesti lähimpiin kaappeihin ja laatikoihin. Röyhkeimmät pölykoirat olen kerännyt kostutetulla vessapaperinpalalla viime hetkellä.

 

Tämän pyörremyrskysiivouksen huono puoli on se, että ne sinne tänne piilotetut tavarat ja tärkeät paperit tuppaavaat unohtua piiloihinsa ikuisiksi ajoiksi. Harvoinhan niitä kaivataan, mutta maksumuistutuksia on tullut pari, kun jostakin kumman syystä päivähoitolasku ei olekaan mennyt maksuun itsestään sieltä tuikkukynttiläpussin ja piirustusten alta.. ;)

Blogiarkisto

2013
2012
2011