"Säilytä rauhallisuutesi ja harkintakykysi." Luen pelastautumisohjetta käytävän seinästä uudelleen ja uudelleen, minuutista toiseen. Tunnin ajan. Ei pidä aikataulu täälläkään. Toimintaohjeet tulipalon sattuessa ovat järkevät ja silti naurettavat. Niin kuin voisimme vain päättää pysyä rauhallisina, kun ympärillä roihuaa ja savu tunkee sieraimiin ja salpaa hengityksen. Ja hengitystäni ajattelen myös. On tukala olla. Syke kiihtyy joka kerta, kun tutkimushuoneen ovi avautuu. Luen lehtiä ja ihan oikeasti kiinnostun jostain ripsivärijutusta. Sitten havahdun ja mahaa kouraisee - ja sitten on minun vuoroni.

Lääkäri kertoo sen, minkä herra Tohtori ennakoi jo kuukausi sitten. Uusi kaavinta. Otan ohjeet vastaan rauhallisena, mikäs siinä, tulipahan selvyys asiaan. Kyyneleet paisuvat yli vasta, kun hoitaja kertoo operaatioajan menevän ensi viikolle. Tuntuu väärältä, että joudun odottamaan vielä lisää.

Raivo nousee myös siksi, että kuukausi elämästämme tuhlattiin vain, koska minut arvioitiin ei-kiireelliseksi potilaaksi. Säilytän rauhallisuuteni ja harkintakykyni. En raivoa enkä kyseenalaista, kiitän vain ja lähden. Viikon päästä kaavitaan, sitten taas odotetaan, jälkitarkastetaan, toivotaan ja odotetaan. Näissä asioissa en ole enää keltanokka.

Kommentit (9)

Ruiskaunokki

Voi ei! :( Tosi ikävää että teitä nyt näin kovasti koetellaan.. Mutta vielä joskus!! Ystävälläni on hyvin paljon samanlainen kokemus kanssasi, mutta en viitsi hänen puolestaan siitä täällä huudella. Kuitenkin haluan sanoa, että heille kaikkien koettelemusten jälkeen syntyi ihana poika, joten muistakaa tekin pitää toivoa yllä!!

sipsi

Voi, kun suututtaa teidän puolesta.

Tsemppii! Toivottavasti kevät antaa voimia:)

Rouva X

Voi ei :( Tuollasta se on terveydenhuoltomaailmassa... Mutta nyt sait mielellesi rauhan ja tiedät mitä kropassasi tapahtuu.

Ehkäpä molemmat odotamme kuukauden kuluttua jouluvauvoja <3 Jotka sitten kiittävät 18-vuotiaina, kun saavat kaveriporukan viimeisenä ajokortin :P

Paljon aurinkoa lähettäen, rouva X

Tiina

Paljon jaksamista teille! Aika tuntuu tällaisina hetkinä menevän aina paljon hitaammin.

Carima

:'( Voimia täältäkin toivottelen!! En osaa muuta sanoa...tilanteesi on kuitenkin johonkin muuhun verrattuna mainio. Mieti niitä pariskuntia, jotka eivät voi saada omaa lasta. Sinä sentään olet ollut jo raskaana, niin voit tulla uudestaankin :) Malttia ja kärsivällisyyttä nyt vain tarvitaan.

Blogiarkisto

2013
2012
2011