Keltanokka kiittää ja poistuu blogimaailmasta.

Olen kirjoittanut Vauvan verkkosivuilla yli kolme vuotta, aina ensimmäisestä keskeytyneestä raskaudesta tähän päivään, jona esikoisemme Maija on kuukautta vaille kaksivuotias. Se on pitkä aika. Se on ollut hyvää aikaa.

Maijasta ei ole vauvakirjaa (vaikka sen hankintaa aikanaan blogissakin pohdin), mutta on kolmisensataa päiväkirjamaista merkintää siitä, kuinka hän mullisti maailmamme. Aion antaa nuo tekstit hänelle joskus, kun hän on iso tyttö. Ehkä vasta 18-vuotispäivänä, aikaisintaan. Hän ei varmasti halua lukea äidin ja isin vauvanyritysprojektista aiemmin (jos silloinkaan).

On ollut ihanaa kirjoittaa. Alussa bloggaaminen oli lähes terapianomaista avautumista, joka helpotti keskenmenon pelossa, surussa ja kaikissa myöhemmissäkin tunnekuohuissa. Vauva-aikana kirjoittaminen oli keino tallentaa ohikiitäviä hetkiä, joita en tulisi muistamaan ilman muistiinpanoja. Tärkeän tuen ja kannustuksen lisäksi sain myös paljon vinkkejä ja käytännön apua moneen keltanokkamaiseen pulmaan. Toki sain niskaani paljon lokaakin. Sekin kuuluu nettikirjoittelun henkeen.

Tasaisen taaperoarjen pienet asiat ovat täyttäneet blogini viime kuukausina. Joidenkin mielestä se on ollut tylsää, minkä ymmärrän täysin. Arki on välillä tylsää. Toisten mielestä on mukava lukea tavallisten ihmisen tavallisesta elämästä. Siitä, mitä useimmat meistä enimmäkseen elävät.

Nyt on aika astua sivuun. Konkari en ole, mutta ihan keltanokaksikaan en itseäni enää tunne - ainakaan vauva-asioissa. Moni juttu on jo tuttu. Toisaalta jokainen lapsi on erilainen ja syntyy erilaiseen perhetilanteeseen, ja tekee siksi kokeneestakin jollain lailla keltanokan.

Vielä viimeisen kerran Maijan kuulumiset: uhmanoloinen jakso kesti rajuna vain muutaman päivän, ja sitten hieman tasoittui. Jotakin on kuitenkin tapahtumassa, koska kiukkua tulee enemmän kuin ennen, vaikka ei sentään koko ajan. Vastapainona Maija tuntuu hakevan entistä enemmän syliä ja halia. Ja joskus halatessaan sanoo, että rakastaa. Niisk.

Kesällä puolitoistavuotisneuvolassa todettua sydämen sivuääntä ei ole vielä kontrolloitu, joten sen tilanne jää nyt auki. Toisaalta en ole kyllä lainkaan huolissani. Tyttö on energinen ja muutenkin terveen oloinen.

Me muutamme keskitalvella uuteen, isoon kotiin. Maija saa oman huoneen, mutta sitäkin enemmän hän odottaa isoa saunaa, josta olemme kertoneet. Koiramme pääsee väljempiin oloihin, mikä varmasti vähentää sen stressiä. Ja me saamme sitä kovasti kaipaamaamme tilaa. Kaksinkertaisesti nykyiseen nähden. Sinnehän mahtuisi vielä uusikin perheenjäsen...

Kiitos teille lukijoilleni eri puolilla maata ja maailmaa. Erityisen lämmin tervehdys jokaiselle, joka astui mukaani jo silloin marraskuussa 2010, kun aloitin. Hyviä hetkiä muiden Vauva.fi-bloggaajien seurassa!

Kommentit (11)

Vierailija

Kiitos! Olen seurannu (elänyt mukana) lähes alusta asti blogiasi ku tulin raskaaksi yhtäaikaa sinun kanssa ensimmäisellä kerralla. Meillä oli onnea matkassa ja meillä on kohta 3-vuotias ihana poika. Olin liikuttunut kun ilmoitit tyttönne syntyneen, muistan vielä ajankohdan ja missä olimme ku luin uutisen.. :) minä ainakin jään kaipaamaan blogiasi, siitä tavallisesta arjesta. :)

Vierailija

Voi ei tämäkin. Olen lukenut alusta asti ja itsellä 3v. 10kk. ja 1v. 9kk. tyttäret. Tätä tavallisen arjen blogia jään kovasti kaipaamaan niisk. Onnellista Uutta Vuotta teidän perheelle.

Vierailija

Sinäkin lopetat, nouuu! Sitten on kaikki seuraamani vauvan blogit kiinni :'( Minusta ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään, mutta olen kyllä lukenut jokaisen kirjoitukseksi. Meilläkin on oikein ihanaa taaperoeloa reilun vuoden ikäisen tytön kanssa, enkä päivääkään vaihtaisi pois <3 Sinun kirjoituksiasi tulee ikävä, mutta ymmärrän kyllä, että aika aikaansa. Kiitos blogistasi ja vertaistuesta vauva-arjessa!

Oikein onnellista vuotta 2014 teidän perheelle!
-Rouva X

Vierailija

Kiitos koskettavasta, kauniista ja arjenmakuisesta blogistasi.

Sulla on kykyä elää arjessa ja kokea siitä iloa, blogisi kautta oot välittänyt sitä muillekin. Sun blogi on esimerkki siitä, et arkea ei tarvitse yrittää paeta vaikkapa kuluttamiseen. Lapsen silmin arki on ihmeitä täynnä, ja lapsi voi haastaa aikuisenkin herkistymään tälle aiempaa enemmän, vaikka se ei meille aikuisille aina niin helppoa olekaan.

 

Kiitos myös rehellisyydestä ja siitä, et oot kirjoittanut kaikenlaisista tunteista, kuten vaikkapa epävarmuuden tunteistakin.  

 

Sun blogia tulee ikävä. Kiitos <3

 

- Sipi

Vierailija

Kiitos, Keltanokka, näistä kolmesta blogivuodesta!

 

Alusta saakka blogiasi seuranneena täytyy sanoa, että olet onnistunut sekä liikuttamaan että huvittamaan pienillä arjen tarinoillasi -- ja että ikävä tulee blogia, jossa ei lässytetä tekopirteästi ja muka-hupaisasti ja jonka sisältö on jotain aivan muuta kuin kulutuskeskeistä uusien tavaroiden, rojujen, vauvanvaatteiden ja merkkien mainostamista...

 

Hyvää jatkoa ja iloista vuotta 2014 Sinulle, Maijalle, Miehelle ja Tytille! :)

Vierailija

Kiitos kirjoituksista ja oikein ihanaa jatkoa teidän perheelle ja Maijalle :). Maija vaikuttaa ihanan tomeralta pieneltä tytöltä. Itselläni on Maijan ikäinen pikkutyttö, täyttää tammikuussa kaksi vuotta ja muistan kun ihan alkuaikoina lueskelin joitakin odotuskirjoituksiasi. Sitten blogi jäi oman vauva-ajan pyörteessä lukematta ja palasin taas myöhemmin lukemaan - on ollut kivaa seurata toisen samanikäisen tytön elämää. Ikävä tulee kirjoituksia mutta minusta on myös ihan hyvä juttu, että pikkuinen Maija saa myös pitää lapsuuttaan ihan omanaan ilman nettimaailmaa :)

Vierailija

Löysin blogisi raskaana ollessani ja olen mielenkiinnolla lukenut kaikki kirjoituksesi. Nyt poikamme on vähän reilu 2-vuotias vauhtiveikko ja on ollut hauska seurata lähes samanikäisen Maijan kuulumisia. Kiitos sinulle hienosta blogista ja onnellisia hetkiä koko teidän perheelle tulevaisuudessakin!

Vierailija

Kiitoksia ihanasta blogista! Olen seurannut kirjoituksiasi ihan ensimmäisestä postauksesta lähtien, myötäeläen iloissa ja suruissa. Kaikkea hyvää koko perheelle!

Vierailija

Kiitos kuluneesta vuodesta! Aloitin lukemisen oman esikoisen synnyttyä, silloin kahlasin läpi tietysti Maijan pikkuvauva-ajoistakin kertovat artikkelit ja melkein opiskelijamaistyylisellä luku-innolla lueskelin uniakatemia -kirjoituksia sun muita. Oma lapsi on aika tasan vuoden nuorempi ja on ollut hauska etukäteen pohtia, kauhistella ja intoilla, millaista vuoden päästä mahdollisesti on. Kaikkea hyvää teiän perheelle! <3

Blogiarkisto

2013
2012
2011