Aluksi pahoittelut kommenttivastausten viipymisestä. Palasimme juuri Egyptistä, jossa en päässyt kirjoittamaan. Tai no, olisin ehkä päässyt, mutta siinä auringonpaisteessa ja sangrialasin äärellä häikäisi niin, etten voinut...

Plaah, tuo nyt oli pakollista kettuilua teille pakkasenpuremille - todellisuudessa en saanut nettiyhteyttä toimimaan ja olin koko perheen sairastelusta niin voipunut, etten jaksanut yrittää kunnolla.

Matkalla oli tietysti ihanaa(kin). Parasta oli se, että aurinko paistoi ja oli lämmintä. Ja se, että Maija sai tepastella hellemekossa ja aurinkohatussa lempeässä tuulessa. Oli myös mukavaa syödä muiden tekemiä ruokia ja palata altailta jonkun muun siivoamaan hotellihuoneeseen. Pedatulla sängyllä (tai seinällä roikkumassa, kuten kuvassa!) oli aina pyyheliinoista rakennettu hassu hahmo, joka päivä erilainen. Hih.

Mahtavaa oli myös paikallisten lapsirakkaus! Tarjoilijat ja myyjät ilveilivät lapselle minkä töiltään ehtivät, eikä koskaan tullut tunnetta, että sotkeva ravintola-asiakas jotenkin häiritsisi heitä.

Kamalinta oli, että sairastuimme kaikki siihen paljon varoiteltuun Faaraon kiroukseen. Jep, vatsa meni sekaisin, mutta se ei vielä riittänyt - lisäksi saatiin kuumetta ja oksentelua. Sitten kassikaupalla paikallisia lääkkeitä koko perhelle, minä ja Mies tiputuksen kautta lepäämään. Onneksi sentään eri päivinä. Kohokohta oli yö, jona minä oksensin ja itsekin vielä toipuva Mies ramppasi vaihtamassa itkevän Maija-paran vaippaa tunnin parin välein. Vieläkään ei ruoka oikein maistu kellekään, ja lapsi ripuloi.

Minulla on yksi sana sanottavana muille (Egyptin-)reissua suunnitteleville: Matkavakuutus. Ottakaa se. Viisaan äitini muistuttamina me otimme, ja olemme siitä niiiiiiiiin kiitollisia.

Täytyy lisäksi valittaa, että ei ollut lentokoneessa istuminen herkkua. Viisi tuntia (plus tietysti tunnin odottelu lähtöluvan saamiseksi ja lastaamiseen ja purkamiseen kuluva lisäaika) superahtaissa tiloissa väsyneen, sairaan lapsen kanssa muiden samanlaisten lapsiperheiden ja ihan erilaisten lapsenitkusta kärsivien matkustajien kanssa. Ei kiitos vähään aikaan uudelleen! Pitkille aikuisille istuintilat ovat naurettavan ahtaat, ja kun yksivuotias matkustaa vanhempien penkkitilassa (kuten yksivuotiaan miljoonat eväspurkit, hoitotarvikkeet, vaipat, juomat, viihdykkeet ja varavaatteetkin), ei tilaa todella ole neliösenttiäkään liikaa. Siihen jumiin jonnekin piti vielä saada lentoemännän tuoma lapsen oma pelastusliivi ja ateriat. Eihän siitä syömisestä tietenkään mitään tullut. Ja kahvit levisivät ilmakuoppien vuoksi tarjottimelle. Hih. Tragikoominen on muuten se ohje, että hätätilanteessa pitäisi kumartua polviin, niin alas kuin mahdollista. Jep. Riittääkö jos pystyy nyökkäämään?

Eikä niitä nyssyköitä sinne hattuhyllylle auta nostaa, kun kaiken pitää olla hollilla koko ajan. Silti käytäväpaikalla istuva sivullisparka joutuu koko ajan nousemaan, kun lasta pitää päästä kävelyttämään tai hyssyttämään tai vaipottamaan. Niin, siis meidät oli plaseerattu ikkunapaikoille, ja käytävän puolella istui joku huonovointinen miesparka. Onnea vaan sillekin. Mahtoi tykätä minun ja beibin heleästä esityksestä noin kertaa kuusikymmentä: "paapapapaapa paa paa pa paa pa, maamamamaama maa maa ma maa ma..." "BYÄÄÄÄÄÄÄ!!!"

Helpottavaa oli nähdä, että Maijalla ei ole sellaisia ongelmalentokorvia kuin itselläni. Minä siis edelleen aikuisena lähes itken aina koneen aloittaessa laskeutumisen, koska korviini sattuu niin että pää meinaa räjähtää. Maija nukahti sekä nousun että laskun aikana. Toki se heräsi heti nousun jälkeen, kun kaiuttimista alettiin huutaa jotain turhaa "osta nyt se-ja-se-hajuvesi superedullisesti" - arvatkaa kiinnostiko siinä vaiheessa. Eikä muuten mikään hajuvesi olisi pelastanut sitä kestohajua, joka leijui mukanamme lapsiparan ripashkan vuoksi.

Loppulauseena sanottakoon, että kyllä muu maa oli tällä kertaa mustikka, ja oma maa silkkaa mansikkaa - pakkasineen kaikkineen. Ehkä ensi kerralla suuntaamme jonnekin, jossa hanavesi on puhdasta ja matka kestää korkeintaan pari tuntia. Eikös Naantalissakin paista aina aurinko? Minun stressiherkälle luonteelleni taitaa sopia paremmin matka muumilandiaan...

Mutta te maailmanmatkaajat, vauva repussa patikoitsijat, kolmosten kanssa vuorikiipeilevät: oletteko selvinneet hienosti vai onko tullut kotia ikävä?

Kommentit (9)

Vierailija

Voi ei!! Kurja että sairastuitte :/ Käytiin A:n kanssa Barcelonassa pari viikkoa sitten ja saatiin sieltä kanssa joku oksennustauti. Päästiin kyllä paljon vähemmällä kuin te, mutta voi jessus että oli hanurista kotimatka ripuloivan lapsen kanssa.. Vaihtovaatteet loppuivat kesken ja ne koneen vessat, heh heh..

Vierailija

Meillä on Euroopan reissut menneet kivasti ja taudeitta. Lennot on inhimillisen mittaisia, ja lyhytaikainenkin asunnon/talonvuokraus onnistuu iisisti. Näin on käyty esim. Italiassa, Kroatiassa ja Monte Negrossa, joita suosittelen lämpimästi myöhemmin keväällä/ alkukesästä. Ovat myös lapsiystävällisiä ilmapiiriltään. viimekesäistä Kreikan reissua meidän nyt 3- vuotias tyttö muistelee vieläkin,  toi viimeksi tänään mulle piirustuksen, johon oli ikuistanut Kreikan bungalowin, meren sekä narulla kuivuvat pyykit.. 

Vierailija

Moikka. Ikävä että iski tuo kuuluisa kirous..intian ja Egyptin jättäisin lapsen kanssa ehkä itse väliin juuri siksi että kaikki jotka siellä ovat käyneet sairastuu..itse meillä on 17kk poika ja olemme aina ollet kovia reissamaan, ja ei ole tuo lapsi meitä "parantanut". No osasyy siihen että hän on ollut tähän mennessä varmaan 15 kertaa lentokoneessa on se että asutaan ulkomailla. Sen lisäksi olemme käyneet Brasiliassa, Meksikossa, Euroopassa, Amerikoissa. Ei ole ikinä ollut mitään vatsavaivoja. Lentomatkatkin menee nykyään ihan "vanhasta tottumuksesta", tosiaan kaikkeen sitä tottuu,sekä äiti että lapsi. Sen jälkeen kun on lentänyt mannerten yli, ensin 6 kuukautisen, sitten 1 vuotiaan kanssa ja ilman miestä monesti, niin ei edes stressaa siitä että ruuat ja kahvit useimmiten ovat sylissä;). Joten jatkakaa matkustamista, se avartaa ja tuo tosi paljon iloa koko perheelle, varsinkin jos  valitsee kohteet niin että vatsa tykkää:). Toisaalta eihän aina sairastumiselta voi välttyä, ei myöskään kotona.

Vierailija

Muutamia käytännön vinkkejä seuraavaa matkaa ajatellen:

- varatkaa etukäteen haluamanne istumapaikat lennolle. Maksaa muutaman kympin mutta on sen arvoiset

- muista käsihygienia!!! Desinfiointiaine mukana ja käsidesiä varsinkin koko ajan sormet suuhun tunkevalle taaperolle vähän väliä

- älkää käyttäkö hanavettä edes hampaiden pesuun, pullovesi ei paljoa maksa

- välttäkää syömistä seisovissa pöydissä, niissä ruoka seisoo kauan eivätkä kuitenkaan pysy riittävän kuumina. Ja majoneesit ym. pilaantuvat todella herkästi, puhumattakaan äyriäisistä. Lisäksi monet ihmiset (erit.lapset) osuttelevat ruokiin noroviruksisilla käsillään jne...

- älkää missään nimessä tilatko juomianne jäillä

- välttäkää kaikkia tuoreita salaatteja, syökää täysin kypsennettyä ruokaa

- älkää syökö jäätelöä, ei varsinkaan irtopalloja. Jäätelökauhat likoavat kamalissa kuumassa hautuvissa likavesissä

 

Minua hieman ärsyttää se kun ihmiset valittavat sairastuvansa matkoilla vatsatauteihin ja itkevät surkeaa kohtaloaan. Mutta sitten kun kysyy, että ovatko noudattaneet noita terveen järjen periaatteita niin eivät kuitenkaan ole. Me matkustamme paljon lasten kanssa ja koskaan ei vatsatauteja ole tullut. Noita yllämainittuja ohjeita noudattaen.

Vierailija

Itse olen sairastunut vastatautiin kerran kun olin reissussa, vaikka olen käyttänyt käsidesiä ja pullovettä, juonut juomani ilman jäitä, välttänyt salaattia, majoneeseja, maitotuotteita ja jäätelöitä, jne.. Vaikka kuin on varovainen, niin silti voi sairastua. No seuraavalla kerralla, kun oltiin reissussa, niin otettiin vähän rennommin, eikä aina muistettu kaikkia mahdollisia varotoimenpiteitä, niin ei kumpikaan miehen kanssa sairastuttu :D Eli se on ihan tuurista kiinni ja varmaan siitä minkälainen vastustuskyky on..

Vierailija

Visbyn rannat ja Visbyssä oleva Keippby (peppi pitkätossun talo + huvipuistolaitteita + vesimaailma) on erinomainen lapsiperheen kohde. eikä tarvitse Ruotsia kauemmas lähteä :)

Vierailija

Ei sitä nyt kuitenkaan voi kädet desissä jatkuvasti kulkea sekä suusuojus vielä päälle. Jos vanhemmat totuttaisivat lapsensa jo syntymästä lähtien erilaisiin bakteereihin (lattialla, ulkona, julkisissa tiloissa, kylässä, muiden lasten seurassa, eläinten parissa ja ehdotomasti ilman mitään desiä ja välineiden sterilointia), niin riittäisi ihan hyvin normaali käsien pesu tai jopa vain puhdistuspyyhkeellä pyyhkiminen. Täällä reilut kolme vuotta syntymästä eikä yhtään vatsatautia ole näkynyt. Toki tietty se voi iskeä myös kotona desipullo sylissä, joten sattumatkin kortensa kekoon kantavat. Samaa mieltä kuitenkin siitä, että kannattaa jo pienestä pitäen totutella matkusteluun ja vieraisiin pöpöihin. Vain sillä tavalla elimistö tottuu ja vastustuskyky kasvaa.

Blogiarkisto

2013
2012
2011