Lapsi on tosiaan sopeutuvainen olento.

Meillä alkoi vähän pitkän kaavan asunnonvaihtoprojekti tässä jokin aikaa sitten. Ensin muutimme äitini yläkertaan evakkoon, kun laitoimme kämppämme myyntiin. Asuntonäytöt kun olisi huomattavasti helpompi pitää asunnossa, jossa ei asuta ja sotketa. No, muutama viikko meni, eikä asunto (tietenkään vielä) mennyt kaupaksi. Päätimme, että sitä remontoidaan hieman, mikä tarkoitti samalla evakkoasumisen jatkumista. Äitini kuitenkin kaipaili takaisin pääasialliseen asumiskerrokseensa, joten vaihdoimme kerroksia. Nyt asumme sitten alakertalaisina. Kun remontti valmistuu, muutamme takaisin omaan asuntoomme ja jatkamme sen myymistä. Uuteen kotiin muutto on sitten edessä kevätpuolella. Toivottavasti.

Elämää Ikea-kasseissa tämä on siis ollut. Mutta Maija on suhtautunut hienosti! Takertumisvaihe ilmeisesti aiheutti vähän uniongelmia, mutta nyt kun siitä on selvitty, ovat yötkin menneet mukavasti. Tyttöä ei ole pahemmin haitannut se, että ollaan vaihdeltu nukkumapaikkoja ja elelty vähän retkitunnelmissa. Alussa se kyllä puhui, että pitäisi mennä "kotiin lukemaan kirjaa". Sydäntäni vähän riipaisi. Toivottavasti uuteen kotiin muutto sitten aikanaan ei sureta lasta pitkään. 

Nyt takertumisvaiheen mentyä ja jälleen yhden flunssan poistuttua Maijasta on tullut oikea ilopilleri. Juttelee hassuja ja viisaita ja velmuilee. Pahempaa uhmaa ei ole vielä havaittavissa, omaa tahtoa ja "minä itte"-asennetta kyllä mukavasti. Aika seesteinen vaihe päällä. Nautin nyt tästä ja kerään voimia uusia haastevaiheita varten.

ps. Pahoittelut huonoista kuvista. Pöytäkoneeni tilttasi enkä pääse käsiksi uusimpiin kunnon kuviin - siksi sumuinen kännykkäkuvakin. Toivottavasti Mies saa velhoiltua tietokoneesta vielä kaikki Maijan kuvat talteen.

 

Kommentit (0)

Blogiarkisto

2013
2012
2011