En oppinut käyttämään kantoliinaa. Se tuntui hankalalta ja vauva inhosi sitä. Rintareppuun (Baby Björn) vauva ei tuntunut mahtuvan, ja hän vihasi sitäkin. Luulin jo, että saisin kuopata haaveeni koiralenkeistä kivisillä metsäpoluilla vauva kyydissä. Sitten löytyi Manduca. Ystävä suositteli, minä kokeilin, ja pian meillä oli nettihuutokaupasta kiljuttu liian kallis mutta silti hintansa väärtti kantoreppu. Mikä ergonomia, mikä tyyli, mikä helppous! Vauva kyytiin ja menoksi. Koira pääsee metsään ja lapsi nukkuu keinuvassa kyydissä rentona ja lämpimänä. Ja mainittakoon vielä, että tästä mainoksesta ei maksettu minulle. Se vain ihan oikeasti on niin hyvä.


Asfaltillakin kulkee


Reppu alle, huppari päälle.

Kommentit (2)

Sonya

I <3 Manduca. Ainakin melkein :)

Se on ensinnäkin mukava, nopea ja siisti. Ja mieskin, joka ei suostunut kääriytymään mihinkään "muumioliinoihin" (5 m trikooliina) suostui käyttämään Manducaa.

Ja vielä lisää hyviä puolia: se käy muutaman viikon ikäisestä pitkälle leikki-ikään. Meillä se on edelleen käytössä tuolle 2 vuotiaalle pojalle. Juuri joko metsälenkeillä tai muualle minne ei voi/halua ottaa rattaita mukaan. Ja välillä se on käytössä täällä kotonakin, jos on muuten vaikea saada pojua rauhoittumaan, muttei kuitenkaan ole nukkuma-aika.

Eikä tääkään ollut maksettu mainos. Se vaan on niin hyvä!

Blogiarkisto

2013
2012
2011