Tänä vuonna isänpäivä on minulle erilainen päivä kuin ennen. Kahdesta syystä. Menetin oman isäni tänä vuonna. Sydämeni täyttää raastava suru ja haikeus, kun tänään tervehdin isääni kirkkomaalla. Sytytän kynttilän ja muistelen rakasta, ihanaa isääni. Samalla tämä on Mieheni ensimmäinen isänpäivä isinä. Maija on tehnyt kortin (mustikkajalanjälki ja omakätinen tussipiirros) ja minä kakun. Mies olisi saanut nukkua pitkään jos olisi pystynyt - Maija päätti äänestää toisin. Pienessä kodissa yhden hereilläolo takaa muidenkin heräämisen. Yhtä aikaa tämä päivä on siis surullinen ja hyvä. Niin sen kai on oltava. Toiset isät ovat maan päällä ja syövät kakkua, toiset jossain tuolla, toivottavasti lähempänä auringon lämmittäviä säteitä.

Kommentit (4)

Blogiarkisto

2013
2012
2011