Myyrä-joulukalenterin luukun avaaminen kuuluu aamurutiiniin.

Asumme edelleen pienessä kaksiossamme välitilavaiheessa: uusi koti on tiedossa, mutta sinne päästään vasta helmikuussa. Tätä vanhaa ei enää huvita laittaa kauniiksi eikä melkein edes siivota. (Joulusiivous tarkoitti meillä sitä, että imuroitiin. Sekin kun on vähän poikkeuksellista.)

Joulukoristeita en aiemminkaan ole haalinut, mutta erityisesti nyt kaikki sellainen tuntuu turhalta. On kyllä aika askeettista, kun mihinkään ei enää viitsi panostaa, ja vastahiotut lattiatkin on suojattu epämääräisillä vanhoilla matoilla.

Onkin ihanaa päästä viettämään jouluaattoiltaa veljeni luokse. Kälyni osaa ja jaksaa laittaa kodin ihanaksi aina sesongin mukaan, ja yhdessä he kokkaavat herkullisia ruokia. Parasta on kuitenkin se, että Maija pääsee viettämään joulua serkkujensa kanssa. On hulvatonta seurata tytön iloa, kun hän pääsee tuttujen seuraan leikkimään.

Viime jouluna Maija oli niin pieni, ettemme hirveästi panostaneet juhlan idean selittelyyn. Tänä vuonna esittelin joulun konseptin Maijalle hyvissä ajoin. Ja miten se tehdään nykyaikaisesti? No, otin tytön syliin ja googlasin kuvahakuun "joulu". Sitten selattiin muutama kymmenen ensimmäistä kuvaa - joulupukki, lahjoja, kuusi, ruokaa, talvi. Siinähän se aika kattavasti tulikin. Tosin se talvi on täällä etelässä tällä hetkellä aika kaukainen käsite. Kaatosateessa käytiin Maijan ukin haudallakin. 

Kun tällaisia joulun kaltaisia asioita selittää ensimmäistä kertaa lapselleen, joutuu itsekin miettimään, mitä kyseinen käsite juuri minulle ja meidän perheelle tarkoittaa. Joulun selittäminen kristinuskon kautta tuntuu minulle osittain vieraalta, kun en tähän ikään mennessä ole ihan selvittänyt suhdettani siihen. Aika konkreettiseksi oma selitykseni meni: Jouluna ollaan yhdessä perheen kanssa, syödään tosi hyvää ruokaa tosi paljon, saadaan lahjoja ja lauletaan joululauluja. Läpi meni. Tuollaiselle parivuotiaalle onkin aika helppoa tiivistää aihe ymmärrettäväksi, kun ei tarvitse vastata kinkkisiin miksi-kysymyksiin. Onkohan niiden aika jo ensi jouluna?

Niitä lahjoja Maijakin jo vähän ymmärtää odottaa. Etenkin, kun kummin etukäteen antamat joululahjat - nukke ja rattaat - olivat niin ihanat, että ne piti saada seuraavana päivänä mukaan niin potalle kuin ruokapöytäänkin. Niin, minusta on mukava, että ainakaan kaikki lahjat eivät tule nimettömästi "joulupukilta". On niin hauska huomata, miten lapsi muistaa, keneltä sai minkäkin aarteen. Toki salaperäisyyden vuoksi joulupukillakin saa olla juhlassa osansa.

Me juhlimme siis joulua aika rennosti, kaupan herkkuihin tukeutuen ja rentoa oleilua suosien. Toivottavasti teillä muillakin on leppoisa joulu!

Kommentit (0)

Blogiarkisto

2013
2012
2011