Joskus silloin: Minä en sitten ole mikään varsinainen lapsi-ihminen (vrt. 'koiraihminen') enkä kiinnostunut muiden lapsista tai äitikokoontumisista. Ainakaan en todellakaan hakeudu mihinkään lapsiblaablaa-tapahtumiin tai tutustu ihmisiin vain siksi, että hekin ovat lisääntyneet. Jep.

Tällä viikolla olemme olleet Maijan kanssa seurakunnan vauvaperhekerhossa (kahvia, pullaa ja keskustelua yösyötöistä ja ristiäisistä), vauvakinossa (elokuvateatteri täynnä vaippaikäisiä ja väsyneitä äitejä), Lapsi-messuilla (voitte kuvitella kaiken) ja vielä kummitytön kaksivuotissynttäreillä (ilmapalloja ja kakkua ja sokerihumalaa). Ja kaikki se on ollut kivaa.

Niin siinä vain kävi, että vauvan tultua taloon alkoivat ihan uudet asiat tuntua siedettäviltä tai jopa hauskoilta. Ne vaippajutut ja vieroituskeskustelut ihan oikeasti kiinnostavat. Lapsista lähtevä ääni ja liike häiritsee paljon vähemmän kuin ennen – itse asiassa sitä ei edes huomaa niin helposti kuin ennen.

Vauvakinossa nautimme elokuvasta ihan oikeasti, vaikka koko ajan ainakin kymmenen lasta itki tai kiljui samaan aikaan. (Ennen muinoin naapuripenkistä kuuluva hengitys häiritsi.) Sitä myös ymmärtää enemmän ja antaa anteeksi: ei minua enää ärsytä, jos joku laahustaa vaunujen kanssa edessäni. Laahustan perässä ja tirkistelen, millainen tavarakori tai kuomusuoja rattaissa on.

Hämmentävää on, että kuulun nyt eri viiteryhmään kuin ennen. Kun aiemmin samastuin nuoriin, opiskelijoihin, koiraihmisiin ja kaupunkilaisiin, niin nyt viiteryhmänäni ovat myös äidit, vauvaperheelliset, juuri synnyttäneet ja niin edelleen. Niinpä koen muut vastaavien ryhmien jäsenet läheisemmiksi kuin ennen.

Etäisistä tutuista tulee jollain tavalla kiinnostavia, kun hekin saavat lapsia. Tulee sellainen olo, että voitaisiin vaikka tavata, kahvitella, sehän olisi mukavaa. Ja niinhän se onkin – mutta onhan se nyt hieman huvittava motiivi ystävystymiselle. Että kun samassa veneessä ollaan. Samalla vauva on hyvä (teko)syy tavata mukavia ihmisiä, joita ei muuten tulisi pyydettyä kylään.

Onneksi kaiken uuden rinnalla on yhä kaikki tärkeä vanhasta elämästä. Hyvät ystävät säilyvät, vaikka elämäntilanne muuttuukin. Vanhat kiinnostuksenkohteet ovat olemassa, vaikka jäisivätkin vähäksi aikaa hieman taka-alalle. Ja sama ihminen minä olen kuin ennenkin. Onnellisempi vain, ja rikkaampi. Tiedätte kyllä millä tavalla. Se ei liity lapsilisään.

Synttäreille lähdössä

Kommentit (2)

jenni

No lapsilisällä ei ainakaan rikkaammaksi muutu :D

Se on kyllä totta, kiinnostaa ihan eri tavalla. Ja kaupassa jonkun lapsen kiljuntaa kuunnellessa ainoa ajatus nykyään on "voi toista", sen aikaisemman "Nyt nassu umpeen!"-mietteen sijan :D

keltanokanhautomo

Näin on Jenni, ja toi "voi toista"-säälifiilis kohdistuu vielä nimenomaan siihen lapseen - ei siihen vanhempaan, joka kiljuntaa joutuu kuuntelemaan. :)

Blogiarkisto

2013
2012
2011