Nyt jännittää taas ihan vähän. Ja minuutti minuutilta enemmän. Huomenaamuna astelemme Naistenklinikalle kuulemaan tuomion: miltä siellä kohdussa nyt näyttää, onko Tyyppi edelleen okei, jatkuuko tämä niin kuin toivomme vai muuttuuko elämämme taas mustaksi. Vaikka kaikki on tähän asti mennyt hyvin ja raskauden merkit ovat vahvat, joulukuinen murskaava ultrakokemus ei jätä meitä rauhaan: me olemme vain kerran olleet tässä kahdennentoista viikon ultrassa, ja silloin ei käynyt hyvin.

On vaikeaa ja huikeaa kuvitella, millainen on se toisenlainen, onnellinen käynti. Mitä hoitaja sanoo, miltä lapsi näyttää? Eikö maailma romahdakaan niin kuin silloin, eikö kaikki hajoakaan käsiin? Uskon ja toivon, mutta enempää en voi. Huomiseen.

Kommentit (4)

heikkulin

Täällä edelleen lueskelen kirjoituksiasi! Omasta raskauden lopusta on vasta 3kk ("palkinto" tuhisee sängyssään), joten ihana lukea sinun kokemuksiasi!
Kovasti tsemppiä huomiselle, sormet ja varpaat ristissä :)

saku

Toivottavasti menee huomenna kaikki hyvin :) meiän poppoo tsemppaa kanssa hengessä mukana

sipsi

Toivottavasti saat kokea sen huumaavan ilon tunteen ja onnenkyyneleet ja leveän hymyn, joka ei millään karise pois!

Blogiarkisto

2013
2012
2011