Lehmänmaitomaistajaiset. Ei suurta suosiota vielä.

Kun maitotulvat olivat aikanaan pahimmillaan ja imetys pääasiallinen päivätoimeni, odotin jo sen päättymistä. Luin vieroitusohjeita ja haaveilin kauniista rintaliiveistä ja vaatteista, joita ei tarvitse pystyä riisumaan nopeasti missä tahansa. Ajattelin, että imetyksen lopettaminen on suuri helpotus ja juhlan paikka.

Nyt sen aika lähestyy, ja minä haikeilen. Tuntuu yllättävän vaikealta ajatella, että jonain iltana pieni vaavini kiskaisee viimeiset maitotilkkansa minulta, ja sitten se on siinä. Eikä koskaan enää.

Miksikö nyt? Jo nyt tai vasta nyt? Keskimääräisiin imetysaikoihin verrattuna olen imettänyt pitkään, kohta vuoden verran. Toisaalta ystäväpiirissäni pitkä imetys on ollut yleistä, enkä siksi ole kokenut näin sitä mitenkään erikoisena. Alkuhankaluuksien jälkeen imetys on ollut helppo, mukava ja ilmainen tapa ruokkia ja juottaa lasta. Silti nyt tuntuu olevan oikea aika vieroittaa.

Huomasin pari viikkoa sitten, että imetyksen unohtaminen esimerkiksi ennen päiväunia ei vaikuttanut Maijan nukkumiseen mitenkään. Toisaalta pelkkä maito ei enää tuntunut auttavan nälkään lainkaan, vaan Maija tuli kylläiseksi ja tyytyväiseksi vain tukevammalla pöperöllä. Sitten Maija päätti hylätä toisen rintani kokonaan. Ei vaan enää kelvannut, ei eri asennoissa eikä millään hämäämällä. Olkoon sitten, ajattelin; ehkä oikean rinnan on aika lopettaa tuotanto. Ja niin se lopettikin. Nyt mennään vasemman turvin tämä loppuaika.

Nyt vieroitus on edennyt jo niin pitkälle, että jäljellä on varhaisen aamun heräämisimetys sekä illan nukkumaanmenoimetys. Päivällä pärjäämme muilla eväillä. Ihmeen hyvin tämä on mennyt. Olen sylitellyt pientä paljon, jotta hellyyskiintiö ei varmasti jäisi vajaaksi. Eikä se ole tuntunut jäävän – ihan hyvällä mielellä Maija on enimmäkseen ollut.

Takarajaa imetyksen loppumiselle en ole asettanut. Mielessä häämöttää kuitenkin tammikuun puolivälin reissu Tallinnaan ilman vauvaa – olisi varmaankin hyvä, jos iltaimetyskin olisi silloin jätetty pois. Silloin nukkumaanmeno isin kanssa onnistuisi varmemmin ilman kamalaa äiti-ikävää. Toinen takaraja voisi olla jalkaleikkaus, johon olen jonossa. Sen aikana ja jälkeen olen ilmeisesti niin tukevasti lääkitty, ettei maitoani voi hyvällä omallatunnolla tarjota alaikäiselle.

Kommentit (3)

Aadolf

Hyvä tilannehan se on lopettaa imetys rakkaan Tallinnan matkaan.Saa samalla ryypätä oikein kunnolla.Ja testata 'pesää'.Sukupuolitaudeista en ole ihan varma.Tarttuukohan niistä mikään rintamaidon kautta varmuudella.Hivikään?..Vauva-lehden sivuilla on joskus keskusteltu rohkeamminkin,mutta kuitenkin kiitos tästäkin imetys-avauksesta.terveisin miespuolinen naaras,imettäjä est 1983.

keltanokanhautomo

Kukin reissaa tavallaan - itse ajattelin pesän sijaan testata kauneushoitoloita ja ravintoloita. Kiitos kommenteista!

Blogiarkisto

2013
2012
2011