Olen alustavasti hurahtanut sormiruokailuun. Luen kirjaa Omin sormin suuhun (Gill Rapley ja Tracey Murkett 2010) ja aiheesta kertovia internetsivuja (esim. blogi Lenni led weaning, jota lukijani minulle aiemmin suositteli) ja nyökyttelen intona: kyllä kyllä kyllä, tuo kaikki kuulostaa niin järkevältä!

Sormiruokailun ideahan on pähkinänkuoressa se, että vauvaa ei syötetä soseilla, vaan hän syö omin käsin ruokia, joita hänen ulottuvilleen tarjotaan sopivina paloina. Vauva istuu ruokapöydässä yhdessä muun perheen kanssa ja saa itse puuhata ruoan kanssa – siis räpeltää sitä, leikkiä sillä, heitellä sitä ja lopulta ehkä syödäkin sitä. Minun ei tarvitse valmistaa soseita eikä keksiä junatuleetuktuktuk-leikkejä saadakseni tyypin syömään. Syön vain itse vieressä ja nautin iloisesta ruokaseurasta. Ja lopuksi sitten siivotaan.

Sotkua todella tulee, mutta sitä varten on suojavarusteita ja siivousvälineitä. Ostinkin jo ruokapöytään vahakankaan, ja suunnitelmissa on muutaman suojaessun tai hyvän ruokalapun hankinta. Myös lähellä olevat tuolit ja sohva on tarkoitus suojata. Ja ehkä itse pukeudun tefloniin.

Voi tietysti olla, että kyllästyn suojavarusteluun ja siivoamiseen ja tartun sittenkin lusikkaan. Tai vielä todennäköisemmin huolestun siitä, että sormiruokailu ei ole neuvolan yleisten ohjeiden mukaista; niissä kun puhutaan lähinnä soseiden ja puurojen syötöstä, ja sormiruoat mainitaan mahdollisena lisänä. Lukemani perusteella olen kuitenkin ainakin vielä luottavainen ja innoissani. Tässä tuntuu todella olevan järkeä. Yritän hillitä intoani ihan periaatesyistä pari viikkoa, jotta vauva täyttää sen kuusi kuukautta, jota pidetään hyvänä ikänä kiinteiden aloittamiselle ja täysimetyksestä luopumiselle. En kyllä usko, että pari viikkoa muuttaa ratkaisevasti mitään, mutta eipähän tule sitten neuvolassa haukkuja ikäasiasta.

Pikkuisen olemme sormin syömistä jo kokeilleet. Mikä mahtavinta, Maija tuntuu todella tykkäävän ideasta. Hän rakastaa istua pöydän ääressä kanssamme. Ja niin kovin taitavasti hän tarttuu maistiaisiin ja vie ne suuhunsa, imeskelee, jäystää ja makustelee. Meloninpalat ovat suosikkeja. Olen muuten aika varma, että jos vauvalta kysyttäisiin, hän valitsisi sormin syömisen ja jättäisi soselusikat sivuun. Ja miksipä ei kysyttäisi?

Asiakas odottaa annostaan

Herkku handuihin...

... ja suuhun.

Kuvissa tilanne on lavastettu; oikeasti pöydässä olisi myös minun pizz- siis salaattiannokseni ja suojaliina ja vauvalla ruokalappu kuolahuivin sijasta - ja koira kyttäisi pöydän alle putoavia ruokapaloja. Lisäksi oikeaoppisessa sormiruokakattauksessa vauvan valittavana on paljon eri ruoka-aineita, ei vain yhtä tuollaista meloninpalaa.

Tästä se nyt alkaa. Kerron myöhemmin kokemuksia ruoka-asioista, jotta saatte kuulla, miten tässä lopulta onnistutaan. Täällä blogimaailmassa aiheesta on muuten kirjoittanut myös Ekoisi. Ja ilokseni huomasin, että seuraavassa Vauva-lehdessäkin kerrotaan sormiruokailusta! Jos teillä lukijoilla on hyviä vinkkejä esimerkiksi siivoukseen tai ylijääneiden sormipalojen käyttöön, antakaa tulla.

Kommentit (6)

elsi

Vahakangas kannattaa levittää myös syöttötuolin alle, jotta lattialle päätyneet ruuantähteet saa helpoiten kerättyä. Meillä kaikki tähteet on toistaiseksi mennyt koirille, niin liiskaantunutta ja kertaalleen suussa käynyttä kun ei oikein itse viitsi suuhun laittaa.

Ja syöttötuoliin laitettu oma tarjotin on osoittautunut sormiruokailussa toimivaksi. Ei tarvita lautasta ja lapsen on paljon helpompi palauttaa ruoka tarjottimelle kuin vain edessä olevalle pöydälle. Helppoakin tuo on, kun lapselle voi tarjota paljon maisteltavaa omalta lautaselta, eikä tarvitse juurikaan vauvaruokia laitella.

Jäädään odottelemaan raportointia teidän kokemuksista!

elsi ja tyttö 6,5 kk

MIra

Meillä vauva syö pääosin sormiruokaa, mutta sopivan tarjottavan puutteessa syö myös soseita lusikalla. Lisäksi aamu-ja iltapuurot saa lusikalla. Oman kokemuksen mukaan molemmissa tavoissa syntyy sotkua. Sormiruokaillessa sotkussa on ympäristö, lusikalla syötettäessä vauva. Ehkä joku osaa syöttää siistimmin, mutta meillä vauva yrittää napata lusikkaa ja sen täytettä koko ajan omiin käsiin, jolloin sitä sitten päätyy vauvan käsiin, vaatteisiin, naamaan, päähän... Pointti siis oli, että alkuun sotkua syntyy joka tapauksessa, oli ruokailutapa sitten kumpi tahansa. Sitä ei siis kannata pelätä. Liputat myös täysin sormiruokailun puolesta.

Tiina

Meillä vauva saa soseita, koska ei osaa vielä istua ja sehän on edellytys sormiruokailussa käsittääkseni. Ikää vauvalla on 5,5kk. Syötämme hänet sitterissä puoli-istuvassa asennossa. Syöttötuolissa kellahtaa nopeasti eteenpäin tai sivulla. Sormiruokaakin on tarkoitus koittaa, kunhan oppii istua. Tällä viikolla on saanut syödä maissinaksuja sylissä istuen ja tuntuu niistä tykkäävän. Suttua tulee meilläkin, vaikka vauvaa syötetään.

heidi

Meilläkin vauva sai soseita. Äidillä oli kyllä suuret suunnitelmat sormiruokailun suhteen, mutta vauvapa oksensikin kaarella jos ruoasta irtosi suuhun palasia. Vuoden iässä alkoi uppoamaan hieman karkeampikin ruoka ja välillä kyllä lapsi napertaa hedelmiä, leipää jne. mutta pidän sitä kyllä ihan tavallisena ruokailuna yli vuodrn ikäisellä sen sijaan että nimittäisin sormiruokailuksi.

Sanna

Meillä on sormiruokailtu jostain 8kk:n ikäisestä, tyttö on vaan niin paljon mieluummin syönyt itse kuin antanut äitin tai isin syöttää. Soseita annettiin vielä tuossa vaiheessa jonkin aikaa täydennykseksi, mutta kun ne ei enää neidille maistuneet niin jätettiin suosiolla pois ja annettiin tytön syödä samaa ruokaa kuin mekin. Tuolloin pienempänä melkein kaikki maistui, nyt 1v 2kk iässä aletaan olla jo aika valikoivia sen suhteen, mitä suuhun laitetaan. Varsinkin vihannekset tahtoo lentää kaaressa lattialle... Tsemppiä ruokailuun!

keltanokanhautomo

Hei kiitos vinkeistä kaikille! Ja kukin tyylillään, tässäkin asiassa. :)

Blogiarkisto

2013
2012
2011