Kliseinen carpe diem iskee ymmärrykseeni joka päivä, vauva pitää siitä huolen. Nauti tästä hetkestä, sillä huomenna voi kaikki todella olla toisin. Vauvan kanssa ei voi tehdä diilejä tai sopia aikatauluja. Siksi sanonkin aina: Maija nukkuu yleensä pari kolme tuntia päivällä – tai ainakin on viime aikoina nukkunut. Nimittäin joka kerta, kun erehdyn ilakoimaan vauvani hyvistä unista tai muusta kätevästä, homma kääntyy päälaelleen eikä mikään ole enää hyvin.

Viime aikoina päivät ovat sujuneet joka tapauksessa aika rytmikkäästi, mitä nukkumiseen tulee. Maija heräilee seitsemän, kahdeksan maissa. Siitä tunnin päästä alkavat aamupäiväunet, noin tunnin nokoset sohvalla tai muuten mukavasti sisätiloissa. Puolen päivän maissa tyyppi siirtyy pihalle ja kuorsaa siellä parisen tuntia, parhaimmillaan yli kolmekin. (Tässä asiassa on kyllä ollut viime päivinä hieman variaatiota.) Ah, äidin kotityö- tai lepohetki riippuen siitä, kuinka pirteä olen!

Iltapäivällä on ohjelmassa katkonaisempia unosia tai ei unta ollenkaan. Jos lähdemme jonnekin vaunuilla, nukkuu Maija kyllä pitkäänkin. Iltakuudesta eteenpäin ilmassa on enemmän tyytymättömyyttä, ja viihdytämme lasta milloin kanniskelulla ja heijaussarjoilla, milloin televisiolla tai leluilla. Eurosportin painonnostoillat ovat olleet melkoinen suksee tässä männäviikolla.


Tässä katsotaan painonnostoa.


Myös hiihto kelpaa katsottavaksi.

Koska haluan mennä nukkumaan yhtä aikaa vauvan kanssa (jotta ensimmäisestä unijaksostani tulisi mahdollisimman pitkä), venytän iltaa ainakin kymmeneen asti. Sitten alamme valmistautua unille. Mies hoitaa iltarutiinit ja ojentaa sitten valmiin nukutettavan paketin minulle. Ihana unipussiin sujautettu vauva! Siinä sitten syötän hämärässä, hyräilen tutun tuutulaulun ja nostan pikkuisen sänkyynsä. Ja jään odottamaan. Yleensä edessä on muutama tutinnosto, ennen kuin vauva nukkuu. Parhaimmillaan beibi sylkäisee tutin pois viidessä minuutissa eikä enää kaipaa sitä. Jos olen itse vielä hereillä, huokaan tyytyväisenä. Se on niin suloinen kun se nukkuu. Hyvää yötä, ihmislapsi.

<p<

Kommentit (0)

Blogiarkisto

2013
2012
2011