Viikko 33, neuvolakäynti (ilman Miestä tällä kertaa). Kaikki vaikuttaa olevan hyvin. Tyypin sydän lyö kuten kuuluukin ja meikäläisen vointi on taas numeerisestikin todistettu priimaksi; hemoglobiinia löytyy ja verenpainettakin sopivasti, paino on noussut siedettävää vauhtia (jes!) eikä virtsassakaan ole valittamista.

Mielenkiintoisinta tällä neuvolakäynnillä olikin sitten Tyypin asennon tutkailu. Hoitaja tunnusteli, paineli ja siveli mahaani ja totesi lopulta, että ihan kuin lapsi olisi mahassani poikittain. Jokin kova ja pyöreä painaa molempia kylkiäni – pää ja peppu siis – ja alavatsan poikki kulkee kaari. Ilmeisesti Tyyppi siis kellottaa mahassani kuin hepokatti maantiellä.Sinänsä hirveän ymmärrettävää. Kyllä minäkin viettäisin loput kaksi kuukautta mieluummin löhöasennossa kuin päälläni seisten.

Tässä loppuraskauden onnellisesta olotilasta nauttiessani olen tajunnut, että käsitykseni raskaana olemisesta oli etukäteen hieman negatiivinen: kirjoista ja internetistä lukemalla olin omaksunut mielikuvan tuskien tiestä, jolla olotila vaihtelee huonon ja kaamean välillä. Mutta hei, eihän tämä ole lainkaan sellaista!

Ja vaikka kaikenlaista pientä osuu jokaisen kohdalle, niin ei kukaan kärsi kaikista mahdollisista raskausvaivoista! Minulla esimerkiksi EI ole ollut: virtsankarkailua, oksentelua, pahoja kipuja missään kohdassa kroppaani, silmitöntä väsymystä (no okei, alussa saattoi olla mutta siitä ei jäänyt muistijälkiä koska nukuin kävellessänikin). En ole ollut kaamean itkuinen tai vihainen. Tai no, ainakaan en ole raivonnut tai itkenyt pitkiä aikoja yhteen menoon (Miehen mielestä ne lyhyetkin hetket ovat kyllä saattaneet tuntua pitkiltä). En ole ollut vielä päivääkään sairaslomalla ja hei, en ole tänä vuonna saanut edes tavallisia syysflunssia!

Ja mitä tulee ulkonäköön: toistaiseksi olen välttynyt raskausarviltakin. Älkää siis siskot peljätkö, ei raskaus välttämättä ole niin kaamean raskasta. Ainakaan koko ajan ja kaikin tavoin. Tästä hyvästä herään tietysti huomenna puolikuolleena väsymyksestä, selkä tohjona ja pissat housuissa... Pitääpä koputtaa puuta tässä loppuilta.

Kommentit (3)

emäntä

Aivan! Minä ainakin olen ollut aina elämäni kunnossa raskaana ollessa! Migreenejäkään ei ole koskaan raskausaikoina ollut.

Nauti tästä ajasta! Viimeisen kuukauden aikana ehdit kyllä kypsyä raskausaikaan ja olet valmis synnyttämään ja sitten kuukauden päästä siitä olet jo unohtanut kaikki vähäisetkin raskauden aikaiset vaivat. :D

Blogiarkisto

2013
2012
2011