On kyllä tyhjä olo. Lauantainen hääpäivä oli ihana, onnellinen, onnistunut, kaunis, kaikkea sitä mitä voi toivoa. Ja paljon enemmän kuin mitä osasin odottaa. Kaikki sujui hienosti! Ihmettelimmekin jälkeen päin, että hei, mikään ei mennyt edes pieleen. Pessimisti ei pety.

Mutta nyt siis on siinä määrin tyhjä, väsynyt olo, että en oikein tiedä mistä aloittaisin. Kuviakaan ei vielä ole hallussani, mutta jos kuvaajan otoksista löytyy jotain tänne sopivaa, niin laitan myöhemmin tulemaan.

Kerron ensin käytännön yksityiskohdasta.Teiltä saadun loistavan vinkin ansiosta olin tehnyt Maijalle kirkkoon oman hääpussukan, jotta hänellä riittäisi mielenkiintoista tutkittavaa vihkiseremonian ajan. Valkoisessa pikkulaukussa oli pieniä esineitä, joiden putoilu kivilattialle ei aiheuttaisi ääntä eikä siten häiritsisi ketään. Rusinoita, pelikortteja (joissa on hevosen kuvia), nenäliinapaketti, lahjanarua, koru, koiralelu. Sellaisia pikkutavaroita, joita tiesin tytön tykkäävän hypistellä.

Ja sehän toimi mahtavasti! Lapsi oli niin rauhallinen koko seremonian ajan, etten jännityksessäni edes muistanut ajatella, mitä se siellä selkäni takana puuhaa. Vain papin mainitessa lapsen puheessaan huomasin, että tosiaan, eipä kuulu mitään protestointia penkistä. Ymmärtääkseni se oli istunut kälyni sylissä koko puolituntisen. Ihmeellistä! Pelkästään suloista oli, että jossakin kohdassa penkistä kuului kirkkaalla äänellä: "KUKKA." Oli kuulemma osoitellut alttarille innoissaan - mutta ei meihin päin, vaan kukkiin. Ei paljon kiinnostanut, että äiti ja isä siellä pönöttivät. 

Niin meistä tuli aviopari. Jännitys katosi papin julistettua meidät aviopuolisoiksi, ja siitä eteenpäin vain nautimme juodessamme kahvia, syödessämme herkkuja ja viihtyessämme läheistemme seurassa.

Ja sitten lähdettiin sinne häämatkalle, kotoisasti Tallinnaan. Ensimmäinen reissu kahdestaan ilman lasta. Se oli juuri niin ihanaa kuin voi kuvitella - syötiin hyvin, juotiin hyvin, ja etenkin levättiin ja käytiin jännittävän päivän tapahtumia läpi. Ikävöitiin lasta tottakai, mutta ei liikaa.

Ja mahtavaa nukkua pitkään, eikö? Joopa joo, ennen seitsemäähän me olimme hereillä. Ei sitä yhtäkkiä osaa nukkua, kun on yli vuoden herännyt joka aamu aikaisin. Siitä kyllä nautimme, että ei tarvinnut alkaa keitellä puuroja. Ja lastenohjelmatkin jätettiin katsomatta, vaikka olisi ne sieltä hotellin telkkarista näkyneet.

Kotiin oli ihana palata levänneenä - rouvana. Nyt on taas mukavaa elää arkea, laittaa ruokaa, vaihtaa vaippaa, tehdä palapelejä. Maija viihtyi hoidossa hirveän hyvin, enkä usko että ikävöi meitä yhtään niin paljon kuin me häntä. Hyvä niin. 

Kommentit (6)

Vierailija

Paljon onnea tuoreelle avioparille! ja tosiaan, tuo teidän häämatka kuulostaa paljon paremmalta kuin meidän aikoinaan, jolloin olimme vielä lapsettomia =) eli varmasti siitä osaa nauttia paljon enemmän.. pitäsköhän tehdä "kaunarit" ja uudistaa vihikivala nyt niin pääsisimme "häämatkalle" uudestaan.. olisikohan siinä vielä samaa hohtoa..? =)

Vierailija

Oikein paljon onnea tuoreelle avioparille!!! Hienoa kuulla, että päivä sujui ilman kommervenkkejä ja häämatka teki sen, mitä pitikin eli saitte lepoa ja kahdenkeskistä aikaa <3

-Rouva X

Vierailija

Onnea onnea sinne! Hei, on ihan normaalia, että tulee vähän "tyhjä olo" häiden jälkeen. Mutta nythän se yhteinen taival vasta alkaa, tehdää jokaisesta päivästä ihana ja kantakaa toisianne arjen askareissa. Tahtokaa rakastaa ja näyttäkää se. Terveisin anonyymi lukija, joka ihan sattumalta törmäsi tänne.

Vierailija

Paljon onnea teille!! Heh, todettiin tossa viime vknloppuna miehen kanssa, että vaikka se aikaisin herääminen välillä kirpaisee, niin on se vaan kiva kun ei mee päivä "hukkaan" vaan keretään puuhailla vaikka mitä!

Keltanokka
Liittynyt14.2.2013

Kiitos hei lukijat onnitteluista! :) Alamme toipua. Arki on taas normaalia. Uusimmassa postauksessa "hääkuvia".

 

Blogiarkisto

2013
2012
2011