Otin joulukuvia. Pieni ei jaksanut.

Maija on ollut helppo vauva. Hän on enimmäkseen tyytyväinen, iloinen ja rauhallinen. Tietenkin häntä kiukuttaa välillä ja itkettää kun jotain menee pieleen, mutta ensi viikoista saakka kaikki itku ja epämukavuus on ollut kohtuullista, ymmärrettävää ja ohimenevää. Varmasti juuri siksi olemme nauttineet vauva-ajasta niin paljon ja kokeneet pärjäävämme hyvin.

Nyt Maija on sairastanut toista viikkoa. Tauti alkoi valtoimenaan vuotavana nenänä, ja sitten kuvaan mukaan astui inhottava yskä ja kurkkukipu, jotka vaikeuttavat syömistä ja herättävät öisin. Sydämeni rutistuu huolesta kasaan, kun kuuntelen yskivää ja itkeskelevää lasta yöllä. Onneksi hän itse saa nopeasti unen päästä kiinni, ja kipulääkkeet auttavat ainakin vähän.

Sairauden aikana Maija onkin yhtäkkiä vaativa vauva. Se kiukustuu pienestä, itkee paljon, väsyy ja suree. Äidin syli saattaa auttaa tai sitten ei – kamalinta on, kun vauva vain raivostuu kun sitä yrittää helliä ja hoivata. Kiinteän (sormi)ruoan syöminen on hankalaa, kun vauva ei jaksa keskittyä ja ruoan nieleminen ilmiselvästi sattuu. Syötän pienelle enemmän soseita ja puuroja kuin koskaan ja imetän paljon.

Muutamassa illassa olen ihan poikki. Ruokailutilanteista on tullut pelottavia, kun tarjoilut eivät kelpaa ja lapsi vain heittelee itkien ruokaa lattialle. Eläydyn pienen surkeaan oloon ihan liikaa, kuljen ympäriinsä hartiat jäykkinä ja otsa kurtussa, huokailen ja suren. Saan pienen aavistuksen siitä, millaista itkuisen ja vaativan vauvan kanssa olisi ollut. Ymmärrän, että olemme olleet onnekkaita.

Entä jos saisimme lapsen, joka itkisi paljon? Pärjäisimmekö? Nauttisimmeko, osaisimmeko rakastaa yhtä paljon ja ehdoitta, osaisimmeko iloita? Vai piirtyisikö otsaani pysyvä huoliryppy siihen kohtaan, jossa se on nämä muutamat päivät ollut?

Nyt pienen vointi on ihan piirun verran parempi, ehkä. Ainakaan hän ei yskinyt yöllä niin paljon. Ehkä se iloinen ja tyytyväinen vauva tulee kohta takaisin. Sitten äitikin osaa taas hengittää vähän syvempään.

Kommentit (7)

Äityli

Voi Maija-parkaa! Ihan varmasti ruoka taas kohta maistuu. Meillä ainakin taaperon sairastaessa syöminen on ollut tosi huonoa, mutta en ole ollut huolissani kunhan juomiset maistuvat. Sitten kun tauti on talttunut niin ruokaakin menee tupla-annoksia. Tsemppiä!

Tiina

Pikaista paranemista Maijalle!

Meilläkin poika 10kk sairastaa ekaa kertaa, ensin vuotava nenä, sit luulin jo olevan terve, kunnes tuli tukkoinen nenä. Ei oo kivaa kun lapsi sairastaa :/

Mami12

Voi että, kuulostaa tutulta. Meillä Minea ollut ensin flunssassa, sitten jälkitautina iski korvatulehdus ja eilen oli vatsatauti. Ruoka ei edelleenkään maistu ja mietin onkohan tyttö saanut tarpeeksi ravintoa viimeisen 3viikon aikana. Onneksi maito kelpaa...
Paranemisia pikkuiselle!

Minni

Hyvin kirjoitettu :)
Paranemisia Maijalle ja jaksamista huoltajille!

Minulle jäi esikoisesta se ikuinen otsaryppy ja usein mietin, vaikuttaako vaikea vauvavuosi tyttäreni ja minun suhteeseen. Näenkö hänet helpommin ärsyttävänä ja vaikeana, kun alussa kaikki oli niin hankalaa? Ehkä saan osittaisen vastauksen, kunhan tämä helpomman vauvavuoden tarjoillut numero kaksi saavuttaa uhmaiän...

sakuli

Tsemppiä teille kovasti <3 toivottavasti huoli taas laantuu, kun Maija paranee. Varmasti kauhea katsoa, kun toinen on vielä noin pitkään kipeänä. Itse olen saattanut jo parin huonon syöntipäivän jälkeen huolestua meidän pienen hemoglobiineista sun muista,vaikka tuskinpa ravitsemus kovin lyhyessä ajassa kärsii, jos saa vielä sosetta ja maitoakin.

keltanokanhautomo

Kiitos kamalasti teille, ihana kun tsemppaatte noin! Maija alkaa vihdoin toipua. :) Ihan eri tyttö istui eilen illallispöydässä, mussutti kasvispihvejä ja vesimelonia oikein iloisesti! Ihanaa. Itse taidan nyt tulla flunssaan, mutta se tuntuu mitättömältä vaivalta tämän huoliviikon jälkeen.

Minni, toivotaan ainakin että kakkosen uhmaikä vastaa helppoudessaan vauva-aikaa. :)

Blogiarkisto

2013
2012
2011