Lähipiiriäni on viime päivinä puhuttanut Ava-kanavan ohjelma Erilaiset äidit. Kilpaa kauhistelemme ohjelmaan valittujen perheiden valintoja. Millaisia hörhöjä! Miten typeriä! Sääliksi käy lasta! Tietenkin ohjelmaan on nimensä mukaisesti valittu mahdollisimman erikoisia, mielipiteitä provosoivia äitejä. Onneksi suurin osa meistä äideistä on varmaankin aika tavallisia. Meillä ei ole suurta ideologiaa lapsenkasvatuksemme ja elämäntapamme taustalla. Teemme niin kuin parhaaksi näemme, silloin kuin pystymme, ja muina hetkinä sitten podemme syyllisyyttä vaillinaisuudestamme. Hyvä tulee näinkin. Toivottavasti.

Tavallisuuskin sisältää kuitenkin mahdollisuuden valtavalle variaatiolle. On minun tapani olla äiti, meidän tapamme olla perhe. Ja sitten on ystäväni tapa, toisen ystäväni tapa, ja kolmannen – kaikki erilaisia. Keskenämme olemme hyvinkin erilaisia äitejä, vaikka emme herätä voimakkaita reaktioita valinnoillamme. Meillä vain on persoonallisuutemme vuoksi erilainen tapa olla, ja siksi myös lapsillamme on erilainen ympäristö kasvaa.

Meillä ollaan aika rauhallisia. Juttelemme paljon, hengailemme Miehen ja vauvan kanssa, juomme kahvia, luemme ja puuhailemme kotihommia. Surffaamme valtavasti (liikaa) internetissä. Välillä on toimintapäiviä, jolloin kyläillään paljon, ostostellaan, urheillaan, tehdään aikataulutetusti asioita. Sitten taas lepuutetaan. Vietämme myös paljon aikaa erikseen, Mies omissa hommissaan ja minä omissani. Vauva kulkee siinä mukana, jomman kumman kanssa.

Meillä on hiljaista. Joskus soi musiikki, mutta harvemmin kovalla. En itse siedä päällekkäistä melua – hermostun, jos samaan aikaan joku puhuu puhelimessa ja toinen soittaa ja kolmas kolistelee muuten vain. (Niin, että ehkä se suurperhe ei ole ainakaan minun palani kakkua.) Vauvakin tuntuu olevan aika rauhallinen tyyppi, joten ilmeisesti sille sopii meidän tyylimme olla. Ainakin vielä.

Meni muuten pitkään ennen kuin ymmärsin, että meidän tapamme olla vauvan kanssa on ihan yhtä oikea kuin jonkun muun. Ihailin äitejä, jotka jaksavat riehua ja leikkiä lapsen kanssa aamusta iltaan. Pohdin, olenko itsekäs, kun teen omia juttujani ja seurailen siinä samalla lapsen puuhia, enkä koko ajan osallistu niihin. Helpotti, kun tajusin, että tämä on minun tapani ja vauvalle se näyttää käyvän. Hän keksii kyllä itse leikkinsä, ja saa apua kun sitä tarvitsee. Ja kun ei enää jaksa leikkiä itsekseen, pääsee syliin ja halittavaksi.

Kommentit (2)

M

Ihmiset varmaan reagoi voimakkaasti siihen Erilaiset äidit-sarjaan silloin kun siellä jotain melkeinpä täysin vasttakkaisesti mitä oma ajatusmaailma sanoo. Koitan itse antaa kaikkien kukkien kukkia :) mutta otin silti henkilökohtaisena loukkauksena ekohörhö äijän dissauksen vasenkätisiä kohtaan -.-' (Tarkoitan siis kohtaa jossa paasattiin ultran aiheuttavan mm.vasenkätisyyttä) Esikoiseni on meinaa vasuri eikä se tee siitä yhtään huonompaa ihmistä

Blogiarkisto

2013
2012
2011