Ihan jokaisessa vauva-aiheisessa lehtijutussa kauhistellaan, kuinka ”vauva-aika meni kuin sumussa” ja äidin/isän ”henkireikä oli lenkkeily/biljardi/neulominen”. Tämä sumuvertaus ja henkireikä-mielikuva ärsyttävät minua ihan älyttömästi.Eikö sitä vauva-ajan kaoottisuutta voi muulla tavalla kuvata? Onko tärkeää harrastusta todella pakko verrata johonkin reikään, jonka kautta juuri ja juuri saa happea pysyäkseen hengissä?

Vauvalehteni lukeneena oletin, että ensimmäiset kuukaudet olisivat aika kamalia. Että olisin jatkuvasti loputtoman väsynyt ja haukkoisin happea jossain työväenopiston huovutuskurssilla.

Koska lukijoissani lienee keltanokkaodottajia, haluan rauhoitella: ei se välttämättä mene niin. Heti tähän väliin on pakko huikata, että toiset vauvat vain ovat vaativampia. He eivät ole tuhmia tai tulevia kriminaaleja, vaan jostain syystä vain tarvitsevat enemmän – syliä, ruokaa, lohtua, kuka mitäkin.

Jos lapsi on sairas, ovat vanhemmat varmasti kovemmalla koetuksella. Tai jos vanhempi itse sairastaa, tai tulee parisuhdekriisi, työttömyys, mitä tahansa. Silloin on varmasti rankkaa. Mutta että pelkkä vauvan saaminen ei välttämättä aiheuta kroonista univelkaa ja uupumusta.

Väitän, että saatuani lapsen olen nukkunut enemmän kuin koskaan. (No okei, alku- ja loppuraskaudesta taisin nukkua aika paljon. Mutta ainakin lopussa nousin tunnin parin välein vessaan.)

Tietenkin meillä on hyvä tuurikin, koska Maija nukkuu nyt nelikuisena usein 4-6 tuntia yhteen menoon. Osittain kyse on myös omasta päätöksestä: pidän tarkasti huolta siitä, että nukun tarpeeksi. Menen jo kymppiuutisten aikaan sänkyyn, ja tarvittaessa nukun päiväunetkin vauvan kanssa. Tämä on kaikkien etu. Väsynyt äiti ei jaksa olla kiva äiti.

En siis sanoisi, että elän sumussa. Satunnaisten huonojen öiden jälkeen on ehkä ohutta yläpilveä ilmassa, mutta muuten mennään kirkkain mielin eteenpäin. Saa nähdä, muuttuuko tilanne sitten, kun vauva alkaa saada hampaita tai harjoitella liikkumista sängyssään. Ehkä en halua lukea yhtään artikkelia aiheesta. Tulee mitä tulee. Huonotkin vaiheet menevät joskus ohi.

Kantorepussa

Kommentit (4)

Tytti

Luulen, että lapsen kasvatus on kuin synnytys. Siitä kuulee vain kauhutarinat, eihän hyvissä tarinoissa ole mitään kerrottavaa. Itselläni on "helppo" lapsi ja omaksi harmikseen sitä huomaa kertovansa niitä "Mä en niiiiin jaksa tätä !"-juttuja, vaikka pitäisi iloisena kertoa hyvin syövästä, kasvavasta, nukkuvasta, kehittyvästä lapsesta. Kai sitä luulee, että ei toiset halua kuunnella kun kehut omaa lastasi.

ekoisi

Hyvä kirjoitus! Musta tuntuu samalta. Itse asiassa vauva-arjen myötä on saanut vain olla, hengailla ja relailla paljon enemmän kuin aiemmin. Ja mitä vanhemmaksi vauva kasvaa (meillä kohta 9 kk), niin sitä helpommaksi homma mun mielestä vielä tässä vaiheessa muuttuu.

Visitor

Helppoahan se on olla elämättä sumussa, jos vauva nukkuu. Jos taas vauva (nyt 4.5kk) nukkuu max. 2h öisinkin, heräilee 6 kertaa yön aikana eikä nuku päiväunia, niin on siinä vanhemmat aika koetuksella ja elämä etenee kuin sumussa. Muisti nimittäin lähtee aika nopeasti kun kuukausiin ei saa nukkua. Ja silloin ei voi valita että nukkuu tarpeeksi, vaikka kuinka haluaisi. Ja se vaunulenkki on silloin henkireikä, kun silloin vauva yleensä nukkuu hetken ja saa ajatella ihan vain omia juttujaan.

keltanokanhautomo

Visitor, kurja kuulla että teillä on käynyt se huonompi tuuri. Tarkoitin tekstilläni sitä, että ihan kaikki vauvat eivät ole haastavia nukkujia, vaikka vauvalehdistä ja muista helposti sen kuvan saa. Korostin myös sitä, että tietyissä tilanteissa vanhemmat ovat ihan varmasti koetuksella ja sumuinen fiilis on välttämätön tosiasia. En missään nimessä väitä, että väsymys olisi oma valinta, jos vauva tosiaan on kova heräilemään kuten Sinulla. Mutta että vauva-aika ei ole itsestään selvästi hirveän raskasta vaan voi olla ihan mukavaakin aikaa.

Niin kuin Tytti sanoi tuossa kommentissaan, helposti sitä vain kerrotaan niistä rasittavista asioista, kun pelätään että hyvien asioiden hehkutus tulkitaan kehuskeluksi. Kel onni on, se onnen kätkeköön ja sitä rataa - tämä ajattelutapa ei vain minusta johda muuhun kuin kurjuudella kilpailemiseen. Samalla keltanokkaodottajat saavat päähänsä kauhukuvia ikuisesti valvovista ja huutavista vekaroista, jos kukaan ei kerro heille, että iso osa vauvoista on ihan mukavaa sakkia.

Ja tuo henkireikä ärsyttää minua ihan vain hirveän kuluneena ilmaisuna. :) Sinänsä en vastusta lepotaukoja ja ns. omaa aikaa, vaan kannatan niitä lämpimästi. Lisää sellaisia tännekin, kiitos. :)

Blogiarkisto

2013
2012
2011