Koti-isin hoidettavat.

Aloittaessani työt kesän alussa tuntui monena aamuna siltä, että minun paikkani olisi oikeasti kotona. Töihinlähdön hetkellä lapsi itki ja se tietenkin raastoi sydäntäni - vaikka tiesin, että Maijalla olisi kaikki hienosti isin kanssa. Olin kateellinen Miehelle, joka sai vuorostaan olla kotona ja nauttia niin sanotusti leppoisasta kotielämästä.

Mutta ei käy kateeksi enää, täytyy sanoa. Usein töihin lähtiessäni koen saavani sen helpomman osan; pääsen aikuisten ihmisten pariin, muuttuvien tilanteiden keskelle, tekemään työtä jossa onnistumisen muutkin huomaavat. Mies taas jää kotiin ja koittaa keksiä mielekästä ajanvietettä, terveellistä ruokaa ja hyviä ongelmanratkaisukeinoja mitä kummallisimpiin tilanteisiin. (Kuten sellaiseen, että Maija saa kiukkuraivarin, kun puuro on pilattu mansikkakeitolla, jota hän nyt ei tietenkään halunnut syödä.) Loputon lelukaaos, lisää maitoa kuppiin, taas käsienpesua ja ksylitolipastillia, vaipanvaihtoa ja kurinpitoa. Onneksi myös haleja ja rakkautta.

Ei sillä että Maijasta olisi tullut jotenkin erityisen hankala, ei lainkaan; pientä uhman esiastetta taitaa olla ilmassa, mutta varsin yhteistyökykyisesti tyttö noin yleensä toimii. Mutta kyllä tuollaisen touhukkaan taaperon hoitaminen käy ihan täyspäivätyöstä. Puhumattakaan siitä, jos lapsia on enemmän. Kumarrus teille, jotka hoidatte kokonaista lapsilaumaa ihan itse kotona!

Toki työnteko väsyttää, ja työssään ylikuormittuneen osalta tilanne on toinen, mutta mielestäni normaali työväsymys menee eri laariin kuin kotiväsymys. Epätieteellisesti sanottu mutu-mielipide, mutta näin itse koen. Vaikka olisin rättipoikkiväsynyt työpäivän touhusta, jaksan kotijuttuja ihan hyvin. Silloin mielelläni ehdotankin, että Mies tekee jotain omaa ja lepää vuorostaan. Jos taas hoidan Maijaa vaikkapa viikonlopun yksin, kaipaan jo pientä taukoa hommaan. Alkaa rasittaa se samojen juttujen toistuminen, jatkuva ohjaaminen, kieltäminen ja sotkujen siivoaminen.

Niin että teille kaikille kotivanhemmille, joiden työssäkäyvä puoliso väittää hoitavansa osuutensa perheenpyörittämisestä sillä että tienaa rahat taloon - pitäkää puolenne. Työajan jälkeen kaikki kotityöt ja lastenhoito jaettakoon puoliksi! Ja teille, joiden puolisot palaavat töistä väsyneinä ja kieltäytyvät sillä verukkeella ottamasta vauvaa haltuunsa - pitäkää tekin puolenne. Te jos jotkut ansaitsette vapaailtoja, omaa aikaa ja rentoutumista hoidettuanne lasta/lapsia koko päivän.

Ja jos mahdollista, vaihtakaa duuneja. Jos työssäkäyvä osapuoli ei kotityön laatua ole aiemmin tajunnut, niin itse kokeilemalla tajuaa. Sen nimittäin tiedän, että jos minä joskus taas olen kotiäiti, niin töihin lähtevä Mies ei esitä marttyyria ovella. Se kun tietää mitä jättää taakseen ja osaa arvostaa sitä. 

Kommentit (15)

Vierailija

Kiitos! Tämä pitää näyttää miehelle, "Voidaan ihan koska vaan vaihtaa osia ja voit herätä puol kuudelta lähteäkses töihin." Joo, välillä tekisin sen ihan mielellänikin..

Vierailija

Täyttä asiaa! Meillä asiat ovat olleet pitkään niin, että mies kuvittelee mun lomailevan kotona lapsen kanssa. Varsinkin nyt kun lapsi on jo vuoden ikäinen, aktiviteettia täytyy olla jo ihan reippaasti kotona, mutta yksikseen lapsi ei vielä juurikaan leiki. Ja silmistään ei saa hetkeksikään lasta päästää. Montakohan kertaa olen syöksynyt vessanpöntöltä kesken toimituksen nappaamaan lapsesta kiinni kun on menossa wc-harja tms. suuhun. Toisaalta, montakohan kertaa mies on lähettänyt mulle kiukkuisia tekstiviestejä kun poika kiukuttelee, eikä hänellä hermo meinaa kestää.

Vierailija

Kiitos, minäkin kyllä näytän tämän miehelleni, jonka mielestä hänellä on oikeus vapaisiin iltoihin ja viikonloppuihin rankan työpäivän/-viikon takia. Hänelle on vaikeaa olla meidän 8kuukautisen ihanan, tyytyväisen ja helppohoitoisen naperon kanssa edes 2-3 tuntia päästääkseen minut tuulettumaan edes kerran kuussa. (Tuulettumisella tarkoitan esim. kirpparilla, kahvilla ja kaupassa käyntiä) Puhumattakaan että saisin yötä olla koskaan muualla lepäämässä, kun hän ei hoida lasta öisin (hoitaminen = tutin antaminen muutaman kerran yössä) ja hänen mielestään minun univelkani kuittautuvat sillä, kun hän la-su aamuisin on lapsen kanssa klo 7-9 ja minä nukun viereisessä huoneessa tyyny korvalla... :(

Vierailija

Hyvä teksti. Suosittelen myös kaikkia vanhempia vaihtamaan osia jossain vaiheessa jos suinkin mahdollista! Näkee sen "työvanhemman" tai "kotivanhemman" vinkkelistäkin, miten arki sujuu :)

Vierailija

Ehkä harjoitus tekee mestarin, mutta perhepäivähoitajat tekevät tätä työkseen useamman pienen kanssa yhtaikaa. Silti he ehtivät vaikka mitä!

Vierailija

Ei käy kateeksi ketään pienten lasten vanhempia, jotka hoitavat lasta/lapsia kotona, on se lapsen hoito useamman vuoden ajan sellaista tahkoamista, että ei se rehellisesti sanoen voi kenenkään mielestä kovin kivaa olla. Pienten lasten vanhempien parisuhteelle on melkeinpä elinehto se, että työ- ja kotirooleja vaihdetaan puolisoiden välillä. Lähes kaikki tuntemani pariskunnat, joilla lasten kotihoito on jaettu tasapuolisesti puolisoiden välillä, ovat pysyneet yhdessä. Sen sijaan ne pariskunnat, joista vain nainen on hoitanut kotona lapsia, ovat eronneet. Ei parisuhde helpolla kestä sitä, että toinen häärää kotona ja toinen käy töissä. Yhteiset asiat loppuvat viimeistään toisen lapsen kohdalla. Ongelma on tietysti se, jos lapsia tehdään ennen kuin on vakituinen työpaikka, johon palata äitiysloman jälkeen.

Vierailija

Ei käy kateeksi ketään pienten lasten vanhempia, jotka hoitavat lasta/lapsia kotona, on se lapsen hoito useamman vuoden ajan sellaista tahkoamista, että ei se rehellisesti sanoen voi kenenkään mielestä kovin kivaa olla. Pienten lasten vanhempien parisuhteelle on melkeinpä elinehto se, että työ- ja kotirooleja vaihdetaan puolisoiden välillä. Lähes kaikki tuntemani pariskunnat, joilla lasten kotihoito on jaettu tasapuolisesti puolisoiden välillä, ovat pysyneet yhdessä. Sen sijaan ne pariskunnat, joista vain nainen on hoitanut kotona lapsia, ovat eronneet. Ei parisuhde helpolla kestä sitä, että toinen häärää kotona ja toinen käy töissä. Yhteiset asiat loppuvat viimeistään toisen lapsen kohdalla. Ongelma on tietysti se, jos lapsia tehdään ennen kuin on vakituinen työpaikka, johon palata äitiysloman jälkeen.

Vierailija

Ei käy kateeksi ketään pienten lasten vanhempia, jotka hoitavat lasta/lapsia kotona, on se lapsen hoito useamman vuoden ajan sellaista tahkoamista, että ei se rehellisesti sanoen voi kenenkään mielestä kovin kivaa olla. Pienten lasten vanhempien parisuhteelle on melkeinpä elinehto se, että työ- ja kotirooleja vaihdetaan puolisoiden välillä. Lähes kaikki tuntemani pariskunnat, joilla lasten kotihoito on jaettu tasapuolisesti puolisoiden välillä, ovat pysyneet yhdessä. Sen sijaan ne pariskunnat, joista vain nainen on hoitanut kotona lapsia, ovat eronneet. Ei parisuhde helpolla kestä sitä, että toinen häärää kotona ja toinen käy töissä. Yhteiset asiat loppuvat viimeistään toisen lapsen kohdalla. Ongelma on tietysti se, jos lapsia tehdään ennen kuin on vakituinen työpaikka, johon palata äitiysloman jälkeen.

Vierailija

Ei käy kateeksi ketään pienten lasten vanhempia, jotka hoitavat lasta/lapsia kotona, on se lapsen hoito useamman vuoden ajan sellaista tahkoamista, että ei se rehellisesti sanoen voi kenenkään mielestä kovin kivaa olla. Pienten lasten vanhempien parisuhteelle on melkeinpä elinehto se, että työ- ja kotirooleja vaihdetaan puolisoiden välillä. Lähes kaikki tuntemani pariskunnat, joilla lasten kotihoito on jaettu tasapuolisesti puolisoiden välillä, ovat pysyneet yhdessä. Sen sijaan ne pariskunnat, joista vain nainen on hoitanut kotona lapsia, ovat eronneet. Ei parisuhde helpolla kestä sitä, että toinen häärää kotona ja toinen käy töissä. Yhteiset asiat loppuvat viimeistään toisen lapsen kohdalla. Ongelma on tietysti se, jos lapsia tehdään ennen kuin on vakituinen työpaikka, johon palata äitiysloman jälkeen.

Vierailija
Vierailija

Kiitos, minäkin kyllä näytän tämän miehelleni, jonka mielestä hänellä on oikeus vapaisiin iltoihin ja viikonloppuihin rankan työpäivän/-viikon takia. Hänelle on vaikeaa olla meidän 8kuukautisen ihanan, tyytyväisen ja helppohoitoisen naperon kanssa edes 2-3 tuntia päästääkseen minut tuulettumaan edes kerran kuussa. (Tuulettumisella tarkoitan esim. kirpparilla, kahvilla ja kaupassa käyntiä) Puhumattakaan että saisin yötä olla koskaan muualla lepäämässä, kun hän ei hoida lasta öisin (hoitaminen = tutin antaminen muutaman kerran yössä) ja hänen mielestään minun univelkani kuittautuvat sillä, kun hän la-su aamuisin on lapsen kanssa klo 7-9 ja minä nukun viereisessä huoneessa tyyny korvalla... :(

 

Musta on niin uskomatonta, että tällaisia "miehiä" oikeasti on. Ja jotkut vielä teke lapsia niiden kanssa. Tulis ruumiita, jos mun mies kieltäytyisi  hoitamasta vauvaa tai lasta öisin.

 

Vierailija

Meillä mies on hoitanut lapsia aivan yhtä paljon kuin minä. Tällä hetkelläkin on vuoroviikkosysteemi menossa. Mies töissä 7 ja vapaalla 7. Miehen vapailla minä kuljen töissä aamusta iltaan ja mies hoitaa silloin kaikki kotiin liittyvät askareet.  No ilmankos perhe-elämä kestänyt jo 19 vuotta :) Molemmat tietää työn vaatimukset sekä kotielämän vaatimukset, tasapuolisesti.

Vierailija

Minäkin kyllä voin suositella kaikille perheille sitä että isäkin jäisi välillä kotiin lapsen/lasten kanssa.
Meillä mies oli 4 kuukautta hoitovapaalla silloin kun esikoinen täytti vuoden ja menin itse töihin. Kun toinen sitten syntyi ja olin kaikki päivät kotona kolmisin kahden lapsen kanssa, ei miehelle tullut mieleenkään työpäivän jälkeen valittaa väsymystään! Antaa niin uuden laista perspektiiviä hommiin tuollainen!
Mutta ehkä myös samasta syystä meillä tokavekara meni vuoden iässä päivähoitoon! Ei tainnut mieskään uskaltaa edes ajatella sitä että jäisi kotiin 1- ja 3-vuotiaiden kanssa. Enkä kyllä itsekään ole pidemmän päälle mitään kotiäitiainesta. Varsinkin kun asumme paikassa josta ei ilman autoa mennä mihinkään ja ei ole naapurustoa ja mammaseuraa lähellä niin päivät todellakin kuluu vain niiden lasten kanssa keskenään.

Vierailija

Mä taas koen asian ihan päinvastoin! Mutta se varmaan johtuu palkkatyöstäni, jota vihaan. Olen työpäivän jälkeen niin väsynyt, että vähäisetkin kotityöt jää tekemättä ja kasaantuu viikonlopuille. Kierre on valmis! Hyvästi harrastukset, ystävät jne...

Olisin niin mieluusti kotona lomailemassa lasten kanssa! Ja toivottavasti taas kohta pääsen jos tämä masussa oleva pikkuinen jaksaa nyt tarrata tiukasti kiinni!

Vierailija

Ja kun mieskin oli lapsen kanssa kotona (yli 5kk), niin oli ihana nähdä miten läheiseksi isi ja tyttö tuona aikana tulivat. Jotain ihan korvaamatonta!

Vierailija

Roolien vaihtaminen ja omien tuntemusten ja ajatusten kohtaaminen itse tekevät kyllä paljon hyvää. Me olemme puolisoni kanssa molemmat olleet kotivanhempina vuorotellen, ja ainakin omassa perheessämme tämä on tehnyt hyvää sekä parisuhteelle, kullekin vanhemmalle yksilöinä että erityisesti molempien vanhempien suhteelle lastemme kanssa. Toisen asemaa ja ajatuksia on kovin vaikeaa ymmärtää, jos ei itse pääse kokeilemaan samaa. Kotona oleminen tuntuu aivan erilaiselta, kun on välillä ollut se työvanhempi - ja toisinpäin. Suosittelen lämpimästi!

Blogiarkisto

2013
2012
2011