Bussin ikkunasta näen houkutuksia. Tuonne minä ainakin vielä menen, tuohon baariin en ole vielä ehtinyt, tuosta putiikista löytyisi varmasti jotakin ihanaa. Kaikkea haluan kokeilla, jos vain... Kunhan vain saamme hyviä uutisia. Ja jos emme... Niin sitten ei millään tuollaisella ole mitään väliä.

Kun edessä on yksi elämän pienistä suurista kohtalonhetkistä, puhkeaa elämänhaluni yhtäkkiä loistoonsa. Niin kuin pelkäisin kuolemaa, niin kuin jäljellä olisi vain muutama päivä, tartun aikaan: nyt, tässä bussissa istuessani voin vielä olla onnellinen ja iloita vauvastani. Vielä en tiedä pahemmasta. Ja sitten on aika astua bussista ja kävellä tuomiolle. Sentti sentiltä hänet kuvataan, sentti sentiltä tulee lapsi tutummaksi, sentti sentiltä rakentuu onni uudelleen. Sydämen kaikki kammiot. Aivojen lohkorakenne. Munuaiset, palleankaari, kädet ja jalat. Pyöreä kallo ja symmetriset kasvot.

Minä hengitän taas, katselen ja kuuntelen ja voisin jatkaa näin iltaan asti. Hän on kuvauksellinen, mielellään esiintyvä lapsi, meille sanotaan. Sukupuolikin selviää ja me nauramme. Kaiken tämän jälkeen se on kuitenkin vain yksi pikku juttu. Isoa on se, että meidän raskautemme jatkuu, ehjänä.

Kommentit (11)

Unelma

Ihanaa kuulla,että kaikki oli juuri niin kuin pitikin =). Nuo ovat niitä hetkiä, kun ei voi kuin itkeä ilosta.

Naksu

Mulla on jokunen viikko vähemmän kuin sulla mut perästä tullaan kovaa vauhtia. On ollut tosi mukava lukea kirjoituksiasi, odotan niitä kuin kuuta nousevaa tarkistan joka päivä. Onnittelut siitä että kaikki on vauvalla hienosti. Itse kuulin huonoja uutisia jokunen päivä sitten. Ystäväni sai jo toisen keskenmenon nyt viikolla 8 joka huomattiin vasta viikolla 10. Tuntuu jotenkin niin väärältä kun itse nauttii jokaisesta viikosta jonka on saanut naksun kanssa kulkea. Itse olin vk 8-10 jo sisustanut lastenhuoneen. (Hullua että nyt kaduttaa ja mietityttää et jos jotakin olisi mennyt pieleen?)Tosin jotakin voi ennä pieleen hetkenä minä hyvänsä. Pitäs muistaa nauttia niistä pienistä hetkistä aina täysillä niitä ei sa koskaan ehkä enää takas.

emäntä

Ihanaa!

Meillä jännätään vielä ensi torstaihin asti. Mutta juuri nyt tuntuu siltä, että sukupuoli on tosiaan se pienen asia mitä voi toivoa kuulevansa tuona päivänä. Kunhan kaikki vain olisi hyvin, edelleen. :)

keltanokanhautomo

Kiitos taas kaikille mukana elämisestä. :) Ja Naksu, sille vain ei voi mitään, että aina on joku jolle käy huonommin kuin itselle. Pitää silti antaa itsensä nauttia ja iloita täysillä. Ei oma onni ole kuitenkaan keneltäkään toiselta pois.

Rouva X

Ihanaa <3 Onneksi olkoon terveestä masu-asukista!

Ja kyllä, vaikka minulla on vaikeaa kun en raskaudu, te kaikki raskaana olevat olette täysin oikeutettuja onneenne. Luotan edelleen siihen, että minunkin aika vielä tulee ja jaksan yhä iloita muiden puolesta.

keltanokanhautomo

Rouva X: Kiitos viestistäsi. Ja tämä onkin aika vaikea aihe, ihmissuhteet ja etenkin ystävyyssuhteet erilaisten vauvatilanteiden yhteydessä. On todella, todella vaikeaa iloita muiden puolesta, kun itse ei vielä ole raskaana - ainakin itse koin niin. Järki sanoo yhtä ja hallitsemattomat tunteet toista. Ystävien kesken kai tärkeintä on olla avoin ja rehellinen, kertoa suoraan että ahdistaa. Vieraampien kanssa pitää vaan jotenkin yrittää selvitä, jos ei halua avautua.

Optimismia ja onnea sinulle!

Rouva X

Kiitos kannustuksesta, keltanokka!

Totta, nämä eivät ole helppoja juttuja. Ne valitettavasti voivat rikkoa hyvänkin ystävyyden :( Oon itse asiassa aika yllättynyt, että vielä löytyy näinkin paljon voimia iloita muiden puolesta. No okei, on minullakin kerran mennyt raja yli. Eräät tuttavani eivät edes olleet varmoja haluavatko lapsia, päättivät kokeilla ja hups- raskaus alkoi samantien. Silloin ei tiennyt miten saisi itsensä pidettyä kasassa ja onniteltua... Mutta heidän puolesta, joiden tietää yrittäneen pitkään ja toivoneen asiaa kauan, on (ainakin vielä) helppo olla onnellinen.

Naksu

rouva x:minulla on samalainen kokemus siitä kun itse oli yrittänyt pitkään ja kaverit oli päättäneet etteivät vielä halua lasta niin ohhoh,heille sattui vahinko. Mua sattui niin paljon etten edes onnitellut enkä halunnut nähdä niitä ollenkaan,olin niin vihainen!!ja lopulta tunnistin sen olon se oli kateus!!kuinka helppoa se joillekin on saada niitä lapsia.Toivon kuitenkin koko sydämeni pohjasta teille jaksamista yrittämiseen.

Blogiarkisto

2013
2012
2011