Keltanokkuutta on nyt kestänyt kaksi vuotta, eli blogini on saavuttanut kunnioitettavan uhmaiän. Kiitos heti kärkeen kaikille teille, jotka olette alusta asti kulkeneet kanssani keltanokkatietä! Kiitos myös teille ihanille, jotka olette viime aikoina hypänneet kyytiin ja – huh heijaa – kahlanneet läpi kaikki aiemmat kirjoitukseni. Niitä on nimittäin jo aika paljon. Ja sitten teille, jotka klikkaatte sivuilleni nyt ensi kertaa: tässä hieman koordinaatteja kahden vuoden aikaisiin tapahtumiin. Niiden avulla voitte valita tuolta oikeasta laidasta sopivan ajankohdan, josta sukeltaa keltanokkaelämäni syövereihin.

HUOM! Jos haluatte säilyttää jännityksen (taival sisältää useita raskaustestejä ja muita käänteitä), jättäkää alla oleva lukematta.

11/2010: Kuukausi kulunut ensimmäisestä positiivisesta raskaustestistä. Tunteiden vuoristorataa.

12/2010: Keskenmeno ja kaavinta.

1/2011: Toipumista, uuden raskauden yritys alkaa.

2/2011: Lääkärikäyntejä.

3/2011: Uusi kaavinta.

4/2011: Yritys alkaa, taas.

5/2011: Positiivinen raskaustesti.

6/2011: Varhaisultra.

7/2011: Ultra.

8/2011: Ensimmäiset potkut.

9/2011: Rakenneultra.

10/2011: Äitiyspakkaus, sokerirasituskoe, valmistautumista. 10 kiloa rikki.

11/2011: Babyshower.

12/2011: Äitiyslomalle.

1/2012: Viimeiset viikot, turhautumista – ja vauvan syntymä.

2/2012: Synnytystarina. Ensimmäiset viikot kotona, asiaa imetyksestä.

3/2012: Ristiäiset.

4/2012: Vauva 2 kk. Miniburnout.

5/2012: Vauva 3 kk. Seesteistä eloa. Homma alkaa toimia.

6/2012: Vauva 4 kk. Uniongelmia, kääntymisen oppiminen.

7/2012: Vauva 5 kk. Sormiruokailun alku.

8/2012: Vauva 6 kk. Kiinteiden aloittelua toden teolla.

9/2012: Vauva 7 kk. Unikoulun alku. Sairastelua. Äidin puolimaraton. Vauva konttaa.

10/2012: Vauva 8 kk. Uusi, tehokkaampi unikoulu.

11/2012: Vauva 9 kk. Palautumisesta. Vaikka äidiksi tulo on opettanut jo valtavasti ja joissain asioissa tunnen olevani suhteellisen tukevalla maaperällä, olen monissa asioissa kuitenkin edelleen keltanokka. En tajua taaperoista mitään enkä voi ymmärtää, miten tuon pikkutyypin kanssa pärjätään sitten, kun se oppii kävelemään. Eli ihmettely ja pähkäily jatkuu tulevaisuudessa. Onneksi minulla on teidät lukijani tukenani ja neuvojen lähteenä. Tervetuloa mukaan, kaikki uudetkin kanssakulkijat!

Keinussa

Kommentit (6)

Tanja

Huh, kaikkea sitä on tapahtunut teillekin. Kyynelsilmin luin noi ensimmäiset blogipostaukset, erityisesti sen karmean. Meidän vauvamme on nyt samoilla viikoilla kuin mitä olit silloin kaksi vuotta sitten näihin aikoihin. Onneksi olen nähnyt pienen ihmeen ultrassa neuvolassa, niin tiedän että siellä jotain on. Onneksi meidän neuvolassa ultra on ja kävimme siellä ilmeisesti sen takia, kun en ollut varma edellisistä kuukautisista. Helpotus oli, kun näin pienen siellä. Toivottasti myös jatko menee hyvin.

Onnea 2 vee blogille ja teille! Odotan innolla mitä tuleva tuo!

minea

Kiitokset mahtavasta blogista! Odottelen innostuksen ja pelon sekaisin tuntein esikoistamme (laskettu aika viikon päästä). Minulla ei juurikaan ole kokemusta vauvoista enkä oikein tiedä, mitä on odotettavissa. On ollut ihana lukea teidän perheenne ensimmäistä vauvavuotta ja huomata, että siitä todella voi selvitä ilman suurempia kärsimyksiä:) Maija on tavattoman suloinen tyttö! Toivotan teille kaikkea hyvää ja onnea myös jatkossa!

keltanokanhautomo

Kiitos ihanasta kommentista minea! Toivon kovasti, että teilläkin kaikki sujuu mukavasti. Tottakai kaikilla on joitain vaikeita jaksoja, ja välillä voi olla todella raskastakin, mutta onneksi ei aina. Kovasti optimistista mieltä sinne - ja jaksamista viimeisille metreille! Muistan miten turhauttavia ne itselläni ainakin olivat...

Blogiarkisto

2013
2012
2011