Aamulla spontaani herääminen jo seitsemältä, tikku kädessä vessaan ja muutamat ylimääräiset sydämenlyönnit. Negatiivinen punainen viiva, yksi ainoa. No, ehkä huomenna on jo toisin, ajattelen.

Aamupäivällä herra Tohtori soittaa, ja arvaan heti, ettei kaikki ole hyvin. Hcg-raskaushormoni ei ole vieläkään laskenut nolliin, muttei myöskään noussut pilviin. Entä se kupla? Uuden raskauden todennäköisyys on tohtorin mielestä hyvin hyvin pieni. Ilmeisesti kohdussa istuu vielä sitkeässä jokin pieni istukanpala, joka saa hormonitkin yhä kieppumaan sallitun tason yläpuolella.

Sitten Tohtori kertoo jättävänsä minut. Lähettää Kätilöopistolle jatkotutkimuksiin, jotta asiaan saataisiin vauhtia. Katsovat siellä sitten paremmilla laitteilla ja päättävät mitä tehdään. Uusi kaavinta, sekin on mahdollinen. Olen reipas ja vitsailenkin, kiitän lämpimästi soitosta ja yritän päättää puhelun. Pidättyväiseen olemukseensa sopimattomasti Tohtori ei meinaa lopettaa, on kovin pahoillaan. Yrittää sitten vielä kannustaa: ”Kyllä se, kyllä se siitä, sitten, saadaan taas... Kyllä se siitä.” Minua naurattaa. Tämähän on jo suorastaan farssi.

Kommentit (0)

Blogiarkisto

2013
2012
2011