TÄMÄ TEKSTI EI SISÄLLÄ RASKAUSTESTITULOSTA. Teen sen heti selväksi ihan vain rauhoittaakseni kanssajännittäjieni mieltä. Omaa jännitystäni en vaan enää saa suitsittua. Olen nimittäin nyt varma, etten kuvittele: minua ihan raivorehellisesti etoo. Ällöttää, oksettaa, ihanan aidosti etoo. Onko se nyt sitä?! Voi olla. Yhtä aidosti se voi kuitenkin olla jotain muuta. Pilaantunutta ruokaa. Eilisten siiderien muisto. Tai se saattoi alkaa, kun söin suklaakakkuöverit. Pieni ellotus, joka mielessäni kääntyi mahdolliseksi raskausoireeksi ja sai minut pois tolaltani.

Ehkä tartuin tuohon hetkelliseen kuvotukseen ja se jäi päälle, kun aloin jännittää. Ja nyt sitten etoo vielä enemmän ja jännittää vielä kovemmin. Onko tällä mitään rajaa? Muitakin pieniä johtolankoja on: minua on palellut viime aikoina. (Oli kyllä kylmempi sääkin, mutta silti.) Ja tänään sattui kummia - vohkin mieheni uunimakkarasta palan. Niin, olen edelleen tiedostava kasvissyöjä. Se lenkki kuitenkin kutsui minua ihan todella.

Kommentit (3)

hip

täällä hymyilyttää ja jännittää yhtälailla.. siis sitä sun tulosta..
mutta oikein kun mietit niin mitä tunnet syvällä sisimmässäsi? taidat tietää jo mitä testi kertoo.. mutta eriasia uskotko sitä ilman varmuutta.
niin tuttuja tunteita. kerrohan pitääkö aavistukset paikkansa. :) en malta enää odottaa!
mä melkein odotan että joskus parin kuukauden sisällä alkais menkat ja pikkuvauva olis sen muutaman kuukautta ennen kuin voisi jännittää ihan vähän vaan että olisiko kolmosen aika joskus. kiire eikä paniikki ole sen suhteen, mutta ei tee mieli huvikseen odottaa montaa vuotta. tapahtuu sitten kun tapahtuu.

Ruiskaunokki

Voi miten jännää!!! Kerran olen itse kuunnellut oikein tosisuper tarkkaan olojani ja löysin pienen etovan olon itsestäni, mutta aina vain silloin kun haaveilin että jokohan olisi tärpännyt.. Nyt meillä täällä vauvoja hoidetaan, tosin niitä kissavauvoja mistä aiemmin mainitsin :D Ihmisvauvan odotuksen odotuksen kanssa on käynyt, kuten Rouva X kommentoi edelliseen blogimerkintään: Meilläkin on rauhoituttu verrattuna joulunajan ja alkuvuoden vauvakuumeeseen, mutta tiedän silti milloin on otolliset päivät ;) Kaikki tapahtuu aikanaan!

Blogiarkisto

2013
2012
2011