Näin juhlii äiti 31-vuotissynttäreitään:

Aamulla käydään tapaamassa äidin ystävää, jonka lapsi on Maijan ikätoveri ja paras ystävä. Lapset leikkivät onnellisina taaperoleikkejään, me aikuiset syömme isännän tekemää herkkukakkua. Loistavaa!

Päivällä äiti pääsee kuntosalille puuhaamaan. Omaa aikaa, ihanaa! Lihakset tärisevät käyttämättömyytensä vuoksi ja päässä suhisee aamuisen sokeriöveritankkauksen takia, mutta silti treenaaminen on nautinnollista.

Sitten alkaa varsinainen synttäriohjelma. Koko perhe lähtee sisäleikkipuistoon. Matkalla parasta on tietenkin metro ja roskaruokamyymälästä ostetut pikkupurtavat. 

Leikkipuiston kassalla alkaa lapsi itkeä. Käteen kietaistu ranneke on kummallinen ja inhottava, eikä auta, että isillä ja äidillä on samanlaiset. Byääää! Sitten lapsi näkee liukumäet, pallot ja ympäriinsä vilistävät vekarat ja innostuu. Mahtavaa.

Leikkipuistossa vanhemmista notkeampi eli äiti kulkee lapsen perässä kiipeilytelineissä ja pallomerissä ja huomaa, että pelkää huojuvia kiipeilysiltoja enemmän kuin lapsi. Aika extremeä synttärihulinaa! Lapsi diggailee eniten trampoliineja, mutta kyllä jättipalikkatornitkin kiinnostavat.

Kun leikkipuiston meteli alkaa väsyttää (aikuisten) korvia, suunnataan kohti ravintolaa. Nepalilainen valkoisin pöytäliinoin viimeistelty ravintola saa toimia kokeilukohteena, kun testaamme, onnistuuko ruokailu alle parivuotiaan kanssa ihan oikeassa ravintolassa. Äidin stressitaso nousee, kun tämä muistaa, että tällaisissa paikoissa ruoka ei tule pöytään ihan heti. Miten Maija jaksaa odottaa? 

Hyvin. Ystävällinen tarjoilija kiikuttaa pöytään rapsakkaa ohutta leipää, jota Maija mielissään natustaa. Hoitolaukusta kaivetaan esiin äidin ystävän tekemät muistipelikortit, joita Maija höpötellen kääntelee niin kauan, että ihanat ruoka-annokset kannetaan pöytään. Ensimaistiaisten jälkeen äiti ja isi tajuavat, että ruoka on melkoisen tulista lapsen suuhun, ja Maijan ilme vahvistaa epäilyn. Maija vaihtaa annoksensa naan-leipään ja raitaan, ja niillä mennään tyytyväisinä loppuun asti. Äiti ja isi saavat syödä ateriansa rauhassa, Maija dippaa lämmintä leipää ihanaan jugurttikastikkeeseen ja kaikki menee hienosti. Ah!

Kotimatkalla innostutaan taas metrosta ja jutellaan päivän riennoista. Maija menee nukkumaan tyytyväisenä ja äiti ja isi avaavat vielä skumppapullon juhlaillan kunniaksi. Ja mikä parasta: äiti pääsee synttäri-iltana ajoissa nukkumaan ja herää pirteänä - joskin taas hieman vanhempana - sunnuntai-aamuun. Ensi vuonna uudestaan! Ehkä Mäkkäriin tai Muumimaailmaan.

 

 (Metron penkillä ei tietenkään saisi maata. Mutta piti tuosta äkkiä kuva ottaa, kun tyttö oli niin iloisen näköinen.)

Kommentit (5)

Vierailija

Nepalilainen ravintola??? Eivätkö naan-leipä ja raita ole INTIALAISIA ruokia, pikkunen ristiriita....

Blogiarkisto

2013
2012
2011