Lasten ilahduttaminen on helppoa:

1)Tilataan ulkomaan Gyntheriltä kolme polkupyörää, jotka toimitetaan ylisuurissa pahvilaatikoissa. Saadaan kaikkiaan parikymmentä neliöitä vahvaa aaltopahvia.

2)Odotetaan lasten kanssa yhdessä sopivaa sadepäivää,jolloin laatikoista tehdään iiiisooo majaaa! Odotellessa kuunnellaan vaimon epäsuoria ja vähemmän epäsuoria sivulauseita, joissa arvioidaan, kuinka järkevää on säilyttää lapsen pienessä huoneessa kolmea jättimäistä pahvilaatikkoa odottamassa tarpeeksi sateista päivää.

3)Puretaan laatikot eli revitään niistä niitit pois. Pelätään koko ajan, että joku niitti jää kuitenkin lattialle vauvan pinsettioteharjoituksiin.

4)Tyhjennetään mainittu pieni huone kaikista irtokalusteista. Sänky on irtokaluste. Kuten myös pöytä. Arkkupakastin ja Ikean päällekaatuvat lipastot eivät ole.

5)Kootaan laatikoista maja, jossa on parimetrinen sisääntulotunneli ja neljä huonetta.

6)Leikataan seiniin ovet, jotta eri huoneisiin pääsee myös kulkemaan.

7)Annetaan lapsille täysi vapaus leikkiä majojen majassa, oikeassa deluxe-majassa.

8)Istuudutaan sohvalle pariksi kolmeksi päiväksi kuuntelemaan sopuisaa leikkiä ja arvioita siitä, kuinka hulppea maja onkaan.

Mutta eihän se tietenkään näin mene. Kohdan kahdeksan osalta nimittäin. Ensimmäisenä iltana maja on sisustettu, seinät koristeltu vahaväreillä ja suunnilleen kaikki leikkikalut kannettu majan perimmäiseen huoneeseen. Muissa huoneissa ei ole mitään.

Seuraavat vaiheet:

1)Kuunnellaan vaimon epäsuoria ja vähemmän epäsuoria kysymyslauseita siitä, että kauankohan majan purkamisessa kestäisi, jos heti aloittaisi.

2)Sorrutaan sivulauseessa arvioimaan lapsille, että eipä se pitkään odotettu maja kauaa kiinnostunutkaan.

3)Podetaan (syystäkin) huonoa omaa tuntoa kohdasta 2.

4)Leikitään majassa lasten kanssa. Oikeasti mukavaa.

5)Todetaan lasten rakentaneen toiseen huoneeseen tuoleista toisen majan, jossa leikkivät. Vanhempien ihmettelyyn vastataan kirkkain silmin: “Me ollaan retkellä sieltä isommasta majasta!”

Ei ole ensimmäinen kerta, kun käy niin, että isä on leikistä etukäteen paljon enemmän innoissaan kuin jälkikasvu. Esimerkiksi haistelutestissä oli juuri sama lopputulos. Sapettaa silti. Eikö sitä aikuinen ihminen ikinä opi?

Ps. Kuva samoista pahveista rakennetusta deluxe-maja 2.0:sta, kun pakkausmateriaalit olivat jo lähdössä viimeiselle matkalleen. Mutta eihän tuossa ole kuin yksi huone ja lippa. Lapset silti kiinnostuivat. En ymmärrä.

Kommentit (0)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi. Tämä isäblogi kuulostelee viisihenkisen perheen riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram