Jouluaattona meidän perheemme maailma mullistui. Meille muutti perheenjäsen, joka on muokannut viikkojamme, iltojamme ja arkeamme täysin. Meillä ei enää riidellä kumpi saa valita televisio-ohjelman. Nyt meillä kinastellaan siitä, kumpi saa soittaa. Meille muutti piano.

Pieni, kevyt sähköpiano kiinnosti molempia lapsia heti ensi näkemällä. Sitä tutkittiin läheltä ja kaukaa. Toinen alkoi heti soittaa omia sävelmiään, toinen katsoi kaukaa ja mietti.

Ensimmäiset viikot menivät, kun toinen soitti ja toinen katseli kauempaa. Sitten keksimme hankkia tablettitietokoneeseemme Yousican- sovelluksen, joka opettaa pelillisesti pianonsoittoa. Ja kas, niinpä tuo toinen ihana pianoa tarkkaillut lapsi istuutui pianon ääreen – ja alkoi soittaa. Ja kuinka hän soittikaan. Tunnit vierivät, kädet väsyivät, mutta tyttö vain soitti ja soitti. Pää oli avattu.

Tammikuussa alkoivat pianotunnit. Iloksemme ja onneksemme meillä käy kotona keskiviikkoiltaisin ihana, lempeä ja kannustava piano-opettaja opettamassa lapsille musiikin teoriaa ja pianonsoittoa värikoodein The Colour Keys- menetelmällä. Piano koristeltiin värikkääksi heti aluksi ja jokaisella pianotunnille kuuluu naurun ja oivaltamisen riemua. Keskiviikkopäivät ovat nykyään suosikkejani. Se into, joka soittotunneilla ja etenkin soittotuntien jälkeen lapsissani on, on mieletöntä.

”Hei, kuuntele, mä soitan ihan itse rokkimusiikkia!”

Sydäntalven aikana meistä on tullut aikamoinen von Trappin perhe. Lapset toivovat lelukaupan sijasta retkeä musiikkikauppaan. Pianon jälkeen meille on muuttanut myös ukulele, kitara, djembe ja triangeli. Kantele meillä jo on ollut jo pidempään. Kitaransoittoakin harjoitellaan saman Yousican- sovelluksen kautta ja voi kuinka hauskaa onkaan oppia soittamaan ensimmäinen kokonainen laulu, jota sisko voi säestää djembellä!

Unilauluja pienempi lapsista laulaa itselleen joka ilta yöpusujen ja iltasadun jälkeen. Hän laulaa päivän tapahtumista, radiosta kuultuja sävelmiä ja omakeksimäänsä kieltä. Kun unilaulu loppuu, kuuluu onnellinen uninen tuhina.

Isosiskollakin omat laulut ovat hallussa. Hän kuuntelee kuulokkeistaan suosikkilaulujaan ja tekee niistä omia versioitaan ystäviensä kanssa. Olen ällistynyt tuon lapsen luovuudesta ja rohkeudesta. Vielä muutama vuosi sitten hän oli arka esikoululainen, jota jännitti esiintymistilanteet. Nyt tuo sama lapsi tanssii ja laulaa luokkansa edessä, bussipysäkillä ja etenkin suihkussa. Pianonsoitto tulee hänestä kuin luonnostaan ja onpa ensimmäinen oma sävellyskin jo tehty.

Musiikkikasvatus ei ole mikään turha juttu. Musiikin oppimisen kautta voi oppia vaikka mitä. Musiikin rytmeissä oppii huomaamatta matematiikkaa. Huomaamattaan laskee tahtia, lukee sointuja, tunnistaa nuotit toisistaan ja päättelykykykin harjaantuu. Aivoihin syntyy uusia synopseja, kun sormet oppivat toimiman eri tahtiin.  Viime syksynä tutkittiin kuinka suomen kieltä oppii parhaiten laulamalla – tämä toimii erittäin hyvin suomea vieraana kielenä opettamisen keinona.

Lapsi tarvitsee musiikin oppimiseen mahdollisuuksia kokeilla eri soittimia, eri soittotyylejä ja eri tapoja soittaa. Joskus pianoa on vain hauskempaa soittaa varpailla kuin sormilla. Kokeilemisen kautta voi löytää oman mielenkiintonsa kohteen.

Lapselle musiikin mahdollisuuksien tarjoaminen vaatii kasvattajalta usein kuuloaistin venyttämistä, malttia ja aikaa. Osta itsellesi vaikka kuulokkeet tai kokeile itse soittamista. Soittaminen kannattaa aina, se vie ajatukset hetkeksi pois kaikesta muusta ja antaa hienoja mahdollisuuksia oppia uutta. Tämän päivän musiikin opiskelu on hauskaa, eikä into lopu Aaronin ykkösen Keinuun, kuten perheemme vanhimmalla musikantilla.

Kommentit (1)

Muusikon vaimo

Kiitos. Tämä piristi mukavasti päivää. Musiikki on ihana asia. Hyvää jatkoa ja paljon harjoittelua pienille pianisteille.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Sanojen takana ripaus Maija Poppasta, ripaus Ihmenaista ja paljon minua. Kahden ihanan lapsen mami. Eskariopettaja. Blogissa arjen kultahippuja, niitä pieniä hetkiä, jotka menevät ohi jos ei pidä silmiä auki. Mukana myös päiväkotiarkea niin ison kuin pienenkin näkökulmasta. Kyllästyin olemaan vihainen ja suuttunut ja huomasin, että elämä ei ole hassumpaa, kun uskaltaa olla onnellinen.

Teemat

Kategoriat

Instagram