Viherpirtelöööön! Vettä, kurkkua, avokadoa, salaattia, pellavarouhetta ja ananasta (toisinaan saatan lisätä hieman rahkaa tai proteiinijauhetta). Niin hyvää!!!

Koukussa viherpirtelöön ja sisäpyöräilyyn... Tä? Kyllä just minä, en olisi ikinä uskonut sanovani näin, mutta näin näyttää olevan... Toiseen enemmän, arvaatko kumpaan? No viherpirtelöt kuuluvat lähes jokapäivään, mutta mielelläni myös sisäpyöräilen, en päivittäin mutta miltei viikottain.

Sisäpyöräilyä kokeilin ekan kerran -99 olessani Amerikassa (silloin en todella jäänyt koukkuun) Sittemmin sisäpyöräilystä innostuin Tapanilan Erän järjestämillä Myride-tunneilla. Onko Myride-tunnit tuttuja? Niissä pyöräillään kuten muissakin sisäpyöräilytunneilla, musiikki soi, mutta samalla edessämme valkokankaalla näkyy maisemat joissa "kuvitteellisesti" liikumme... Milloin pyöräillään ylös vuoristotietä, milloin jäähdytellään kaupungin kaduilla. Kannattaa kokeilla, suosittelen!!! Täältä lisätietoja.

Minä hikoiltuani, Tapanilan Erän Myridessä n. 2kk sitten. Mulla oli kuvaaja mukana, sain siis houkuteltua miehenikin kyseiselle tunnille... Lasketaanko ne treffeiksi? Sama se, kivaa meillä ainakin oli ja loistava fiilis sen jälkeen. Pitäiskö ottaa tavaksi? Automatkatkin pystyy hyödyntämään "jutteluun" ilman keskytyksiä tai että miettisi kuulevatko ne pienet korvat kaiken :)

Joko huomasitteko vinkit joita sain, kun paino vaan junnasi? Ja minä kun luulin syöväni niin oikein... Jälleen erehdyin... Niitä saamiani ravintoon liittyviä vinkkejä pääset lukemaan tästä. Kiitos Jenni!

Onko siellä muita lapsellisia painonpudotuksen kanssa kamppailevia tai sitten muuten vaan sporttaavia? Mua askarruttaa kuinka te löydätte aikaa liikkumiseen? Kolmen eri-ikäisen lapsen äitinä kohtaan valtavia aikatauluhaasteita ja jotenkin haluan uskoa etten ole yksin. Taloa pitäisi viimeistellä, kuten pihaakin (keskeneräisyys kun kuormittaa urakalla, vaikka luulin että sen kanssa opin jo elämään) lapsia pitäisi kuskata harrastuksiin tai vastaavasti muuten vaan uimaan kerran tai pari viikossa, omat liikkumiset, miehen liikkumiset, miehen mahdolliset iltatyöt, kotityöt, ystävät ja ihan vaan vapaa-aika perheen kesken. Puhumattakaan siitä kun lapset sairastaa, millaisia haasteita se tuo yhtälöön... Ja liikkuminen sitten näiden lasten kanssa, kun on enemmän kuin se yksi vaunuissa oleva... En tiedä kuinka mielekästä on laittaa juuri ilman apupyöriä pyöräilemaan oppinut kolme vuotias polkemaan niin vimmatusti tunnin verran et mami saa hikilenkin ja toisaalta sen kerran kun saa lastenhoitajan (mummin tai jonkun muun läheisen katsomaan lapsia) lähteekö sitä sitten urheilemaan vai käyttää ajan parisuhteelle tai johonkin muuhun. Ja mitä kotona liikkumiseen tulee esim. päiväuniaikaan... Kyllä sitä aina miettii, teenkö päivällisen valmiiksi kun lapset nukkuu vai viikkaisinko aina kasoittain olevaa pyykkiä vai sporttaanko?

No sellaisia pohdintoja tänään... Kuuleeko kukaan ja pystytkö allekirjoittamaan tai antamaan vinkkejä kuinka sinä klaaraat tämän kaiken? Kaikin puolin kumminkin positiivinen fiilis, -7kg, kesä ja kärpäset.

Aurinkoa!

Kommentit (19)

Vierailija

Heips Sanna! Olet hienosti saanut taas painonpudotuksen liikkeelle, tsemppiä! 

Itsekin kamppailen kilojen kanssa, mutta viimeisin kuukausi on mennyt sairastellessa, joten motivaatio on ollut hiukan hukassa. Mutta kyllä se tästä taas iloksi muuttuu.

Täytyypä testata tuota viherpirtelöä. Itselläni kuitenkin paras kikka on pysyä pois keksi- karkki- ja jäätelöhyllyiltä. 

On totta, että lapsellisen on tosi vaikea löytää aikaa liikkumiseen. Itse olen ratkaissut sen nyt ainakin kesän ajan niin, että nousen kolmena aamuna ylös ennen puoli seitsemää ja käyn raa'asti vajaan tunnin aamulenkillä. Puoli kahdeksalta, kun meillä lapset heräilevät ja mies alkaa valmistautua töihin menoa varten, olen jo kotona ja suorittanut päivän urheilut. Pari ekaa kertaa lähteminen otti tosi koville, mutta kaikkeen tottuu. Ehkä saman voisi toteuttaa kuntosalilla, jos matka sinne ei ole liian pitkä? Itselläni tilanne on siinä mielessä helppo, että olen vielä kotiäitinä nuorimmaisen kanssa, eli mulla ei ole tarvetta aamuisin lähteä töihin.

Olen huomannut, että käytännössä en jaksa lähteä illalla enää kahdeksan jälkeen lenkille, mikä olisi se toinen vaihtoehto. Jumpassa yritän käydä kerran sunnuntaisin (kun kellään muulla ei ole mitään) ja toisen kerran jonain arki-iltana (se jää usein aikomukseksi syystä tai toisesta).  Mutta varmaan elämä helpottuu, kun lapset kasvavat...??

Vierailija

Heissulivei :)

En ole ennen lukenut tätä blogia mutta eksyin tänne tuon viherpirtelön houkuttelemana!! Yleensä olen kamalan blogipessimistinen mutta täähän nappasi! Itselläni on kaksi alle 3v lasta ja päätin ottaa pienimmän synnyttyä itseäni heti niskasta ja karistaa raskauskilot...niinhän ne karisi, kaikki 9kg mitä sairaalasta jäi ja olen kevyempi kuin ikänään! Suurin haaste itselläni on juuri se liikkuminen, mistä siihen löytää aikaa/kehtaa/viitsii kun pitäisi siivota, pyykätä, viikata pyykit, laittaa ruokaa, hoitaa parisuhdetta jne jne jne (saati sitten kolmen lapsen kanssa, voin kuvitella!). Eli siis enemmänkin olen itse huolissani painon pysymisestä nykyisissä lukemissaan ja siitä että kroppa olisi jotakuinkin timmi Itse en ole lainkaan sali ihmisiä, vaan löysin juoksun joka tuulettaa aivot samalla hinnalla. Juoksen säällä kuin säällä silloin kun lastenvahti (isä :)) on joutavana. En tiedä minkä ikäisiä lapsia siellä on mutta loistava hyötyliikunta on itselleni löytynyt lasten kanssa jumppaamisesta! Nostelen 3v 13kg punttia ja teen kyykkyjä, välillä nostelen pienempää punttia ja lapsilla on samalla hauskaa :)
Taidan surauttaa tässä tuollaisen viherpirtelön aamupalan sijaan! 

Vierailija

No sehän tässä vähän jännittää, miten sitten löytyy aikaa. Odotan ensimmäistäni. Olen tottunut juoksemaan useamman kerran parinkymmenen kilometrin lenkin per viikko, ennen raskautta tietenkin.

 

Nyt vain oksettaa ja väsyttää, mistään ei tule mitään. Olen myös aina ajatellut ettei minulle mitään raskauskiloja tule, olenhan liikunnallinen ja syön terveellisesti. Jo tähän mennessä (eka kolmannes takana) on erittäin selvää että kyllä tulee. Liikunta on ollut pakko jättää minimiin eli koiran kävelytykseen, ja ainoa lohtuni tässä kaikessa kamaluudessa on jos jonkinlaisten herkkujen pupeltaminen.

 

Vaunulenkit ovat varmasti yhden lapsen kanssa helposti toteutettavissa, mutta entä sitten kun lapsi ei viihdy enää rattaissakaan vaan mennään parin kilometrin tuntivauhdilla se parin kilometrin lyllerrys... :O

 

Minulla on kuitenkin kova luotto siihen että kyllä isä osaa! Ehkäpä pari kertaa viikossa pääsen taas juoksemaan sitten sen parinkymmenen kilometrin lenkin ihan itsekseni ja saavat sitten sitä isä-lapsiaikaa :)

Vierailija

Hei, olen kamppaillut painoin kanssa koko ikäni joten, niin tuttua.. 

toisen lapsen saatuani päätin että nyt lähtee läskiä, jota oli kertynyt lähes 109kg, ensimmäisen raskauden aikana luulin että sinne jää sairaalaan kilot, ja pöh vain vajaa viisi jäi. Onnistuin kuitenkn pudottamaan ensimmäisen raskauden kilot ennen toista, ja taas näytti vaaka yhtä huimia kun palasin takaisin synnyttämästä, josta seurasi siis päätös että nyt lähtee! 

 

Sain pudotettua painoa kiitettävästi 109kg -> 69kg ennen kolmatta raskautta, opettelin syömään oikein sekä arki liikkumaan lasten kanssa. Kolmannessa vaaka näytti taas 89kg kun tulin sairaalasta takaisin, joten uudestaan! 

 

Nyt on melkein saavutettu taas lukemat 69kg, nuorin on nyt 7kk vanha. Kolmessa vuodessa olen pudottanut painoa ainakin 52kg ja sitä ennen siis kerran jo noin 15kg ennen toista raskautta,kaikki siis viiden vuoden aikana.. Tavoitteeseen on vielä matkaa -6kg, ja kyllä pystyn kun kerran tuon jo olen saanut pois ;) 

 

ja kolmen lapsen kanssa pystyy liikkumaan, heidän ehdoilla, kiitos rattaiden ja kantoliinojen. Sekä luovuuden, sitä tässä on tarvittu, pienintä kannan nyt repussa ja keskimmäiselle on rattaat joissa on seisomalauta isoimmalle, kun ei jaksa vielä esim. 10km matkaa itse kulkea. ja arki liikuntaa, kohta odottaa pulkkamäessä mäki juoksut kun äiti on hissi, että saa liikuntaa ;) 

 

tsemppiä naiset, pystyy mihin vaan kun tahtoo ;) 

 

äitix3

Vierailija

Mitähän näille Eroon raskauskiloista blogisteille on mahtanut tapahtua? Kesärepsahdus ja sen jälkeinen morkkis vaiko jotain vakavampaa, kun kukaan ei enää kirjoita mitään? Huhuu, mitä kuuluu?

Vierailija

Moi, "ongelmasi" kuulostavat tutuilta: meillä myös talo projekti kesken, lapsia 5, harrastuskuskaamisia useamman kerran viikossa... Itse olen saanut kuntoiltua, kun löysin salin, jossa lapsiparkki. Pienet parkkiin ja äiti jumppaan. Isi saa rakentaa rauhassa ( tai kuskasta isompia treeneihin). 

Vierailija

miksi kukaan ei päivitä tätä blogia? onko laihduttaminen jäänyt vai mikä mättää??

Vierailija

Olisi oikeasti hyvä kertoa blogin seuraajille missä mennään, onko projekti loppunut. Pistetty jäihin vai mitä.
Tässä tulee sellainen olo että motivaatio on hiipunut. Omasta mielestäni projektin kuuluisi viedä kunnolla loppuun. Eli kuten tässäkin jutussa aloitus - suunnitelma - lopputulos. 

Vierailija

Joo, herää kysymys, miksi tällä palstalla pidetään tälläistä blogia vielä, jos edellinen päivitys on kesäkuulta ja nyt marraskuu jo lähenee loppuaan? Liekö sitten ylläpitäjällekin (saitti) ihan sama mitä täällä julkaistaan ja mitä ei....

Vierailija

Kaksi blogin pitäjää ja tunnettu foorumi. Mitään ei tapahdu, ketään ei kiinnosta. Oliko todella niin vaikea löytää bloggaajia jotka sitoutuvat asiaansa ja bloggaavat vaikka kerran kuussa?

Vierailija

Miksi tämä blogi edelleen roikkuu sivustolla? Puoleen vuoteen ei ole tullut yhtään uutta postausta. 

Vierailija

Äh miksei tätä blogia voida poistaa tai valita uusia sitoutuneempia bloggaajia jatkamaan, ei näin!!

Vierailija

Ihanaa kun löysin blogiisi vaikka päivityspuolella on näemmä ollut hiljaista:) Minäkinkamppailen raskauskilojen kanssa, neljä lapsosta olen pyöräyttänyt vajaaseen seitsemään vuoteen:)

 

Eli miten aika riittää liikkumiseen kun on neljä lasta joista nuorin on 3kk? Hyvin! Kiitos puolison joka kannustaa ja ottaa vetovastuun kotona joka päivä, että pääsen lenkille tai salille. Lisäksi liikun kotona lasten kanssa jos aikataulut pettävät muuten. Kotityöt hoituvat päivän jossain vaiheessa aina, nykyään priorisoin liikkumisen tiskikoneen tyhjäämisen edelle (ja mieskin osaa hoitaa kotityöt:)). Meillä syödään varsin tavallista kotiruokaa, mutta itsetehtyä, sillä pystyn vähän vahtimaan sitä paljonko rasvaa, hiilareita ja proteiinia kehoon päätyy.

 

Mulla on 6 treenipäivää viikossa, 3-4 salilla ja loput hiihtoa tai hölkkää. Olen vahvasti sitä mieltä, että nimenomaan liikunnan avulla lapsiperheen kiireistä arkea jaksaa. Meillä lapsista vasta yksi on niin iso, että hänellä on omia treenejä joihin pitää kuskata, eli siinä mielessä meillä on vähän iisimpää.

 

Tässä on painonhallinnan tavoitteistani: http://mamainprogess.blogspot.fi/2014/01/pinkki-merimuumi-prinsessa-ja.html

 

Ja tässä lasten kanssa liikkumisesta: http://mamainprogess.blogspot.fi/2014/01/liikuntaa-lasten-kanssa-osa-1.html

 

En todellakaan ole mikään pro ja näkeehän sen kropastakin, lähinnä itse opettelen parempia elämäntapoja ja saada kehoon paremman koostumuksen. Toistaiseksi tulosta on tullut:)

 

Vierailija

Tää joutaisi jo pois. Kohta vuoden on ollut sivupalkissa tuo "Koukussa viherpirtelöööön!" Vähän parempaa sisällönhallintaa näille sivuille, kiitos!