Sikuriinan viskarivuosi on lopuillaan, ja hän siirtyy elokuussa eskariin. Tämä on monella tavalla jännittävää: Sikuriina nimittäin vaihtaa päiväkotia ja menee eri eskariin kuin muut viskarit vanhasta päiväkodista. Tiedossa on siis paitsi uusi paikka, myös uudet kaverit. Onneksi Sikuriina tuntee jo muutaman tulevan eskarikaverin – ja tuntuu osaavan ystävystyä suht helposti. Aina kaikki suureen muutokseen liittyvät jutut eivät kuitenkaan suju 6-7-vuotiailta aivan helposti. Miten siis voisi tukea lasta suuren muutoksen alla?

Ihanasti sopiva -blogissa on huippujuttu siitä, miten kannattaa valmistautua eskariin menoon ja mitä eräässä eskarissa oli vuoden aikana ehditty tehdä. Ihania juttuja! Sattumia ja suklaarakeita -blogista voi puolestaan lukea, millä eväillä siellä siirrytään eskarista ekalle. Minä olen päässyt aloittamaan koulutien ekaluokkalaisten kanssa tähän mennessä kaksi kertaa, ja näin luokanopettajan näkökulmasta sanoisin, että nyt tänä kesänä ennen eskarin tai ekaluokan alkua, kannattaa panostaa seuraaviin juttuihin: yhdessä lukemiseen, luonnon tutkimiseen, hellittelyyn ja höpsöttelyyn, pelaamiseen, "herkutteluun" eli uusien makujen maisteluun ja tylsistymisen sietämiseen. Ai miksi juuri näihin? Jatka ihmeessä lukemista! 

1. Lukekaa yhdessä 

Kaikki lukeminen kannattaa. Oli kyseessä sitten sarjakuvalehti, kuvakirja, satukirja, tietokirja tai mikä tahansa muu yhdessä luettava teos. Jopa äänikirjojen kuuntelu yhdessä (vaikkapa kainalokkain sängyssä makoillen) kannattaa! Lukeminen kehittää lapsen sanavarastoa ja mielikuvitusta. Kirjat avaavat aivan uusia maailmoja, sellaisia joista ei muuten välttämättä tietäisi mitään. Lukemalla voi oppia ystävyyden taitoja ja tunnetaitoja, kuten empatiaa. 

Kirjoja löytyy kirjastoista ja kirjakaupoista, mutta suosittelen myös tutustumaan Lasten omaan satukirjastoon. Se oli jo testissä ainakin Lastut lastenkulttuuriblogissa, jossa siihen oli ihastuttu. Minäkin sain Satukirjastoon juuri testitunnukeset eli pääsemme Sikuriinan ja Kirpun kanssa testaamaan. Ensivilkaisun perusteella palvelu vaikutti lupaavalta. Voisin kuvitella, että varsinkin kesällä ja lomamatkoilla Satukirjasto on ihan hitti! Ei tarvitse roudata puolta kirjastoa mukana, kuten me teimme, kun olin lapsi, ja silti luettavaa riittää yllinkyllin. Raportoin blogiin pian meidän kokemuksiamme!

2. Ulkoilkaa, seikkailkaa luonnossa, tutkikaa ympäristöä, tutustukaa kasveihin ja eläimiin

Meidän vanhempien vastuulla on kehittää ja kasvattaa myös lastemme sanavarastoa. Lukeminen tukee tätä, mutta kaikkea ei voi kirjoista oppia. Sanavarastoon kuuluu tärkeänä osana luontosanasto. Luontosanastoakin oppii toki kirjoista, mutta ei niin hyvin kuin konkreettisesti luonnossa samoamalla ja luontoa tutkimalla. Muutama vuosi sitten uutisoitiin, että neuvolat ovat luopuneet eläinkuvien käytöstä kehityksen mittaamisessa, koska suomalaislapset eivät tunnistaneet kuvasta yleisimpiä maatilan eläimiä. Kuulostaa melko surkealta.

Opiskelukaverini nosti aiheen esiin Facebookissa ja pohti, miten tärkeää on puhua linnuista, kasveista ja muista luonnonihmeistä niiden omilla nimillä ja oikeasti kiinnittää lasten huomiota niihin. "Lintu ei ole vain lintu, vaan varpunen, naakka, rastas tai varis. Puu ei ole vain puu, vaan se on mänty, vaahtera, tuomi tai pihlaja. Tien varsilla on jo nähty valkovuokkoja, kieloja ja voikukkia. Lupiinikin alkaa kohta kukkia." (Täällä Itä-Pasilassa lupiinit kukkivat jo. Tänään juuri opetin sen nimen Sikuriinalle.)

Eikä meidän vanhempien tarvitse olla mikään supertietäjiä tai käveleviä lajintunnistusoppaita, vaan riittää että asiat kiinnostavat. Netistä löytyy tietoa googlaamalla tai vaikka Luontoportti-sivustolta. Ja kirjastoissa on niitä kirjoja. Tutkikaa ja ihmetelkää luontoa ja harjoitelkaa nimeämistä yhdessä!

3. Halikaa, painikaa, ottakaa päiväunia kainalokkain, rentoutukaa yhdessä

Lapsen ja aikuisen suhde voi olla välillä melko monimutkainen. Meidät aikuiset on ns. ohjelmoitu toimimaan tietyillä tavoilla, kun taas lasten ohjelmointi on vielä kesken. Siihen on helppo vaikuttaa. Ota siis lapsi kainaloon, suukottele ja helli. Heittäytykää välillä villeiksi ja painikaa kunnon karhunpaini (muista kuitenkin kunnioittaa lasta, jos tämä pyytää lopettamaan – ja muista olla hellä alusta loppuun asti). Lapsen on täkeä oppia, miten toista kosketaan hellästi, miten halataan ja missä menevät kosketuksen rajat. Parhaiten tämänkin taidon oppii tekemällä ja kokeilemalla turvallisessa ympäristössä, turvallisen aikuisen kanssa. 

Kun aikuinen osoittaa olevansa turvallinen, hellä ja huolehtiva, lapsen on helppo lähestyä aikuista myös vaikeampien asioiden kanssa. Tai ainakin helpompi. Jos rutiineihin kuuluu vaikka pieni halittelu ja kuulumisten kysely iltaisin, saattaa lapsi siinä tilanteessa helpommin kertoa myös mieltään painavista asioista. 

4. Herkutelkaa uusilla mauilla

Kesä on retkien ja piknikkien aikaa. Kesällä toreilta voi ostaa tuoreita hedelmiä, kasviksia ja erilaisia muita herkkuja. Pakkaseen saa nopeasti surautettua vaikka hedelmäjäätelöitä jäätymään ja cocktail-tikkuihin voi pujottaa pikkunaposteltavaa välipalaksi. Uusia makuja pääsee maistelemaan vaikka leikin varjolla.

Meillä Sikuriina ainakin on nykyään melko tarkka siitä, mitä syö (lue: nirso). Mallioppiminen toimii välillä eli jos vaikka minä innostun jostain mausta, Sikuriina saattaa ainakin maistaa sitä yhtä innoissaan. Välillä loistokeino saada Sikuriina kokeilemaan jotain uutta on ottaa hänet mukaan ruoanlaittoon (kuten yllä kuvassa). Meillä myös puhutaan paljon ruoasta ja siihen liittyvistä asioista, kuten kasvamisesta ja jaksamisesta. Sikuriina on katsonut Olipa kerran elämä -sarjaa ja omaksunut sieltä melko paljon kehon toimintaan liittyvää tietoutta. Välillä saatammekin puhua siitä, mistä saa kuitua tai valkuaisainetta ja miksi niitä tarvitaan (ja että tarvitaanko sitä sokeria lainkaan niin paljon kuin mieli tekisi). 

Eskarista en niinkään osaa sanoa, mutta koulussa se taito, että uskaltaa maistella ja syödä vieraitakin ruokia, helpottaa elämää huomattavasti. Lounas on koulussa ainoa ateria. Välipala syödään sitten kotona tai kerhossa koulun jälkeen. Minä ainakin näen, jos joku oppilaani ei ole lounasta syönyt. Tyhjällä vatsalla ei jaksa innostua oppimisesta, keskittyä kuuntelemaan tai ryhtyä tekemään mitään uutta.  

5. Pelatkaa pelejä

Lautapelit, korttipelit, pihapelit, jopa paljon parjatut konsoli- ja mobiilipelit tukevat kaikki lapsen kehitystä ja opettavat tärkeitä taitoja. Taas korostan yhdessä tekemistä, yhdessä pelaamista. Pelien kautta lapsi oppii mm. oman vuoron odottamista ja pettymyksen sietämistä (hävitessään). Ne kehittävät keskittymiskykyä ja parantavat muistia. 

Peli tai leikki voi olla niinkin yksinkertainen kuin hippa tai KIM-leikki (eräänlainen muistipeli, kannattaa googlata). Aina ei tarvita pelilautoja tai muita välineitä. Kuka muistaa vielä kymmenen tikkua laudalla tai vastaavat pelihetket? Ainakin minun mielestäni ne olivat hurjan hauskoja. Nyt kannattaa herätellä vanhat pelit ja leikit henkiin!

+1 Tylsistykää (tai anna lapsen tylsistyä)

Vaikka peräänkuulutankin yhdessä tekemistä, ei aikuisen tehtävänä kuitenkaan ole olla lapsen palveluksessa koko tämän hereilläoloaikaa. Lapselle tekee hyvää välillä tylsistyä. Silloin aivot saavat lepoa valmiista viriketulvasta ja mielikuvitus saa mahdollisuuden kehittyä. On hyvä opetella pilvien tuijottamista tai kaupungin äänten kuuntelua. Välillä voi vaan olla. Yllättävän nopeasti lapsi keksii tekemistä. Ja jos tylsistyminen kuulostaa kamalalta, sen voi ajatella nimikkeellä mindfulness. 

Voin luokanopettajana kertoa, että koulussa pystyy tunnistamaan, kenen oppilaan kotona on tuettu ja voimaannutettu lasta yllä mainituilla keinoilla. Toki yhteys ei aina ole suora tai ilmiselvä. Ihmiset ovat ailahtelevia ja lapsetkin ovat ihmisiä. Kotona nirsoileva lapsi saattaa koulussa syödä hyvin tai toisin päin. Koulussa oppilas saattaa jaksaa odottaa vuoroaan vaikka maailman tappiin asti, mutta on kotona suunnattoman kärsimätön. Haittaa näistä "harjoitteista" ei kuitenkaan ole! 

Tsemppiä kaikille elokuussa uuden aloittaville ja heidän vanhemmilleen! Nauttikaa yhdessä kesästä! 

-Saara

Kommentit (2)

Seuraa 

Blogia pitää 36-vuotias luokanopettaja ja kahden lapsen äiti, jonka koti, harrastukset, lastenkasvatusfilosofiat, sisäinen maailma ja välillä ihan koko elämä ovat hurmaavasti hurlumhei. Esikoisella eli Sikuriinalla on dysmelia ja se näkyy välillä arjessamme. Perheessämme puuhataan ja touhutaan, tanssitaan ja lauletaan, nauretaan ja itketään, ja opetellaan yhdessä entistä parempaa elämää – välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Tervetuloa mukaan!

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram