"Äiti!"

Tiedän jo äänensävystä ja -väristä, mitä Kirppu seuraavaksi sanoo. Toistan kuitenkin kiltisti vuorosanani: "No, mitä rakas?" 

"Minun päiväkotihha on monta pottaa." 

Vastaan, että niin onkin ja että se on hyvä asia, kun lapsiakin on monta. Kirppu hymyilee ja jatkaa puuhiaan.

Tätä virkettä Kirppu on toistanut meille aivan päiväkodin aloituksesta asti. Mietin pitkään, mikä tarkoitus tällä virkkeellä oli. Jostain päähäni pälkähti tuo sana "ankkuri". Googlailin vähän ja löysin Gnostilaisen seuran sivuilta selityksen: 

"Tunteiden ankkurointi on neurolingvistisen ohjelmoinnin (NLP) termi. Se tarkoittaa visuaalista (näkyvää), auditiivista (kuuluvaa) tai kinesteettistä (tuntuvaa) laukaisinta, joka on yhdistynyt mielessä tuottamaan ennalta halutun vasteen tai vaikkapa tunnetilan. Ankkurit ovat ihmiselämän kannalta merkittäviä, sillä niiden avulla kaikki tavat ja tottumukset rakentuvat. Ankkurit ovat myös tapa juurruttaa jokin tieto tai kyky tiedostumattomaan mieleen." (Lähde.)

Virke "Minun päiväkotihha on monta pottaa." on Kirpun ankkuri. Hän on itse kehittänyt sen pitääkseen päiväkodin mielessään, ajatuksissaan. 

Asiaan sen kummemmin perehtymättä voisin kuvitella, että ankkureita voi käyttää myös, jos lapsen on vaikea jäädä päiväkotiin. Ankkurin avulla koti ja vanhemmat pysyvät mielessä. 

Kirpun on ollut hieman vaikea jäädä aamuisin hoitoon. Jossain vaiheessa perheemme valokuvan katsominen auttoi, toimi ankkurina. Nyt reppuun on joka aamu pakattu huolella isovanhemmilta saatu kaivinkone. Sen avulla lähtö sujuu, mutta kun pitäisi mennä aamupalalle, Kirppu peittää silmät käsillään ja käpertyy syliin. Hoitajan sylin kautta siirtyminen aamupalapöytään sujuu kuitenkin kohtuullisen hyvin ja iltapäivisin haen iloisen ja tyyty lapsen kotiin. 

Taidan kuitenkin tarkkailla näitä ankkureita jatkossa tarkemmin. Ovat mielenkiintoisia. 

Onko teillä selviä ankkureita?

Kirpun päiväkotijutuista olen muuten aiemmin kirjoittanut myös teksteissä Uusia ihmisiä, käytänteitä ja leluja – Eli miten sujui ensimmäinen päivä päivähoidossa ja Raivareita, painajaisia, huolta ja hermoilua: Päivähoidon aloitus haastaa lasta – ja vanhempaa

-Saara

Ps. Klikkaa ihmeessä seuraamaan menoamme myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä

Kuva Pixabay. 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogia pitää 36-vuotias luokanopettaja ja kahden lapsen äiti, jonka koti, harrastukset, lastenkasvatusfilosofiat, sisäinen maailma ja välillä ihan koko elämä ovat hurmaavasti hurlumhei. Esikoisella eli Sikuriinalla on dysmelia ja se näkyy välillä arjessamme. Perheessämme puuhataan ja touhutaan, tanssitaan ja lauletaan, nauretaan ja itketään, ja opetellaan yhdessä entistä parempaa elämää – välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Tervetuloa mukaan!

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram