Taustaa: Me olemme aina nukkuneet lasten kanssa samassa huoneessa, hyvin pitkälti perhepedissä. Minulle se on ollut periaatekysymys ja arvovalinta. Haluan pitää lapset lähelläni, tarjota heille suojaa ja turvaa. Miehellä ei ole ollut mitään tätä vastaan. Sikuriinalle hankimme jo odotusaikana pinnasängyn. Minulla kun oli käsitys, että vauvan kuuluu nukkua omassa sängyssään. Pinnasänky toimi osittain sivuvaununa, mutta lopulta luovuimme siitä, kun huomasimme, että se toimi lähinnä tavaroiden säilytyspaikkana. Kun muutimme 2,5-vuotiaan Sikuriinan kanssa uuteen kotiimme, saimme hänelle "isojen lasten sängyn". Siinä nukkumista harjoiteltiin pätkä kerrallaan. Sikuriina sai kuitenkin nukkua perhepedissä aina siihen asti, kun Kirppu syntyi. Vähän yli kolmevuotias Sikuriina oppi nopeasti nukkumaan omassa sängyssään. Koin, että hän oli valmis siihen. Edelleen Sikuriina sai valita, menikö heti nukkumaan omaan sänkyynsä vai halusiko nukahtaa meidän sänkyymme, josta sitten nostimme hänet omaansa. En halunnut, että Sikuriinalle tulee olo, että pikkuveli syrjäyttää hänet, ajaa pois vanhempien vierestä. Olikin hyvä, että oma sänky oli tullut tutuksi jo ennen Kirpun syntymää. (Jonkin verran jouduimme itse asiassa silti neuvottelemaan omassa sängyssä nukkumisesta. Muistan, että olen ehkä jonkun yön nukkunut Kirppu-vauvan kanssa Sikuriinan sängyssä, kun sisko halusikin nukkua isossa sängyssä... Harvoin elämä on täysin yksioikoista.)

Kirpulle ei ikinä koottu pinnasänkyä. Eipä se olisi yhteiseen makuuhuoneeseemme mahtunutkaan. Äitiyspakkauksen laatikkoon tein pedin, mutta en kyllä muista Kirppua siinä koskaan nukuttaneeni. Kirppu nukkui alusta asti perhepedissä, kiinni minussa, hyvin usein tissi suussaan. Joo, olen tissinukuttaja. Sitä tein jo Sikuriinan kanssa. Olihan se niin helppoa ja ihanaa, kun pieni nukahti rinnalle. Välillä nukutukset olivat tissimaratoneja, välillä pikatainnutuksia. Onneksi oli älypuhelin. Molemmat lapset ovat oppineet nukahtamaan ilman rintaa isänsä kanssa. Se ei ole koskaan ollut ongelma.

Rinnalle nukuttaminen ja perhepedissä nukkuminen ovat luultavasti olleet syynä siihen, etten ole ollut ihan täysi zombie, vaikka yöheräämisiä on ollutkin välillä paljon. Niin kauan, kun minun ei tarvitse nousta sängystä, asiat ovat hyvin, minä jaksan. Nyt olen kuitenkin tämän vuoden puolella todennut, että taidamme Kirpun kanssa vähän häiritä toistemme yöunia. Minäkin palasin töihin ja kaipaan enemmän unta. Oli siis aika siirtyä eteenpäin. 

Hankimmekin kaksi viikkoa sitten kerrossängyn! Ja se oli hitti kokoamisesta asti. Sikuriina on onnessaan, kun hänellä on nyt ihan oma paikka. Kukaan muu ei tule yläsänkyyn, vaan se on viisivuotiaan oma valtakunta. Kirpulle tästä meinasi tulla kriisi. Häntä kun ei nostettu tai autettu mitenkään yläsänkyyn. Kriisi selätettiin tekemällä alasängystä Kirpulle mieluinen. Nykyään Kirppu rakastaa omaa koloaan, jossa on paljon kirjoja ja pehmoleluja.

Kerrossänky on ollut pystyssä noin kaksi viikkoa. Sikuriina on nukkunut tyytyväisenä koko sen ajan omassa yläsängyssään. Iltaisin välillä vähän kuulemma jännittää siellä nukkuminen, koska on kuulemma aluksi liian pimeää (saa suositella hyvää yövaloa), mutta aamuisin sängystä kuuluu aina hyvin tyytyväinen ääni. Tällä viikolla Sikuriina pohti, että Nukkumatti heittää varmaan yläsänkyyn enemmän unihiekkaa, koska siellä nukkuu niiiiiiin hyvin.

Kirppuakin ruvettiin vähitellen toteuttamaan alasänkyyn. Aluksi nukutin hänet sinne, kuten aiemmin eli tissille. Nyt hiihtolomalla päätin kuitenkin, että yritän lopettaa yöimetykset ja rinnalle nukuttamiset. Kirppu täyttää kuukauden päästä kaksi vuotta ja on nyt ehtinyt tottua siihen, että olen töissä. Nyt oli hyvä aika kokeilla erilaista nukkumista.

Aloin olla todella väsynyt monesta eri syystä ja kaipasin jo kovasti omaa tilaa. Ja unta. Olen aiemmin ollut yhden yön erossa Kirpusta (hän oli silloin vähän yli yksivuotias). Se ei sujunut hyvin. Mies ja Kirppu selvisivät siitä kyllä hienosti, mutta minä en nukkunut... Huoh. Nyt kuitenkin olin päättänyt, että haluan kokeilla uudelleen ja nukkua yhden yön yksin omassa kodissani. Mies ja lapset jäivätkin anoppilaan ja minä lähdin nauttimaan lukupiirini tapaamisesta ja oman sängyn rauhasta. Nukuin hyvin 3,5 tuntia. Siis 3,5 tuntia. Sitten en enää saanut nukuttua. Ihme homma. Mies ja Kirppu olivat nukkuneet huomattavasti paremmin, vaikka Kirppu olikin herännyt ilmeisesti kolmesti yön aikana. 

Päätin entistä väsyneempänä pitää kiinni ajatuksestani yöimetysten lopettamisesta. Sikuriinan kanssa lopetin yöimetykset, kun hän oli 1v 5kk. Samalla Sikuriina päätti, ettei halua käydä rinnalla ollenkaan. Pieni pelko siis tälläkin kertaa oli siitä, että imetys päättyisi kokonaan tähän. Onneksi Kirppu kuitenkin on jo kohta kaksi eli paljoa emme jäisi vajaaksi WHO:n suosituksesta, vaikka näin kävisi. Olin myös päättänyt, että jos päätöksestäni seuraisi itkua, huutoa ja pahaa oloa, pyörtäisin sen heti. Jatkaisin sitten mieluummin vanhaan tapaan ja odottaisin parempaa hetkeä.

Ensimmäinen tissitön yö oli siis mennyt anoppilassa. Toisena yönä Kirppu oli taas kotona luonani. Nukutus sujui hyvin, mutta yöllä Kirppu veti herneet nenään, kun ei saanutkaan maitoa. Lohduttelin, sylittelin, silittelin, lauloin ja tein ties mitä muuta. Olin juuri iskemässä pojalle tissiä suuhun, kun mies tuli (Kirpun surkeaan valitukseen kyllästyneenä) sanomaan Kirpulle, että nyt nukutaan. Kirppu komensi "Titi, poih!" (Isi, pois!) ja kun mies uskoi ja lähti, Kirppu käänsi kylkeään ja rupesi nukkumaan. Oikeasti! Sinä yönä minä nukuin taas huonosti. En osaa nukkua "yksin", kun olen tottunut siihen, että pieni on iholla... Kirppu tuli viereemme nukkumaan joskus aamuyöstä, mutta tissiä otettiin vasta olohuoneessa, heräämisen jälkeen! 

Kolmas yö alkoi taas lupaavasti. Yöllä kuitenkin Kirppu meinasi taas aloittaa valituksen äidin tyhmästä päätöksestä. Tälläkin kertaa minä ensin rauhoittelin ja mies tuli sitten sanomaan, että nyt nukutaan. Ja se toimi taas! Kirppu nukkui paremmin ja tuli vasta seitsemän aikaan viereemme. Minäkin nukuin ehkä vähän paremmin, vaikka huonosti edelleen.

Kolme yötä kuulemma vaaditaan muutokseen. Siinä on jokin taika. Neljäntenä yönä Kirppu nukahti itsekseen (mies oli ilmoittanut menevänsä iltapalalle ja Kirppu oli jäänyt sänkyyn) ja NUKKUI klo 21.30-7.00! Ja minäkin nukuin! Nukuin seitsemän tuntia putkeen ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen! Ja olin aamulla suunnattoman ällistynyt, kun Kirppu nukkui vielä kainalossani (ilman tissiä) kahdeksaan asti. Olisi varmaan nukkunut pidempäänkin, mutta Sikuriina heräsi ja rupesi juttelemaan yläsängystään. 

Nyt tietenkin mietin, olisiko pitänyt hankkia kerrossänky jo aiemmin. Olisiko pitänyt ruveta nukuttamaan Kirppua ilman tissiä aiemmin. Olisiko... Mutta oikeasti tiedän, että nyt olimme valmiita. Nyt oli oikea hetki. Ja olen siitä onnellinen. 

Vielä Kirppu ei automaattisesti nuku koko yötä joka yö. Mutta ehkä me tässä vähitellen opimme nukkumaan – kumpikin. :)

-Saara

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia pitää 35-vuotias hoitovapaalla oleva luokanopettaja ja kahden lapsen äiti, jonka koti, harrastukset, lastenkasvatusfilosofiat, sisäinen maailma ja välillä ihan koko elämä ovat hurmaavasti hurlumhei. Perheessämme puuhataan ja touhutaan, tanssitaan ja lauletaan, nauretaan ja itketään, ja opetellaan yhdessä entistä parempaa elämää – välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Tervetuloa mukaan!

 

Teemat

Blogiarkisto

2016

Kategoriat

Instagram