Aurinko. Lämmittää päivä päivältä enemmän. Aurinko on yksi rakkaan taaperomme lempinimistä - suloinen Viljo on meidän perheen valontuoja.

Biisit. Musiikki on meillä päivittäin keskeisellä sijalla. Jokaisella on omat lempibiisit, joita tykkää kuunnella ja joiden tahdissa on siisti jammailla. Oli päivä mikä tahansa, hyvällä musiikilla saa fiilikset kohdilleen. Ei muuta kuin hanat kaakkoon!

Crocsit. Löysin Viljollekin omat pikkucrocsit. Kesä, tule jo! 

Diamond. Tähän kirjaimeen pyysin apua Valtolta. Hän sanoi: "Dee niinku diamond. Meidän perhe on semmonen."

Energia. Lapsilla sitä on aivan valtavasti. Sitten, kun se jossain kohtaa loppuu, tulee totaalinen stoppi. Ee niin kuin ennakointi - syömään ja nukkumaan ajoissa - on pakollinen äitiyden taito. Sen taidon myötä energiatasot pysyy kohdillaan. Voi, kun aina muistaisi.

Finni. Valto odottaa innoissaan murrosikää. Äänen madaltuminen on kuulemma jo alkanut. Ensimmäistä finniä ei ole toistaiseksi näkynyt.

Gollegehousut. Niitä on monet. Valto pukisi ne varmaan häihin tai hautajaisiinkin. Mutta kun en anna.

Hiekka. Viljo maistoi sitä viimeviikolla elämänsä ensimmäistä kertaa. Kyllä kivasti rouskutti pikkuhampaiden välissä. Ei hidastanut lapsen tahtia, mutta äitiä hirvitti.

Iskä. Poikien mielestä paras. Rento ja turvallinen. 

Juttelu. Parasta. Valto tykkää jutella ennen nukahtamistaan kaikesta maan ja taivaan väliltä. "Mistäs me tänään juteltaisiin?" "Oota, mä mietin jonku hyvän aiheen..."

Konkkelointi. Valton keksimä sana. Iskä konkkeloi. Silloin, kun kutittaa parran sängellä kainaloista ja kaikkialta.

Läksyt. Niitä on Valton mielestä aina liikaa. Paitsi silloin, kun niitä ei ole ollenkaan. Mutta pianotunnin jälkeen, olipa soittoläksyjä kuinka paljon tahansa, Valto soittelee kaikkea pois tiekseen.

Mäkki. Prismassa käydessä on kätevä samalla pistäytyä Mäkkiin. Joskus. Ei liian usein. Alkaa muuten maistua puulta koko purilaiset.

Nauru. Parasta musiikkia korville! Valto saa Viljon nauramaan päivittäin pienillä eleillä ja tempuilla. Viimeksi tänään, kun hyppeli hiekkalaatikolta nurmikolle ja sieltä taas takaisin peppuplätsillä hiekalle. Voi sitä riemua! Poikien hassuttelua on ihana seurata.

Ope. Valto arvostaa opettajan koulutusta ja ihailee kaikkia sen alan ihmisiä. Oma ope on tärkeä. Ja siskoni, joka on erityisopettaja.

Pojat. Mistä on pienet pojat tehty? Etanoista, sammakoista, koiran häntätupsukoista. Niistäpä, juuri niistä. Ihanat pojat!

Q täysikuu. Oliko se joku tangokin? Eiku. Äh, ihan liian vaikea näille äitiaivoille.

Rakkaus. Se voittaa kaiken. Se ottaa paljon, mutta antaa takaisin samalla mitalla, jos ei enemmänkin. Se ei ole itsestäänselvyys, vaan vaatii ylläpitoa. Se ylläpitäminen on ihan mukavaa sekin. 

Sauna. Meillä saunotaan aina, kun jonkun tekee mieli. Aamulla, päivällä tai illalla, ei sen niin väliä. Kylpeminen on ihan parasta. Saunan ja suihkun jälkeen tuntee itsensä uudestisyntyneeksi.

Tyyli. Valtolla on ihan ikioma tyyli. Vaatteita tai kenkiä minun on ihan turha ostaa hänelle kysymättä mielipidettä. Jos joskus olen erehtynyt tekemään niin, olen seuraavana päivänä saanut lähteä vaihtamaan uuteen, jos tyyli ei ole ollut ok. Usein hän käyttää sanaa tyylikäs. Joku joko on sitä tai ei ole. Timppa-eno on tässä kohtaa Valton mielestä ihan ykkönen.

Uinti. Valto rakastaa uimista. Eilen hän kysyi eka kerran: "Mentäiskö jo uimaan?" Kesäloman ainut toive onkin, että joka päivä pääsee uimarannalle, säästä riippumatta.

Veljekset. Valto ja Viljo. Meidän pojat. Elämäni keskipisteet. Vaikka minulla on sisaruksia, en ymmärtänyt sisaruuden merkitystä ennen kuin Viljo syntyi Valton pikkuveljeksi. Se oli itselle niin itsestäänselvyys. Valto joutui odottamaan kahdeksan vuotta.

Wilma. Ei onneksi ole laulanut. Viestejä ei ole tullut. Tai no, mitä nyt koulun aikatauluihin liittyviä, mutta niitä ei lasketa.

X, herra X. Se tuntematon tyyppi hukkaa aina kaukosäätimet, puhelimet, avaimet ja silmälasit.

Yöunet. Välillä tunnin pätkissä. Siksi:

Zzzzzzzz... Ai että mitäkö?! Väsyttää niin, etten muista, mitä olin sanomassa. Vai kysyikö joku jotain?

Ååh-la-laa! Se on kuulkaa pian kesä! 

Äitiys. Äitiyden onni ja rikkaus, ilot ja surut, vaativuus ja mahdottomuus. Äitiys on tehnyt minusta tämän naisen, joka nyt olen. Enkä vaihtaisi osaani mistään hinnasta mihinkään.

Öllötyspäivä. Kun normaalisti ruutuajalle ja pelaamiselle on meillä kohtuullisen tiukat ajat, öllötyspäivänä saa tuijottaa ja pelata. Silloin meillä vaan olla öllötellään!

 

Olen blogissani kirjoittanut avoimesti elämästämme kuluneen vuoden aikana. 
Kiitos teille lukijoille mukanaolosta!
Nyt on aika pitää taukoa. Kuulostella, katsella, tunnustella, haistella ja maistella kaikkea sitä, mitä elämä antaa.
Kuulumisiamme voi seurata edelleen Instagramissa. Tervetuloa mukaan!

 

Idean tähän aakkospostaukseen sain Tiitukatariinan haasteesta.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen Heinähattu, pian nelikymppinen kahden pojanviikarin äiti. Pojat ovat syntyneet tammikuun kaurislapsina 2008 ja 2016. Kirjoitan elämästäni ja kaikenlaisista ajatuksistani maan ja taivaan väliltä, äitinä ja naisena. Blogissa esikoiseni on nimeltään Valto ja kuopukseni Viljo. Yritän löytää pienistäsuurista arjen tilanteista hauskoja vinkkeleitä. Ja yritän suhtautua elämään myönteisellä ja armollisella asenteella.

Blogini facebook-sivulle jaan uusimmat tekstini sekä lapsiin ja perheisiin liittyviä juttuja. Käypäs tykkäämässä!
Instagramiin lataan kuvia arjestamme. Tervetuloa mukaan!

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram