"Ku osaa parkourata, ei kukaan enää jaksa istua tuolilla. Kaikki istuu tälleen."

Kun reilu kuukausi sitten kerroin kuvavälähdyksin Viljon päivästä, lupasin tehdä samanlaisen postauksen myös Valtosta. Eilen oli vihdoin se päivä! Kännykkäkamerani räpsyi tiuhaan seuraten tokaluokkalaisen touhuja. Tässäpä kuvasarjaan valikoituneita paloja. Näyttääkö yhtään tutulta?

 

Kiireettömien sunnuntaiaamujen ihanuus. Valto kaivautuu peittoihin ja huutaa Viljolle: "Myylläämään!" Eilen Viljo oli leikkimässä olkkarissa ja kun kutsu kuului, tuli kiire Valton luo. Sieltä vällyjen seasta näkyi vuorotellen vilahduksia veljeksistä.

 

Heti, kun oli saanut vaatteet päälleen, Valto istahti pianon ääreen. Pari viikkoa sitten hän sai opeteltavakseen uuden kappaleen. Se on Valton mielestä niin siisti, että sormet vaan syyhyävät sitä soittamaan. Hienosti Unity jo sujuukin.

 

Pikkukakkonen ja Galaxi. Isoveli ja pikkuveli. Ei kiirettä mihinkään. "Tää vauvan tuoksu on niin ihana."

 

"Ota aikaa, kauan menee, ku mä kiipeen tänne puuhun." 10,28 sekuntia.

 

"Ai vitsit, mulla meni joku tikku sormeen!"

 

Ulkoilma-joogaa. Valto rakastaa korkeita paikkoja. Joka paikkaan pitää saada kiivetä. Tavallinen maan pinnalla tallustaminen on haastavampaa kuin hyppiminen, pomppiminen, juokseminen ja kiipeileminen. Jos yhteiseen ulkoiluun ei sisälly muuta kuin pyöräily tai kävely, en saa Valtoa mukaan. Mutta jos lupaan, että saa parkourata tai kerätä Pokemoneja, hän on heti valmis. Tällä kertaa puhelin oli minulla kuvauskäytössä ja Pokemonit sai jäädä.

 

"Viljo tuu, niin mä näytän sulle, miten tästä lasketaan!"

 

Keppien kerääjästä postasinkin jo vuosi sitten, kun aloittelin blogikirjoittamista. Edelleen, joka reissulta mukaan lähtee keppi tai pari, ainakin hetkeksi. Nykyisin keppejä pitää olla myös Viljon käsissä. Mitä isompi edellä, sitä pienempi perässä.

 

Iltapäivällä oli koristreenit. Treenikassi jäi eteisen lattialle, kun Valto kotiuduttuaan kiirehti jo kaverin luo.

 

Ja pyöräilykypärä unohtui keittiön pöydälle, kun kaverilta tultua oli taas kiire johonkin.

 

Suihkun jälkeen olikin iltapalan aika. Tänään sai samalla tsekata Ipadilta pelien tilanteen ja katsoa muutaman lempitubettajan videon.

 

Vielä ennen nukkumaan menoa katsottiin porukalla hetki supertähtiä. Viljo innostui enemmän Valton nipistelemisestä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen Heinähattu, pian nelikymppinen kahden pojanviikarin äiti. Pojat ovat syntyneet tammikuun kaurislapsina 2008 ja 2016. Kirjoitan elämästäni ja kaikenlaisista ajatuksistani maan ja taivaan väliltä, äitinä ja naisena. Blogissa esikoiseni on nimeltään Valto ja kuopukseni Viljo. Yritän löytää pienistäsuurista arjen tilanteista hauskoja vinkkeleitä. Ja yritän suhtautua elämään myönteisellä ja armollisella asenteella.

Blogini facebook-sivulle jaan uusimmat tekstini sekä lapsiin ja perheisiin liittyviä juttuja. Käypäs tykkäämässä!
Instagramiin lataan kuvia arjestamme. Tervetuloa mukaan!

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram