Sen voi helposti sanoa, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Istuttiin vastatusten Tampereelle sijaitsevan srilankalaisen ravintolan pöydän ympärillä. Hetken aikaa katselimme toisiamme ujosti ohi, mutta pian silmämme porautuivat toistemme silmiin ja tilanne alkoi olla valmis.

Sinä sanoit, että hei, minä olen Kosmos ja minä sanoin, että hei, minä olen Sami. Yritin vielä esittää vaikeasti tavoiteltavaa, aivan turhaan, sillä olenhan sellainen kliseinen tartu hetkeen-tyyppi, joka suostuu helposti jos älyää vain kysyä, ja sittenhän minulta jo kysyttiinkin.

Ja niinhän se elämässä ja rakkaudessa aina on, että kemioiden kohdatessa on turha jäädä hidastelemaan. Suostuin esitettyyn kosintaan, vaikka minua oli toisaallakin jo kosittu. Tämä tuntui vain niin oikealta, että oli vain pakko sanoa kyllä. Ja niin, heti kosinnan jälkeen, siinä saman pöydän äärellä, ruuan jäähtyessä kylmäksi lautasella, kellon raksutettua tunteja minuutissa, päätimme laittaa lapsen alulle. Ulkona paistoi kirkas aurinko, vaikka sen edessä näytti olevan paksu pilviverho.

Se tärppäsi kerrasta. Ensimmäisessä ultrassa näkyi jo kasoittain sanoja. Näytti tulevan hauskaa ja kaunista.  Hoitaja sanoi, että aivan kuin itkisi ja nauraisi samaan aikaan. Tunneilmaisultaan näyttää peittelemättömän avoimelta. Puhuu paljon rakkaudesta. Kysyin, että onko tyttö- vai poikasanoja. Hoitaja vastasi, että sukupuolisesti sitoutumatonta. Tuumasin, että täydellistä, ei ole rakkautta sukupuoleen katsomista.

Vajaa kuukausi, kun onkin jo laskettu aika. 8. helmikuuta, kirjalapsiltani katkaistaan napanuora. Minä olen niin lapsirakas, että toivon tuhansia. Mutta en niin lapsirakas, että en antaisi niitä heti adoptoitavaksi. Tulee jo voimakkaita supistuksia. Nyt kannattaa olla tarkkana. Ne saatetaan saman tien maailmalle, hyviin koteihin, jossa ne saavat tarpeeksi hellyyttä, koska hellyydellä ne ovat tähän maailmaan saatettu. Ja lupaan, että niiden mukana tulee itkua, naurua ja iholla kuplivaa ja viipyilevää rakkautta.

Nimi on jo valittu. Se on Havaintoja parisuhteesta. Ja tiedän varsin hyvin, että minulla on jo yksi sen niminen, mutta ei huolta, tämä on aivan eri tapaus. Olen niin ylpeä, että halkean. Niin innoissani, että en ole pysyä housuissani. Mutta rakkauden ja intohimon pyöriessä ympärillä, vaatteet ovat vain riisumista varten, ja ylpeys ei käy lankeemuksen edellä.

Alastomia rakkauden sanoja adoptoitavissa ennakkoon klikkaamalla kirjaa.


Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Olen Mies. 40. Nimeksi he antoivat Sami Minkkinen. Hyvä nimi. Kirjailen kokemuksia parisuhteesta. En pysty pitämään sisälläni. Pursuavat yli.

Seuraa somessa
Facebook

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram