Ensimmäiseen päiväkotivuoteen on liittynyt epätoivontunteita lokakuusta kesäkuulle jatkuneessa sairastelukierteessä, erilaisten loislappujen ja tartuntavaarojen lisääntyessä kolmen eri ryhmän ovissa, sekä ennen kaikkea tasapainotellessa työelämään paluun ja hektisen arjen keskellä. Silti, kun nyt katson päättyvää vuotta taaksepäin ei päällimmäisenä mieleen tule katkeruus tai toivottomuus.

Pojan päiväkodin aloitusta pelkäsin eniten. Uudet tilanteet ovat Pojalle hankalia, jännittää ja pitäisi olla rohkea, kun oikeasti on kaikkea muuta. Tilanteen pelasti heti alkumetreillä ihana omahoitaja, joka oppi hetkessä tuntemaan herkän mielen ja osasi sopivalla tavalla ohjata hankalissa tilanteissa. Olin haltioissani, kun viime viikolla päiväkodilta terveisinä tuli, että arka ja välillä liiankin kiltti poikani oli uskaltanut riehua! Saanut toki myös kurinpalautusta, mutta ennen kaikkea vapautunut ja uskaltanut. Ja saanut kaksi ystävää, joista toinen on oikea sydänystävä. 

Pienen alkutaival oli muuten vain vaikein. Itkevä, potkiva ja huutava poika oli raskasta jättää väkisin päiväkodille ja kuulla päivä toisensa jälkeen, että yhä itkettää kun äiti edes mainitaan. Taas tilanteen pelastivat hoitajat, joista Pienen mielestä kaksi nousi ylitse muiden. Heidän sylinsä kelpasi aamulla vaikka äidin selän loittoneminen harmittikin ja syliin oli aina pääsy kun sitä tarvitsi.

Nämä kaksi hoitajaa saavat myös täyden kunnian potalle opettelusta ja hieman tutinkin pois jättämisestä. Siinä missä omat voimavarat kuopuksen kuivaksi saamisessa tai tuttitaistelussa eivät riittänyt loppuun asti, tuli heiltä ihanaa tupsuttelua oikeaan suuntaan ja pian kotonakin asiat alkoivat luistaa. Poika oppi täysin kuivaksi parissa viikossa.

Pulua päiväkotivuoden päättyminen harmittaa enemmän kuin veljiä. Hän rakastui päiväkotimaailmaan heti ensimmäisenä päivänä. Suorastaan hullaantui mahtavasta eskariopestaan. Kaikki mitä ope sanoo on totta (tietysti!), hänestä puhutaan taukoamatta, halataan päivän päätteeksi ja häntä Pienikin ikävöi viikonloppuna.

Molempien opejen kanssa hankalistakin asioista on voinut puhua ja niihin on suhtauduttu vakavasti lasten ja ryhmien etua kuunnellen, heidän parhaakseen toimien. Ihailtava rauhallinen tyyneys on kestänyt päivästä toiseen, vaikka omat korvat ovat haljeta jo pikavisiitillä lapsia kotiin haettaessa.

Niinpä päällimmäisenä on kiitollisuus. Kumppanuudesta. Yhteisestä kasvatustyöstä. Keskustelusta. Neuvoistakin.

Eskarin päätösjuhlassa opettaja puhui oppilailleen. Herkistyen kai hieman itsekin. Niin osuvasti Hanna Lindin sanoja mukaillen:

”Nyt kun on vuosia kuusi tai seitsemän, olet kaikkea vähän enemmän.

Kuin yhdessä yössä kasvanut oisit, melkein tähtiin ylettää voisit.

Minä koitin supervoimia antaa, tehdä repustasi kevyemmän kantaa.

Ja kun olit vastauksia vailla, kerroin miksi tapahtuu tällä lailla.

Miksi kirjaimet sanoiksi äkkiä muuttuu, miksi ensin nauraa ja sitten suuttuu.

Miksi vihreä talvella piilossa on, miksi aurinko on sammumaton.

Miksi yksi plus yksi on aina kaksi, miksi kaverit käyvät rakkaammaksi.

Sanoin: Se on sitä kun isoksi kasvaa, ja laitoin haavoihin taikarasvaa.

Tiesin, että pipiin pitää puhaltaa, silloinkin kun sydän kolhun saa.

Nyt kun vuosia on kuusi tai seitsemän, kerron kaikkein tärkeimmän.

En sano näkemiin, sanon: Usko unelmiin”

Tällä kertaa äitikin oli kapsahtaa nuoren miehen kaulaan pelkästä liikutuksesta. Isämies vähän taisi rutistaakin hartioista kiitoksia kertoessaan. 

Hieno eskariope. Hieno eskarivuosi. Upeat hoitajat. Mahtava ensimmäinen päiväkotivuosi. Josta päällimmäisenä on kiitollisuus.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Tämä on tarina siitä, kuinka uranaisesta tuli ensin uraäiti ja viimein äiti, ilman etuliitteitä. Kuinka äiti viimein löysi paikkansa tärkeimmässä duunissaan ja yrittää nyt, kuuden vuoden kotona olon jälkeen, yhdistää työn, kolmen lapsen perhearjen ja avioliiton. Viittävaille nelkytvee äidin arkea keskisuuressa itäsuomalaisessa kaupungissa sulostuttaa lapset 6, 4 ja 2 sekä insinööriaviomies ja kuriton kissa. 

enkuvitellutkolmea@gmail.com

https://facebook.com/enkuvitellutkolmea/

https://www.instagram.com/enkuvitellutkolmea 

Teemat

Blogiarkisto

2016

Instagram