Sanon suoraan: en ole ollut kovin tyytyväinen neuvolan palveluihin. 

N oli synnyttyään keltainen todella pitkään. Ravasimme verikokeissa ja annoimme valohoitoa kotona. Kukaan neuvolassa ei tuntunut tietävän asiasta "mitään" vaan saimme kuulla samaa kyllä se siitä tasoittuu -lätinää ihan loputtomiin. Tasoittuihan se, mutta juuri synnyttänyt äiti olisi kaivannut konkreettisia neuvoja ja faktaa siitä, että lapsella ei ihan varmasti ole hätää. Puolen vuoden ryhmäneuvolassa kuuntelin oletuksia siitä, miten kaikki varmaan jo syövät soseita ja nukkuvat yöt hyvin. Jouduin vetämään syvään henkeä kun vanhempi terveydenhoitaja pyöritteli silmiään sormiruokailulle ja kyseenalaisti väsyneen äidin kertomuksen siitä, miten kuukausien piina on vihdoinkin ohi ja lapsella todettua maitoallergiaa osataan hoitaa. Pidin suuni kiinni yöimetyksistä ja jätin kertomatta, että myös meillä imetysdieetti lopetti massiviisen pulauttelun kuin seinään. Kahdeksan kuukauden lääkärineuvolassa lääkäri näppäili talteen merkinnän jos toisenkin kun kerroin imetysdieetistä ja siitä, että myös kaura tuntuu saavan aikaan oksentelua. Menin vielä sanomaan, etten ole antanut vauvalle lihaa vielä ollenkaan, ja sain erittäin painokkaan kehotuksen aloittaa välittömästi. Puheeni siitä, että pieni vauva on oksentanut itsensä väsyksiin saatuaan (äidinmaidon mukana) maitoa tai syötyään kaurapuuroa kaikuivat kuuroille korville eikä varovaisuudelleni uusien makujen antamisessa herunut ymmärrystä.

Mutta. Vaikka moni asia onkin matkan varrella ärsyttänyt niin "oman" terveydenhoitajan kohdalla meillä on käynyt mieletön tuuri. Ei poikkipuolista sanaa siitä, ettei N juo maitoa. Ei ihmettelyä siitä, ettei puolitoistavuotias vielä sano vielä selkeitä sanoja tai että imetän edelleen. Päinvastoin. Saamme neuvoja silloin, kun niitä itse pyydämme, mutta terveydenhoitajallamme on onneksi maalaisjärkeä ja hän luottaa siihen, että tapamme tehdä asiat ovat sopivimmat juuri meidän perheellemme. Mitä siitä, jos en halua antaa lapselle maitoa, kalsiumia saa muualtakin. Mitä siitä, jos puhe antaa vielä odottaa itseään (puhukoon muut, meillä heitetään ja potkitaan palloa, pelataan kiekkoa ja keinutaan tavallisessa keinussa) tai että meillä saa maitoa myös aamuyöllä? Omapahan on asiamme. 

Parin viime kuukauden aikana terkkarimme on ansainnut hattuunsa aivan uuden sulan. Lasten sairastaessa ollaan tarvittu lääkäriaika jos toinenkin, ja on vaikea uskoa, että homma on toiminut ihan mahtavasti joka kerta. Ajanvaraus on (muka) tehokkaasti keskitetty niin, että puhelimitse on lähes mahdotonta päästä läpi. Takaisinsoittopalvelu toimii teoriassa, käytännössä soitto tulee usein vasta monen tunnin kuluttua. Niinpä olen tarttunut terveydenhoitajan tarjoukseen soittaa suoraan hänelle ja päivystysaika on joka kerta järjestynyt samalle iltapäivälle. Sulan annan siitä hyvästä, että viimeksi asia järjestyi tekstiviestillä. Terveydenhoitaja ei voinut vastata puhelimeen mutta lähetti viestin ja kysyi, miten voisi auttaa. Kerroin asiani ja sain vastaukseksi "lisäsin teidät 13.30-päivystysjonoon, onnistuuko?". Todellakin onnistuu. Myös lääkärikäynnit ovat olleet todella sujuvia. Oma vuoro on tullut jopa etuajassa ja tulehdusarvojen mittaamisten ym. kanssakin aikaa on mennyt maksimissaan 15 minuuttia.

Pisteet siis julkiselle terveydenhuollolle. Käännymme puoleesi jatkossakin!

 

Piia

Kommentit (2)

sessejapoika
Liittynyt20.5.2016

Vau, hienoa että järjestyi! Mä antaisin omalle neuvolalle arvosanaksi ehkä 8-. Olen huomannut että parhaiten apua ja neuvoja saa muilta äideiltä! Ja sitä vertaistukea, kukaan ei ihmettele, mikset syötä sitä tai miksi annat tätä jne!

Oma blogini: Sesse ja poika

Blogini somessa: Facebook Instagram 

piia
Liittynyt27.4.2016

Olen itsekin edelleen vähän ihmeissäni! Tuo on totta, että vertaistuki on sitä parasta tukea. Vaikka fb-ryhmissä yms. pyörimisestä saattaa mennä ajatukset välillä ihan solmuun niin niistä, ystävien lisäksi, saa kyllä ne parhaat vinkit silloin, kun niitä kaipaa. Nyt toisella kierroksella olen osannut suhtautua neuvolan touhuun ihan eri tavalla. Vauvavuoden aikana mietin silti jatkuvasti erityisesti niitä nuoria äitejä, jotka saavat ensimmäisen lapsensa ja joille neuvola on ehkä se "ainoa oikea" paikka saada tietoa. 

Oma blogini: On elettävä huolella.

Voit seurata blogiani myös Bloglovin'issa , Facebookissa tai Instagramissa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Piia kasvattaa muiden lapsia, kuvittelee voivansa oppia joskus laulamaan, rakastaa hyvää ruokaa ja haaveilee kunnon yöunista. Rakastaa kaikkea kaunista, harrastaa eko-hörhöilyä ja on äärimmäisen mukavuudenhaluinen. Kotona arjen jakavat Muusikko, 1/12 syntynyt L ja 8/15 syntynyt N. 

 

onelettavahuolella@gmail.com

Seuraa Bloglovin'issa!

Seuraa Facebookissa

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
Joulukuu

Instagram