Olen kirjoittanut tähän mennessä vasta lapsettomuudestamme ja nyt ajattelin kertoa keitä me lapsettomat olemme. Ei siis lapsettomat yleensä, vaan nimenomaan me, eli meidän tarinamme.

Ehkä pistit merkille kirjoituksistani Lapsettomuus - yritystä takana jo 7 vuotta ja Lapsettomuustutkimukset - mitä niiltä emme osanneet odottaa?, että olimme seurustelleet vasta 2 kuukautta kun annoimme vauvalle luvan tulla ja kun tutkimuksiin hakeuduimme vuotta myöhemmin, olimme asuneet yhdessä noin vuoden ja olleet naimisissa jo puolisen vuotta.
Koko tarinamme ei ole kuitenkaan ollut niin nopeaa toimintaa kuin miltä tuo kuulostaa.
 

Syksyllä 1998 olin 15-vuotias ysiluokkalainen. Koulu oli jo loppunut siltä päivältä, mutta jostain syystä olimme kaverin kanssa vielä koululla ja hipsittiin käymään ulkona. Ovet oli jo lukittu, joten jätin lapaseni oven väliin ettei se mene kiinni ja menimme istumaan penkille vähän matkan päähän.
Hetken kuluttua pihaan marssii meille tuntematon tyyppi, joka menee ovelle ja pysähtyy. Hän katsoo epäuskoisena lapasta ja sen jälkeen meitä selvästi huvittuneena. Hän ottaa lapasen pois oven välistä ja minä menin nolona hakemaan sen. Tyyppi avaa oven, polkaisee oven alareunassa olevan ovistopparin alas ja painelee sisälle. Me jäimme hieman noloina nauramaan ulos. En tiedä nauroimmeko itsellemme, tyypille vai koko tilanteelle. Nauru kyllä lakkasi siinä vaiheessa kun olimme palaamassa sisälle, emmekä osanneet käyttää sitä ovistopparia, josta olisi siis pitänyt polkaista eri kohdasta saadakseen sen auki.

Meni muutama kuukausi kun aloin seurustella erään pojan kanssa, joka sitten tutustutti minut omiin kavereihinsa. Yllätys oli melkoinen, kun hän vei minut kylään yhdelle kaverilleen, joka sitten sattuikin olemaan tämä lapasepisodista tuttu "tyyppi".
Tyyppi oli Mumu, oikealta nimeltään Lauri, 17-vuotias lukiolainen.

Vaikka seurustelu sen pojan kanssa loppui heti alkuunsa, tuon kaveripiirin ehdin silti ottaa omakseni ja jatkoin pyörimistä samoissa porukoissa. Eipä mennyt aikaakaan kun aloimme seurustella Mumun kanssa. Se oli todella intensiivinen suhde ja siihen mahtui paljon, vaikka ei se lopulta kestänytkään kuin puolisen vuotta.

Kessuttelijat vuosimallia 1999

 

Suhteemme jälkeen kumpikin aloimme seurustella tahoillamme, mutta pysyimme kuitenkin kavereina jonkin aikaa, kunnes yhteydenpitomme väheni ja lakkasi. Mumu muutti pois ja siitä alkoi yli 10 vuoden ajanjakso kun emme nähneet kuin ehkä kolme kertaa ohimennen kun Mumu oli käymässä Heinolassa.

Itse ehdin tuon reilun 10 vuoden aikana tehdä ja kokea enemmän kuin tarpeeksi. Ehdin seurustella useamman kerran, asua parilla eri paikkakunnalla, palata Heinolaan, opiskella kaksi tutkintoa, mennä naimisiin, ostaa talon ja erota. Mumu asui Espoossa ja eli vähän rauhallisempaa elämää.

"Täysillä päin seinää, kävi miten kävi"

2013 syksyllä sitten tapasimme Mumun kanssa uudelleen ja se olikin heti "jalat alta" -tyyppinen kohtaaminen.
Tapaamisemme, siitä seurannut yhteydenpito, sekä suhteen alkaminen uudelleen oli kuin kohtalon johdattamaa. Kaikki tapahtui juuri siten ja sellaisella ajoituksella, kuin selvästi oli tarkoitettukin. Asiat vain loksahtelivat kohdalleen.

Koska koko tarinamme on tuntunut varsinaiselta romanttiselta elokuvalta (toisinaan komedia sellaiselta), päätimme olla himmailematta muutenkaan. Täysillä päin seinää, kävi miten kävi. Sillä ajatusmallillahan me koko suhteeseen hyppäsimme.

Aloimme siis seurustella lokakuussa 2013 ja vauvalle annoimme luvan tulla joulukuussa. Alusta asti puhuimme yhteenmuuttamisesta ja se toteutui reilun kolmen kuukauden seurustelun jälkeen helmikuussa 2014 kun muutimme yhdessä Helsinkiin. Kihloihin menimme toukokuussa ja naimisiin heinäkuussa, vain reilun kahdeksan kuukauden seurustelun jälkeen. Elokuussa vietimme hääjuhlia, joissa vieraat eivät tienneet että olimme naimisissa jo.

Monen mielestä toimintamme on varmaan ollut aivan liian nopeaa, mutta meidän mielestämme on hyvä juuri näin. ♥

Nuuksiossa kesällä 2014

 

Hääjuhlistamme ja siitä miten olemme päätyneet takaisin Heinolaan kerron myöhemmin omissa postauksissaan.
Seuraathan jo Facebook-sivuani niin saat helposti tiedon uusista postauksista.

 

♥ Jenny

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Vanhassa talossa, värikkäässä, boheemissa kodissa häärää käsityöyrittäjä Jenny, aviomies Mumu ja kaksi kissaa.

Täällä remontoidaan ja sisustetaan, kierrätetään, tuunataan ja kokkaillaan kasvisruokaa.
Haaveillaan valmiista kodista, selkeästä järjestyksestä, kauniista pihasta ja matkustelusta.

Kaikista eniten haaveilemme kuitenkin vauvasta. Mahdollisuudesta tulla äidiksi ja isäksi.

Seuraa blogia
Facebook
Instagram

Blogit.fi
Blogipolku
Bloglovin'

Ota yhteyttä
jenny.kotilainen[a]hotmail.com

Instagram