Viikon päästä olemme lähdössä ensimmäistä kertaa ulos viettämään parisuhdelaatuaikaa ja nyt jo huono omatunto siitä, että jätän tytön (6kk) hoitoon. Hoitajaksi meille kotiin tulee meille tuttu ihminen, joka näkee Nyyttiä viikottain, mutta ei kuitenkaan ole mukana meidän päivittäisessä arjessa. En olisi halunnut ainakaan ensimmäiseen vuoteen halunnut laittaa Nyyttiä hoitoon, mutta mies päätti toisin ja osti meille joululahjaksi konserttiliput, hänelle lähteminen tuntuu olevan huomattavasti helpompaa. Voisin tietysti sanoa, että ottaa jonkun kaverinsa mukaan, mutta toisaalta odotan maanantaita innokkaana ja malttamattomana, tekee meidänkin hyvää välillä keskittyä vain toisiimme vauva-arjen keskellä… Mutta samalla vähän haikein mielin ja huolissani.

Suositushan taitaa olla, että niin monta tuntia erossa vanhemmista kuin on ikäkuukausi ja niin monta yötä kuin ikävuosia, joten niiden puolesta Nyytti voi hyvinkin jo jäädä muutamaksi tunniksi muiden kuin vanhempiensa kanssa. Miksi se hoitoon jättäminen sitten on niin vaikeaa? Voisin sanoa, että luotan täysin, että muutkin osaavat hoitaa Nyyttiä, mutta vaikka osaisi hoitaa muita vauvoja, niin onhan meidän vauva ihan oma tapauksensa. Oltiin Nyytin kanssa viime yönä yökylässä mummalla ja ukilla ja huomaan, että koko ajan tuputan neuvojani miten lastani hoidetaan. Ja yritän koko ajan omia Nyyttiä itselleni, koska minunhan se on. Toivottavasti en tee tätä miehelle kotona…? Ja on tässä ehkä pientä näyttämisen haluakin, että pärjää ilman apua. En haluaisi sysätä lapseni hoitoa muille ja olla vaivaksi, koska itse olen lapseni hankkinut. 

Olisi ollut kiva ”totuttaa” Nyytti hoidossa olemiseen alkuun pari tuntia kerrallaan, mutta nyt ollaan heti pois kotoa se kuusi tuntia… Ja vielä nukkumaanmenoaikaan… Vauvalle ei välttämättä jää traumoja hoidossa olemisesta ja ehkä äitikin tästä selviää, mutta ei se silti kivalta tunnu. Ensimmäistä yökyläilyä ilman vanhempia saa kyllä vielä odottaa tovin jos toisenkin 

Meillä on siitä mahtava tilanne, että hoitopaikkoja riittää enemmän kuin mitä annettaisiin hoitoon, joten pitäisi vain olla kiitollinen siitä, että apua saa kun sitä pyydetään. Saa nähdä miten ikävä yllättää illan aikana ja kuinka monta kertaa tulee soitettua kotiin ja varmistettua, että kaikki on hyvin..?

Mikä ikäisenä teidän lapset ovat olleet ensimmäistä kertaa hoidossa? Entä yökylässä?

Kommentit (6)

hennan1k
Liittynyt25.4.2016

Ekat kerrat on vaikeita ja se on ihan ok! Tottakai oot huolissasi, kun oot pitänyt puoli vuotta itse huolta 24/7 ja yhtäkkiä et, täysin normaalia. Mutta syyllisyyttä ei kannata tuntea, siinä voittaa ihan kaikki, että lapsi välillä on hoidossa. Hoitajat nauttivat, lapsi tottuu olemaan muidenkin hoidettavana ja te saatte nauttia toisistanne rauhassa. Ja vaikka ekalla kerralla et ehkä niin nauti tästä hengähdystauosta, niin ensi kerralla jo helpompaa. Mä ainakin sanoin alkuun, että en halua että lapsi täällä itkee hengenhädässä eli jos niin oisi ollut, minä oisin tullut kotiin. Ei koskaan käynyt niin :) Mulla ainakin helpotti nopeasti ja nyt on aivan uskomatonta luksusta ja ihanaa ja upeeta ja en voi liikaa ylisanoja laittaa, kun päästää miehen kanssa johonkin kaksin. Arvo on 3-kuukautisesta asti ollut erilaisia pätkiä tätinsä hoidettavana, johon hänellä on nyt jo ihan erityislaatuinen suhde, sen huomaa ja uskon sen olevan suurelta osin sen ansiota, että ovat saaneet viettää kaksin niin paljon aikaa. Mitä enemmän rakkaita ihmissuhteita lapsella on sitä parempi minusta :) Yökyläilyjä ollaan tehty alkuun niin, että täällä meillä on ollut joku hoitamassa (9kk) ja nyt ekaa kertaa oli tädillään yökylässä joku kuukausi sitten. Hauskaa iltaa teille!

VauhtiMama
Liittynyt16.8.2016

Päinvastoin - sun pitää olla suunnattoman ylpeä ja tyytyväinen siitä, että lapsi jää hoitoon ja sinä pääset toteuttamaan itseäsi myös puolison roolissa ainaisen äitiroolin sijaan. Vauva voi paremmin, kun parisuhde voi paremmin. <3 Ja ihanaa, että teillä on hoitajaverkostoja, anna ihmeessä myös teidän läheisille ihmisille mahdollisuus luoda suhde lapseenne ilman, että olet itse kärppänä "vahtimassa" kulman takana. ;) Eli ehdottomasti tämmöisiä irtiottoja useamminkin, niin lapsikin tottuu hoidossa oloon vähitellen. Me treffailimme toisiamme mieheni kanssa esikoisen aikaan juuri 6kk- noin parin viikon välein sillä seurauksella, että vauvalla kehittyi ihana lämmin suhde vakkarihoitajaan. Uskon, että tällä oli merkitystä myös sille, että päivähoitoon jääminen sujui niin kivuttomasti sitten parivuotiaana, kun sen aika oli.

Blogini Älyllistä äitiyttä löydät osoitteesta: www.vauva.fi/blogit/alyllista_aitiytta sekä Facebookista: www.facebook.com/alyllistaaitiytta/ . Tervetuloa mukaan!

Minä ja Morris
Liittynyt1.2.2015

Mulla oli ihan samanlainen olo, kun Morris oli vähän vajaa 6 kk. Pitkin hampain annoin vauvani mummilaan yökylään, kun ne niin halusivat Morrista hoitaa. Yritin ajatella asiaa niin, että Morris saa luoda läheistä suhdetta muihinkin hänestä välittäviin ihmisiin.

Seuraa blogiani Minä ja Morris Facebookissa

Kurkkaa myös Instagramiin
 

Aalia

Esikoinen oli aiemmin hoidossa, yökylässä muistaakseni 1V 2 kk ja aiemmin lyhyitä pätkiä. Kuopus olikin sit vähän eri maata, ei ollut kiire "juhlimaan", kun lapsiperhearki oli jo meille normaalia arkea. On nyt 2,5v ja on ollut 3 krt yökylässä elämänsä aikana. Ja aika vähän hoidossa muutenkaan. Mummoa näkee käytännössä joka päivä, joten tuttuja hoitajia kyllä olisi. Säästellään ne hoitokerrat sellaisiin tilanteisiin, kun "on pakko" esim työn takia olla erossa. Ei viitsitä huvin vuoksi viedä :) tehdään koko perheellä mielummin asioita.

Vierailija

Jokainen toimii ja tekee niinkuin itselle/lapselle parhaiten sopii.
Mulla on 2v jonka pisin hoitoaika on ollut 3 tuntia. Kukaan muu kuin äiti ei ole toistaiseksi nukuttanut, keväällä tarkoitus Mummin koettaa miten sujuu.
Meidän tapaus on jossain määrin suuritarpeinen (plus äitivaiheet tähän päälle) ja osaksi tilanne myös sitä ettei ole ollut pakko.

ElinaS

Meillä vauva 3,5 kk hoidossa joka maanantai tädillään eli mun siskolla 3 tuntia, ollut pari kuukautisesta lähtien. Hyvin on mennyt!

Seuraa 

26-vuotias 9.9. esikoisen (Nyytti) saanut sairaanhoitaja, joka opettelee jonkun muun ehdoilla elämistä ja ihastee vauva-arjen ihanuutta! Puhun tasa-arvoisen vanhemmuuden puolesta ja olen sitä mieltä, että vauva tulee osaksi meidän perhettä ja osaksi kaikkea sitä mitä siihen kuuluu. Vanhemmuuden myötä ei tarvitse luopua itselle tärkeistä asioista. 

Teemat

Blogiarkisto

Instagram