Tuttinauha raskauskeiju.fi

Kauhistuttaa lukea blogien kommenttibokseja ja keskusteluja lastenkasvatuksesta facebookin vauvaryhmissä. Jos jossakin asiassa niin lastenkasvatuksessa kuulee enemmän mielipiteitä ja neuvoja kuin missään muussa asiassa. Ohjeita on yhtä monta kuin antajiakin ja pieleen menee aina jonkun mielestä, tekee miten vaan. Vähemmästäkin tulee ristiriitaiset fiilikset! Jo raskausaikana neuvoja ja mielipiteitä sateli joka suunnalta. Yksi puhuu täysimetyksen puolesta, toinen on kasvattanut lapsensa korvikkeilla. Jonkun mielestä luomusynnytys on ainut vaihtoehto, toinen suosittelee ottamaan kaikki lääkkeet. Yhden mielestä lasta ei tule laittaa hoitoon ensimmäisen vuoden aikana, toinen äiti on ensimmäisen kuukauden jälkeen niin väsynyt, että kokee parhaaksi ottaa hoitoapua vastaan. Eikä ne lapset siitä pilalle mene, hyviä niistä jokaisesta tulee! Kestovaipat, perhepeti ja kantaminen ovat myös aiheita, jotka herättävät mielipiteitä puolesta ja vastaan. Jokaisella on oma tyylinsä kasvattaa ja omat asiat mitkä koetaan tärkeiksi. Ja jokainen taatusti on paras vanhempi omalle lapselleen. Kukaan tuntemistani äideistä ei halua lapselleen muuta kuin parasta mahdollista!

Etenkin ensimmäisen lapsen kanssa on ollut ihana saada neuvoja ja vertaistuki on kultaakin kalliimpaa. Facebookin vauvaryhmät on auttanut monessa mieltä askarruttavassa asiassa ja on ollut ihana huomata, että muillakin äideillä on samoja "ongelmia". Kasvatusasioista saa ja pitää keskustella, mutta se miten asian esittää on tärkeää. Toisten arvostelu ei ole hyvästä. Kasvatusasioissa on yhtä monta oikeaa tapaa, kuin mitä on kasvattajiakin. Omissa vahvoissa mielipiteissäkin muuttuu epävarmaksi, kun joka suunnalta kuulee tekevänsä väärin ja toiminnan oleva lapselle huonoksi. 

Uskon tuntevani oman lapseni paremmin, kuin ne joilla itsellään on useampi lapsi. Vauvani itku ei aina tarkoita, että hänellä olisi nälkä ja uskon osaavani pukea lapseni tarpeeksi lämpimästi. Suositukset muuttuvat jatkuvasti, eikä ne 10 vuotta sitten olleet suositukset välttämättä päde tänä päivänä. Eikä ne tämän päivänkään suositukset välttämättä ole parhaat minun lapselleni. Onneksi ainakin meillä on ihanin neuvolatäti, joka jaksaa muistuttaa, että suositukset ovat suosituksia ja että jokainen vanhempi tietää itse, mikä omalle lapselle on parasta.  

Parhaita on kasvatusneuvot lapsettomilta. Ja hauskinta on, että tunnistan aiemmin olleeni yksi heistä. Ennen oman lapsen saamista oli niin helppo arvostella pienten lasten vanhempia ja todeta että ”minä en ainakaan tekisi noin”, ”minun lapseni ei käyttäytyisi noin” ja ”ei se voi olla noin vaikeaa”. Kuinka pieleen onkaan jo nyt mennyt monet silloin antamani "neuvot", oman lapseni kasvatuksessa ja olen huomannut että kyllä, välillä se voi olla niin vaikeaa. Sorrun tähän varmasti ajoittain vieläkin. Yritän kuitenkin kovasti tästä eroon, koska miksi juuri minun tapani toimia olisi se oikea? Kaikkiallahan hoetaan, että ei ole yhtä ainutta oikeaa tapaa, niin miksi juuri se sinun tapasi olisi se oikea?

Faktoihin ja tutkimuksiin on aina helppo vedota, mutta kaikki ei ole niin mustavalkoista, eikä kaikki lapset ole samanlaisia. Jos kaikki vauvat olisivat tyytyväisiä, kun vain mentäisiin suositusten mukaan, niin elämähän olisi täydellistä. Mutta kaikilla ei imetys onnistu ja toiset eivät halua edes yrittää, jotkut äidit tarvitsevat aiemmin omaa aikaa kuin toiset, jollekkin on tärkeämpää saada vauvan vatsa täyteen kuin tehdä itse soseet ja joku taas antaa lapsen yökylään jo parin kuukauden ikäisenä. Kunnioitetaanhan toisten valintoja? Jokainen haluaa varmasti olla omalle lapselleen paras vanhempi, eikä yksittäiset valinnat tee kenestäkään huonompaa. Eiköhän tueta toisiamme jokaisen omissa valinnoissa ja luoteta siihen, että ne valinnat ovat parhaita juuri heidän perheelle.

Onneksi tässä neljän kuukauden aikana on saanut tarpeeksi itsevarmuutta tehdä asiat juuri niin kuin itse parhaaksi näkee. Paras neuvo mitä raskausaikana ja vauva-arjessa olen saanut, on että: NAUTI!

Seuraathan jo facebookissa?

Kommentit (0)

Seuraa 

26-vuotias 9.9. esikoisen (Nyytti) saanut sairaanhoitaja, joka opettelee jonkun muun ehdoilla elämistä ja ihastee vauva-arjen ihanuutta! Puhun tasa-arvoisen vanhemmuuden puolesta ja olen sitä mieltä, että vauva tulee osaksi meidän perhettä ja osaksi kaikkea sitä mitä siihen kuuluu. Vanhemmuuden myötä ei tarvitse luopua itselle tärkeistä asioista. 

Teemat

Blogiarkisto

Instagram