Puoli vuotta. Se on aika, jonka jaksan olla kotona vauvan kanssa pitkästymättä. Esikoisen kohdalla sain arkeen vauhtia ja vipinää kaikenlaisista vauvaharrastuksista: kävimme muskarissa, joogassa, äiti-vauva-jumpassa ja vauvauinnissa. Ja kun ei ollut ohjattua harrastusta, ramppasin perhekahviloissa ja vaunulenkeillä mammakavereiden kesken, kahvittelimme toistemme kotona ja myöhemmin istuimme hiekkalaatikon reunalla.

Kaikki, jokainen vaihe yöhulinoista hampaiden puhkeamiseen, oli niin uutta ja eksoottista, että minunkin herkästi pitkästyvälle luonteelleni riitti touhotettavaa "ihan vaan" niissä vauvajutuissa. Siis kun oli seuraa, ja riittävästi mielekästä tekemistä.

Kuten blogini avauspostauksessa syksyllä kerroin, jo toista lasta odottaessani tuntui vahvasti, etten toista kertaa jaksa tai osaakaan hurahtaa pelkkään mammailuun. Liinasidonnat ja vaippaimutaitokset on jo treenattu, sormiruokailu harjoiteltu ja ne "Aijai aijai jai, kiva kun oot täällä"-luritukset lauleltu (joskin myönnettäköön, että kyllä me vauvamuskarissa käymme).

Nyt haluan vanhempainvapaaltani jotain muuta.

Ensimmäinen askel oli perustaa tämä blogi. Se toisi myös sopivasti "painetta" edes yrittää tehdä jotain ammatillisesti järkevää silloin tällöin, kun on kerran maailmalle luvannut siitä kirjoittaa. Seuraava askel oli pitää silmät ja korvat auki ammatillisesti kiinnostavien tilaisuuksien suhteen. Kolmatta askelta en varsinaisesti tietoisesti ottanut, vaan onneksi olen saanut sen verran työkeikkatarjouksia, että olen päässyt tekemään pikkiriikkisen ihan oikeita töitäkin niitä aktiivisesti etsimättä. Ja neljäs askel tuli vahingossa vastaan, kun löysin Mothers in Business MiB ry -verkoston, jossa nykyään toimin aktiivijäsenenä.

Näiden ammatillisten välipalojen ansiosta pysyn äitiyslomalla järjissäni.

Älä ymmärrä väärin, ihan jauhopäähän minä(kin) olen huonosti nukuttujen öiden ja kaikenmaailman hormonihuurujen keskellä. Mutta siitä huolimatta koen äärimmäisen tärkeäksi, että saan säilyttää, jaksamiseni rajoissa, myös äitiyslomallani ITSENI. Minä kun en suinkaan ole vain äiti, tai edes pelkkä puoliso, vaan myös korkeakoulutettu ja osaamisestaan ylpeä ammattilainen. Nainen, joka tietää monenlaista (muutakin kuin RyhmäHaun jäsenten nimet), juttelee mielellään aikuisten kanssa (muustakin kuin kiinteiden ruokien kokeilujärjestyksestä) ja parhaimmillaan jopa loistaa framilla (vaikka on surkea askartelija).

Rakastan äitiyttä, ja ennen kaikkea lapsiani, mutta olen kokonaisempi ja parempi, kun saan tehdä muutakin.

Sain viime viikolla aamupalautteen Neljäveeltä: "Sä oot maailman tyhmin äiti!" No, siitä selvittiin ja kriisi ratkesi, jälleen kerran. Mutta kävin samana päivänä vetämässä myös yhden webinaarin. "Siis WAU! Sä olet kuin rockistara, sua oli mahtavaa kuunnella!", oli mukana olleen kollegan palaute. Vieläkö pitää perustella, miksi tykkään tehdä kotoilun ohessa myös töitä? ;)

Ps. Minun työni sopii myös keikkailuun ja minulla on ihanan vapaat kädet valita tekemiseni. Jos sinäkin kaipaisit ammatillisia haasteita, muttei työsi siihen taivu, tutustu ihmeessä tuohon MiBiin! Todella energisoiva ja osaava porukka äitiyden ja uran yhdistäviä naisia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Äiti yrittää säilyttää älynsä. Esikoisen kohdalla pahasti kuplaantunut ja hurahtanut älytyötä tekevä äiti yrittää nyt pikkuveikan kohdalla säilyttää edes osan älyllisestä kapasiteetistaan myös vanhempainvapaan aikana. Vaan pääseekö liinassa luennoille ja vaunuilla verkostoitumaan, pysyykö järki päässä univajeen ja vaipparallin keskellä? Lue, miten älyllisen äitiyden vaaliminen onnistuu... jos onnistuu.

Teemat

Blogiarkisto

2016