Jussi ei voinut saada omia lapsia, joten hän päätyi vaimonsa Miran kanssa lahjasiittiöihin.

Mira, 39, näyttää kuvia kännykästään. Kuvissa on nauravainen pieni tyttö ja useimmissa myös jykeväharteinen mies – ja niitä kuvia on paljon. Enna työntää isän kanssa kottikärryjä, Enna kantaa isän apuna halkoja, Enna tekee isän kanssa hiekkakakkuja, Enna ja isä potkivat palloa.

”Enna on isin tyttö”, Mira sanoo.

Kuvien leveäharteinen mies on Ennan isä, Jussi, 33. Jussi on Ennan isä joka suhteessa paitsi geneettisesti, sillä Enna on saanut alkunsa lahjasiittiöillä.

”Isyys ei ole biologiaa; ei ole isyyden mitta, että siittää lapsen. Isyys alkaa siitä, kun lapsi syntyy, ja on ihan sama, miten lapsi on saanut alkunsa. Hyvä isyys on sitä, mikä Jussissa näkyy parhaimmillaan”, Mira sanoo.

Myös Jussi on asian suhteen sinut. Hän ei kiellä mutta ei myöskään märehdi sitä, että Ennalla ei ole hänen geenejään. Hän on Ennan isä ja sillä selvä.

”Siinä asiassa ei ole mitään epäselvää.”

Ennan alkuperästä ei kuitenkaan tiedä kuin Miran äiti ja hänen pari hyvää ystäväänsä. Jussi ei ole kertonut asiasta kenellekään, ei edes omille vanhemmilleen tai sisaruksilleen. Sellaisesta asiasta ei vain tule luontevasti puhuttua kenenkään kanssa, ja Jussi epäilee, että hänen iäkkäät vanhempansa eivät pystyisi ymmärtämään mitenkään sitä, että heidän lapsenlapsensa on saanut alkunsa vieraan miehen siittiöstä.

Ikäviä uutisia

Mira ja Jussi tapasivat toisensa yhdeksän vuotta sitten. Mira oli juuri ostanut remonttikunnossa olevan talon Etelä-Suomesta ja korjasi kotiaan miespuolisen kaverinsa kanssa. Kaverin tyttöystävän kautta Mira tapasi Jussin.

Ensikohtaaminen tapahtui puhelimessa.

”Jussilla oli niin ihanan miehekäs ääni, että jalat meni alta”, Mira nauraa.

Parin viikon kuluttua ensimmäisestä puhelinsoitosta pari tapasi ja siitä lähtien he ovat olleet yhdessä.

Jo heti alusta lähtien kummallekin oli selvää, että he perustavat perheen ja hankkivat jossain vaiheessa lapsia. Häiden alla, kun pari oli seurustellut kaksi vuotta, Mira jätti ehkäisypillerit pois.

”Haaveilin kolmesta lapsesta”, Mira sanoo.

Odotettu vauva ei kuitenkaan antanut kuulua itsestään, ja muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen Mira hakeutui terveyskeskuksen kautta tutkimuksiin. Jussia ei aluksi meinattu tutkia lainkaan.

”Kaikki olettivat heti, että vika oli minussa. Katsottiin päältä ja sanottiin, että olet lihava, laihduta, et sinä muuten raskaaksi tule”, Mira kertoo.

Vasta kun Mira oli tutkittu ja terveeksi todettu, Jussi meni tutkimuksiin yksityiselle hedelmöityshoitoklinikalle Helsinkiin. Jo perustutkimuksissa selvisi, että Jussi ei todennäköisesti koskaan voi saada omia lapsia. Myöhemmin lapsettomuuden syyksi tarkentui oireyhtymä, joka johtuu poikkeavuudesta ihmisen sukupuolikromosomeissa. Tavallisen XY-kromosomiparin sijasta Jussilla on XXY-kromosomisto.

Siemennesteestä onnistuttiin löytämään pari heikosti liikkuvaa siittiötä.

”Minulle oli siitä paikasta selvää, että jos kerran en onnistu saamaan lapsia omilla siittiöillä, niin sitten lainataan jostain. Totta kai jouduin tunnetasolla käsittelemään asiaa, mutta järjen tasolla asia oli alusta lähtien ihan selvä”, Jussi sanoo.

Miralle asia ei sen sijaan ollut ollenkaan niin selvä. Ne pari juuri ja juuri elävää siittiötä riittivät siihen, että Mira jäi miettimään, että mitä jos kuitenkin...

”Se ajatus kummitteli mielessäni pitkään ja sen vuoksi prosessi venyi ja venyi. Ajatus tuntemattoman ihmisen sukusoluista tuntui aluksi vaikealta. Pelkäsin, että ajattelen aina vierasta luovuttajaa, kun näen lapsen. Mietin, mitä ihmisetkin ajattelisivat siitä, että tekisimme lapsen toisen miehen siittiöillä. Se oli ihan hullua, sillä Jussi vakuutti, että hänellä ei olisi mitään lahjasukusoluja vastaan.”

Parille olisi ollut saman tien luovuttajakin olemassa, mutta koska he eivät olleet valmiita tekemään päätöstä siinä samassa, laki hedelmöityshoidoista ehti muuttua. Sen seurauksena kaikki olemassa olevat luovutetut sukusolut jouduttiin tuhoamaan, koska luovuttajista ei ollut olemassa uuden lain mukaista rekisteriä.

Parisuhde koetuksella

Kummatkin myöntävät, että lapsettomuus ja hedelmöityshoidot rassasivat parisuhdetta, mutta eivät missään vaiheessa niin paljon, että suhde olisi ollut katkolla.

”Eroaminen ei tullut mieleenkään. Olemme naimisiin mennessämme luvanneet, että vain kuolema meidät erottaa. Jussi on sielunkumppanini, ja eihän ketään voi jättää sen vuoksi, että hän ei ole täysin niin kuin muut”, Mira sanoo.

Riitoja toki tuli.

”Ainahan me riidellään”, Jussi heittää.

Mira ja Jussi ovat kummatkin suorasukaista huumoria viljeleviä ihmisiä.

Huumorintaju on ollut yksi keino selvitä vaikeitten aikojen yli. Miran keino on ollut lisäksi puhua ja taas puhua asiasta muutamalle luottoystävälleen. Jussi sanoo hukuttaneensa murheitaan töihin. Keskenään he ovat puineet lapsettomuutta paljonkin.

Lopulta Mirakin oli valmis ajatukseen, että heidän lapsensa saa alkunsa luovutetuilla siittiöillä. Inseminaatiota jouduttiin yrittämään muutamaan otteeseen.

”Operaatio sinänsä oli helppo, turhauttavinta oli kerta toisensa jälkeen todeta, että kuukautiset alkoivat taas”, Mira sanoo.

Sitten eräänä loppukevään aamuna kuukautiset olivat myöhässä päivän, toisen ja kolmannenkin.

”Olisi pitänyt oikeastaan odottaa vielä muutama päivä, mutta en pystynyt. Tein raskaustestin, ja siinä näkyi hailu viiva. Pakotin Jussin apteekkiin ostamaan lisää testejä ja jatkoin testailua varmaan viikon, kunnes Jussi sanoi, että nyt riittää”, Mira kertoo.

Se oli oikeasti totta, Mira ja Jussi odottivat lasta.

Kun Enna viimein pitkän ja vaikean synnytyksen jälkeen tuli maailmaan, kätilö antoi hänet ensimmäisenä isän syliin, koska äiti oli vielä hätäsektion jäljiltä heräämössä. Kätilö ohjasi isän ja tyttären sairaalan perhehuoneeseen. Vauva oli rauhoittunut saatuaan ensimmäiset hörpyt maitoa, ja koko maailma ympärillä oli hiljaa. Jussi piti pientä tyttöään paitansa sisällä paljasta rintaansa vasten ja ajatteli, että kukaan toinen ei voisi olla enempää hänen lapsensa.

Ei mitään hävettävää

Mira ja Jussi eivät tiedä luovuttajasta mitään muuta kuin että hän on suomalainen mies. Klinikalla pidettiin huoli siitä, että luovuttaja ei ole kovin eri näköinen kuin Jussi. Kun Enna syntyi, kävi ilmi, että hänellä oli täsmälleen samanväriset sinivihreät silmät kuin Jussilla, ei ruskeat kuten äidillään. Nyt näyttäisi siltä, että Enna on myös vasenkätinen kuten Jussikin.

Miltä Jussista mahtaa tuntua, kun asiasta tietämättömät sanovat Ennaa isänsä näköiseksi.

”Hyvältä”, Jussi vastaa, ”tietenkin”.

Jussi sanoo, että ei juuri mieti, millainen luovuttaja on. Hänelle riittää, että luovuttaja ylipäänsä on ollut.

Mira sanoo joskus tytärtään katsoessaan pohtivansa, minkä näköinen luovuttaja on – ”varmasti hyvän, koska Enna on niin kauhean kaunis!” – mutta hänkään ei halua sitä ihan oikeasti tietää.

Mutta heille kummallekin sopii, että Enna saa halutessaan 18-vuotiaana tietää luovuttajan henkilöllisyyden.

”Jos Enna joskus haluaa ottaa luovuttajasta selvän, niin minä jeesaan, jos vain mahdollista”, Jussi sanoo.

Ennalle ei ole vielä kerrottu hänen alkuperästään. Mira ja Jussi ajattelevat, että tyttö on siihen vielä aivan liian pieni. Jossakin vaiheessa – mieluummin ennemmin kuin myöhemmin – asia on kuitenkin kerrottava, mutta millä tavalla asian ottaisi puheeksi? Helpointa on varmaan antaa lapsen itsensä alkaa kysellä, miten vauvat saavat alkunsa.

”Sitten pitää astua autoon ja ajaa Helsinkiin sen klinikan pihaan, josta kaikki alkoi”, Jussi sanoo.

Mirasta ja Jussista on outoa, miten vähän lahjasukusoluilla alkunsa saamisesta puhutaan. Siihen suhteutettuna esimerkiksi adoptiosta on ollut puhetta suorastaan valtavasti.

”Pitäisi puhua paljon enemmän, että asia ei olisi varsinkaan miehille niin vaikea. On monia pareja, jotka eivät ole pystyneet käsittelemään asiaa lainkaan ja jotka ovat jättäneet koko homman sikseen tai adoptoineet lapsen. Adoptoiminen on hyvä ratkaisu sekin, mutta jos pari pystyy hankkimaan edes puoliksi geneettisesti oman lapsen, niin miksi niin ei tekisi? Tässä ei ole mitään väärää eikä hävettävää”, Jussi sanoo.

Mira ja Jussi harkitsevat nyt toisen lapsen hankkimista saman luovuttajan siittiöillä. Miralla alkaa olla sen verran ikää, että päätös on tehtävä lähiaikoina.
”Kaksi lasta olisi hyvä, mutta jos Luoja ei suo kuin yhden, sekin riittää hyvin”, Jussi sanoo.

Haastateltavien nimet on muutettu.

Marianne Rautanen: "Isyys ei ole biologiaa", Vauva 7/2011
Kuva: Liisa Takala

Lue lisää:

Uudet hedelmöityshoidot tuovat toivoa lapsettomille

"Ajattelen: kiitos, Rohkea. Ja toivon hänen puolestaan niin että sattuu", Anna Ruohonen kirjoittaa.

Tunnen rohkean naisen. Hän kertoo, mitä moni ei. Hän purkaa suruaan, mutta tulee samalla lohduttaneeksi muita, jotka ovat salaa samassa tilanteessa.

Se on lapsettomuuden surua, yrittämisen surua, menettämisen surua. Ja se kerää ympärilleen myötäelämisen piirin, koskettaa meissä muissa naisissa piiloon pantuja tunteita, joista me emme ole osanneet puhua.

Ajattelen: kiitos, Rohkea. Ja toivon hänen puolestaan niin että sattuu.

Kun kertoo, että yrittää raskautta, asettuu alttiiksi. On pakko kertoa myös, kun raskaus ei onnistu. Onnen sijaan voi joutua kertomaan menetyksestä ja epätoivosta.

Vaikka lapsettomuudesta kärsii noin joka viides, ja joka kuudes raskaus päättyy keskenmenoon ja suruun, nämä surraan yleensä yksin.

Kysyin Rohkealta, mikä häntä lohduttaa. Luottamus ja rakkaus, hän vastasi. Muiden luottamus siihen, että hän on ja olisi hyvä äiti.

Sitä luottamusta tarvitsemme kaikki. Ja sitä me voimme toisillemme antaa.

Vauva-lehden pääkirjoitus 9/16

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusi raskaus on turvallinen, kun kohtu on palautunut edellisestä. Sektion jälkeen toipumisaika on pidempi.

Asiantuntijana naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Sirpa Eviö, Mehiläinen Felicitas.

Kohtu kasvaa hurjasti

Kohtu suurentuu raskausaikana valtavasti, etenkin alkuraskaudessa. Hormonitoiminta saa kohtulihaksessa sekä lihassolut että niiden määrän kasvamaan. Myös sikiö venyttää kohtulihasta. Kohtu kasvaa raskausaikana satakertaiseksi.

Ennen raskautta kohtu painaa 50–70 grammaa ja loppuraskaudessa noin 1 200 grammaa.

Synnytyksen jälkeen kohtu supistuu hyvin nopeasti. Lääkärit kuvailevat, että esimerkiksi sektion aikana kohdun näkee supistuvan isosta pussista parin nyrkin kokoiseksi.

Tämä supistuminen on tärkeää. Se estää verenvuodon.

Jälkitarkastuksessa viiden viikon päästä synnytyksestä kohtu on yleensä jo aikalailla palautunut.

Odota ainakin puoli vuotta

Jos raskauksia on monta peräkkäin, kohtu ei ehdi täysin palautua. Joidenkin tutkimusten mukaan kohdun olisi hyvä palautua vähintään puoli vuotta raskauksien välillä. Joskus uusi raskaus alkaa nopeammin, mutta yleensä kaikki menee silti hyvin.

Parhaiten kohtu palautuu normaalisti sujuneesta täysiaikaisesta raskaudesta. Komplikaatiot taas pidentävät toipumisaikaa.

Sen pitää jaksaa supistua

Jos raskauksia on monta lähekkäin tai synnytyksissä on komplikaatioita, kasvaa riski atonialle. Tämä tarkoittaa, ettei kohtu enää supistu tarpeeksi voimakkaasti synnytyksen jälkeen, ja riski verenvuotoihin synnytyksessä kasvaa. Jos voit valita, kannattaa siis antaa kohdulle aikaa toipua.

Myös keskenmenon jälkeen kohtu tarvitsee aikaa palautua. On tärkeää, että kohtu tyhjenee kokonaan. Hyvin hoidettu keskenmeno ei haittaa seuraavan raskauden alkamista.

Sektion jälkeen pidempään

Sektion jälkeen toipumisaikaa pitäisi olla vuosi. Myös kohdussa olevan arven pitäisi ehtiä tulla tarpeeksi vahvaksi kestämään uusi raskaus ja synnytyssupistukset.

Yksi sektio ei yleensä ole este alatiesynnytykselle. Kahden sektion jälkeen seuraava lapsi syntyy yleensä suunnitellulla sektiolla. On vaikea arvioida, miten arvet kestävät supistukset, ja yleensä tässä otetaan varman päälle.

Pulma voisi tulla myös siitä, jos istukka on kiinnittynyt juuri sektioarven kohdalle.

Toipuminen sektiosta on myös yksilöllistä.

Sektion tekevä lääkäri arvioi kohdun leikkauksen aikana, ja yleensä arvio on kirjattuna leikkauskertomukseen. Muutkin toimenpiteet, esimerkiksi kaavinnat, voivat joskus heikentää kohtua ja ohentaa kohtulihasta.

Jos sektion jälkeisessä raskaudessa tuntuu kipua, kannattaa käydä lääkärissä.

Vauva 8/16

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Endometrioosia sairastaa melkein joka kymmenes nainen. Sairaus voi vaikeuttaa raskaaksi tulemista.

1. Kipu seuraa kiertoa

Endometrioosia eli kohdun limakalvon sirottumatautia sairastaa lähes kymmenesosa hedelmällisessä iässä olevista naisista. Noin joka kolmannella tauti on vaikea.

Sairaudessa kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolella, tavallisesti esimerkiksi vatsakalvon pinnalla pikkulantiossa tai munasarjoissa.

Endometrioosi aiheuttaa usein kipua. Kipu johtuu siitä, että pesäkkeet reagoivat kuukautiskiertoon samaan tapaan kuin kohdun limakalvo: estrogeenitason noustessa pesäkkeet turpoavat ja vuotavat verta. Lisäksi pesäkkeet sisältävät poikkeuksellisen paljon kipuhermoja, ja taudin seurauksena vatsaontelossa syntyy tulehdus.

Jos suvussa on endometrioosia, riski saada se on jopa seitsenkertainen.

Endometrioosin syytä ei tunneta, mutta jos suvussa on endometrioosia, riski saada se on jopa seitsenkertainen.

Pahimmillaan endometrioosi aiheuttaa lapsettomuutta. Noin puolet tulee raskaaksi ilman hoitoa, mutta osa tarvitsee lapsettomuushoitoja.

2. Kipulääke ei auta

Endometrioosikipu alkaa jo pari päivää ennen kuukautisvuotoa ja on voimakkaimmillaan vuodon aikana. Kipu voi olla kovaa, jopa lamauttavaa.

Joillakin endometrioosia sairastavilla virtsaaminen, ulostaminen tai yhdyntä muuttuu kivuliaaksi aina kuukautisten aikaan. Pahimmillaan kipuja voi olla muutenkin kuin kuukautisten aikana. Joskus taas tauti voi olla oireeton.

Huolestuttavaa on, jos kuukautisten aikaan pitää olla pois töistä tai opiskeluista.

Endometrioosin mahdollisuus on syytä selvittää lääkärissä, jos tavanomaiset kipulääkkeet, eli parasetamoli ja ibuprofeeni, eivät tehoa kipuun. Huolestuttavaa on, jos kuukautisten aikaan pitää olla pois töistä tai opiskeluista.

Usein endometrioosia sairastetaan vuosia ennen kuin se diagnosoidaan. Moni ajattelee, että kipujen kanssa pitää vain sinnitellä. Väärin: vaikeista kivuista kärsivän sen sijaan pitää joskus olla sinnikäs. Jos tuntuu, ettei lääkäri ei ota oireita vakavasti, mene toisen lääkärin luo.

3. Raskaus vie sen pois

Endometrioosi voidaan diagnosoida oireiden ja gynekologisen tutkimuksen perusteella. Tarvittaessa tehdään vatsaontelon tähystys.

Tautia ei voi kokonaan parantaa, mutta oireita voidaan lievittää. Yleisimmin hoitona on hormonivalmiste, kuten yhdistelmäehkäisypillerit, hormonikierukka tai minipillerit.

Koska endometrioosi oireilee kuukautisten aikaan, on toivottavaa, että kuukautiset tulevat vain harvoin tai eivät ollenkaan. Vaikeissa tapauksissa pesäkkeitä voidaan poistaa kirurgisesti tähystysleikkauksessa.

Jos nainen toivoo raskautta ja kivut ovat hankalia, harkitaan leikkausta. Myös lapsettomuushoidot voivat olla tarpeen.

On yksilöllistä, miten endometrioosi etenee. Toisilla pesäkkeitä kasvaa lisää ja kivut pahenevat, toisilla eteneminen pysähtyy. Raskaus yleensä auttaa, sillä kuukautiset loppuvat. Sama vaikutus on imetyksellä.

Yleensä oireet palaavat raskauden ja imetyksen jälkeen, mutta joskus ne voivat kadota pysyvästi.

Asiantuntija ja muut lähteet: Dosentti, apulaisylilääkäri Päivi Härkki HYKS:in Naistentautien ja synnytysten yksikkö, Endometrioosiyhdistyksen verkkosivut

Vauva 6–7/16

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vauvakuume voi iskeä yllättäen vaikka saunassa. Lukijat kertovat, miten päätös perheenlisäyksestä tehtiin.

Vaikeuksista voittoon

"Ensimmäinen raskaus sai alkunsa ensitreffeillämme, mutta päättyi keskenmenoon. Puolitoista vuotta myöhemmin päätimme yrittää uudelleen. Raskaustesti näytti plussaa kolme viikkoa päätöksen jälkeen."

"Meillä oli takana kolme keskenmenoa, mutta ajattelimme yrittää vielä kerran. Päätös jännitti ja pelotti. Mutta se kannatti, saimme kaksoset."

"Päätimme asian ruokatunnillani: viiden minuutin keskustelu ja pillerit roskiin. Plussa tuli heti ekasta kierrosta, mutta ikävä kyllä pieni päätyi enkeliksi ja samoin oli käydä äidillekin. Seuraavia kuukautisia ei ehtinyt tulla, kun huomasin, että olen raskaana. Olo on kiitollinen ja onnellinen, vaikka olen vielä toipilas."

Koskaan ei tuntunut hyvältä hetkeltä, eikä nytkään ole sellainen.

"Päätöksen tekeminen kesti 13 vuotta. Koskaan ei tuntunut hyvältä hetkeltä, eikä nytkään ole sellainen. Tervetuloa vauva, vaikka emme olekaan valmiita! Ehkä ei tarvitse ollakaan."

"Minä toivoin vauvaa pitkään. Mieheni ei innostunut, eikä asiasta puhuttu. Eräällä romanttisella hetkellä mieheni yllättäen ehdotti, että jättäisimme ehkäisyn pois. Tuloksena on nyt kahden kuukauden ikäinen pieni prinsessa."

Heti tärppäsi

"Tapasin uudelleen nuoruudenheilani. Kaikki tuntui oikealta. Emme laskeneet ovulaatiopäiviä emmekä yrittäneet tulla raskaaksi. Meillä tärppäsi melkein heti."

"Olimme mieheni kanssa kolme vuotta kavereita, kunnes aloimme seurustella. Yllätyimme ja iloitsimme, kun tulin raskaaksi. Poika on nyt kaksivuotias, ja toinen lapsi syntyy syyskuussa."

"Olin vuoden yksinhuoltajana kunnes tapasin nykyisen mieheni. Puolen vuoden seurustelun jälkeen mies tokaisi aamukahveilla, että jätä pillerit pois. Heti seuraavassa kuussa tärppäsi."

"Päätimme hääyönä, että vauva saa tulla, jos on tullakseen. Yhdeksän kuukauden päästä meille syntyi tyttö."

"Jätimme ehkäisyn pois pari kuukautta ennen häitämme, ja tulin raskaaksi heti häiden jälkeen. Voi tätä onnea: olemme naimisissa, asumme omakotitalossa ja saamme vauvan."

Yhtäkkiä tuli olo, että haluan lapsen. Jätin seuraavana päivänä pillerin ottamatta.

"Istuin mieheni kanssa saunassa. Yhtäkkiä tuli olo, että haluan lapsen. Juttelimme hetken, ja jätin seuraavana päivänä pillerin ottamatta. Parin kuukauden päästä olin raskaana."

Yllätys, yllätys

"Leo-poika yllätti vanhemmat totaalisesti, kun ilmoitti tulostaan. Nyt opettelemme vauva-arkea ja toivomme, että Leosta tulee aikanaan isoveli."

"Meillä ei ollut edes asuntoa, kun saimme tietää vauvasta. Olo oli silti onnellinen ja asuntokin löytyi."

Olin raskausviikolla 10, kun tajusin, että odotan.

"Olin raskausviikolla 10, kun tajusin, että odotan. Raskaus oli yllätys, koska söin e-pillereitä. Pieni ihme kasvoi sisälläni, ja rakastuin häneen heti."

"Emme suunnitelleet vauvaa mutta emme myöskään käyttäneet ehkäisyä. Ja kas kummaa, tulin raskaaksi. Nyt vieressäni tuhisee maailman suloisin poikavauva, joka sai kasteessa nimekseen Eemeli Veikko Ilmari."

Lähde: Vauva.fin kysely

Vauva 6–7/16

Vierailija

Ihmeellinen juttu. Eihän noista tarinoista yhdessäkään juuri keskustelut lasten hankkimisesta tai pohdittu asiaa mitenkään - raskaus vaan alkoi vahingossa tai suunnilleen "tehdään lapsi" - "joo" sananvaihdon seurauksena. Ihanko oikeasti ihmiset tekevät elämänsä merkittävimmän päätöksen näin hataralta pohjalta, ei voi olla totta?

Miettikää nyt jos vaikka talokaupat tehtäisiin samalla lailla harkitsematta tai vielä pahempaa, vahingossa. Johan sellaista ihmistä pidettäisiin vajaaälyisenä, mutta uuden ihmisen hankkiminen noin vaan onkin sitten ok ja normaalia?! Toivottavasti kyseessä on vain toimittajan moka ja huonosti valitut ääriesimerkit!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.