Vauvan lukija sai keskenmenon raskausviikolla kahdeksan. Hän kertoo, mitä tapahtui ja miten hän selvisi keskenmenosta.

”Esikoisen jälkeen annoimme toiselle lapselle luvan tulla. Jo ensimmäisestä kierrosta tärppäsi. Varasimme neuvola-ajan ja kerroimme uutisen omille vanhemmillemme ja sisaruksillemme. Laskimme lasketun ajan – kevätvauva!

Muutama viikko meni hyvin, vaikka kärsin joskus kovista migreeneistä. Yhtäkkiä alkoi verinen vuoto. Googletin, mitä se voisi olla. Sain mielenrauhan, kun tumma niukka vuoto todettiin monessa paikassa vaarattomaksi. Oma terveydenhoitaja vakuutti ensimmäisessä neuvolassa samaa.

Ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen vuoto hieman lisääntyi. Työnteko ei sujunut enkä voinut pidätellä itkua. Minua pelotti.

Esimieheni yllätti minut itkemästä ja tivasi totuuden irti. Hän, useamman keskenmenon kokenut nainen, lohdutti minua. Työpäivän jälkeen menin lääkäriin, josta sain seuraavaksi aamuksi lähetteen naistenpoliklinikalle ultraan.

Istuin aamulla odotushuoneessa ja jännitin. Tuntui, että odotus kesti ikuisuuden. Viimein pääsin sisään.

– Siellä näkyy syke, hoitaja sanoi.

Olin niin helpottunut, etten osannut kuin itkeä. Sikiö oli kooltaan noin kuuden viikon kokoinen. Soitin helpottuneena miehelleni kotiin ja palasin nopeasti töihin.

Kului kaksi viikkoa, kunnes ennen jumppatuntia huomasin, että vuoto oli hieman lisääntynyt ja veri kirkkaampaa kuin aiemmin. Mietin mieli maassa loppupäivän, että nyt pelkääminen alkaa taas.

Seuraavana aamuna kävelin vessaan ja tajusin, että jokin on pielessä. Laskin housut alas ja näin, että olen yltä päältä veressä. Itkin ja huusin miestäni. Hoin, että minun täytyy lähteä heti päivystykseen.

Ajoin yksin autolla kahdenkymmenen minuutin matkan. Kivut olivat kovat. Sairaalan vastaanotossa toistelin vain, että olen saanut juuri keskenmenon. Minulle tarjottiin makuupaikka, mutten halunnut sitä. Odottelin vuoroani aulassa. Verta tuli aivan valtoimenaan. Itkin ja itkin. Mietin: ”Miten näin voi käydä minulle? Miksi tämä vauva vietiin minulta?”

Lääkäri ohjasi minut ultraan. Hän tutki kohtuani hiljaa pitkältä tuntuvan ajan ja totesi lopulta: tyhjä on. Muistan aina hänen tulostamansa kuvan, jossa näkyy pelkkää tyhjää siinä, missä vauvani olisi kuulunut olla.

Olin aivan lohduton.

Ajoin kotiin, jossa minua odottivat esikoiseni ja mieheni.

– Anteeksi, jos tämä johtuu jostain, mitä olen tehnyt, toistelin.

Soitimme työpaikoille ja molempien vanhemmille. Halusimme olla vain keskenämme. Lähdimme muutamaksi päiväksi kotoa pois – olen kutsunut tätä myöhemmin haavojen nuolemisreissuksi. Ruumis kipuili ja vuoti hetken aikaa, mieli pidempään.

Turvallisen ajan kuluttua aloimme yrittää raskautta uudelleen. Kului useita kuukausia ennen kuin meitä onnisti. Nyt alkuraskaus oli ilon ja pelon sekainen. ”Mitä jos...”, mietin useasti.

Sitten päätin mielessäni, että tämän vauvan minä saan. Samana päivänä kävin ostamassa vauvalle tutin. Muutaman viikon päästä ultrassa näkyi eloisa sikiö, joka vastasi hyvin viikkoja.”

Oletko sinä kokenut keskenmenon? Haluaisitko jakaa oman tarinasi nimettömänä muiden kanssa? Vauva kokoaa kertomuksia keskenmenosta Vauva.fi:hin. Kerro tarinasi täällä tai lähetä se sähköpostilla paula.larjo@sanoma.com.

Lue lisää

Psykologi: ”Keskenmeno on suurempi suru kuin moni ymmärtää”

Tirsa ja Niklas: Uusi lapsettomuushoito teki vauvahaaveesta viimein totta

Vierailija

Kyllä se keskenmeno on aina kriisi ja iso asia tavalla tai toisella, oli ne viikot mitkä tahansa. Aina se mieli alkaa valmistautumaan jollain tapaa raskauteen, se kuuluu biologiaamme. Isovanhempamme kertoivat raskaudesta heti kun siitä saatiin tietää, ei silloin ollut mitään ajatusta 3kk:n varoajasta jne. Ja kyllä ne keskenmenot tilastollisesti ovat kuitenkin harvinaisempia kuin loppuun kestänyt raskaus, joten jokainen voi ihan hyvillä mielillä odottaa saavansa sen lapsen kun ne kaksi viivaa tikkuun helähtää. Toki on ymmärrettävää että nykytiedon valossa riskialttiina kuukausina siitä ei halua puhua muille.

Vierailija

On vähän eri asia saada keskenmeno kun on jo tottunut ajatukseen lapsesta, kuin että jos tekee abortin. Itsekin kyllä odotin viikolle 9, että kerrottiin minun vanhemmille, muille vasta viikolla 12 ja sen jälkeen. Ja pelkäsin joka viikko keskenmenoa, samalla laskien todennäköisyysprosentteja. Olisin ollut ihan yhtä maassa kuin tekstin kirjoittaja, vaikkei kenellekään oltu kerrottu ja vaikka tiesin että on normaalia jos tuleekin keskenmeno. Siihen raskauteen vaan niin valmistautuu henkisesti ja on heti mukana.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

"Ajattelen: kiitos, Rohkea. Ja toivon hänen puolestaan niin että sattuu", Anna Ruohonen kirjoittaa.

Tunnen rohkean naisen. Hän kertoo, mitä moni ei. Hän purkaa suruaan, mutta tulee samalla lohduttaneeksi muita, jotka ovat salaa samassa tilanteessa.

Se on lapsettomuuden surua, yrittämisen surua, menettämisen surua. Ja se kerää ympärilleen myötäelämisen piirin, koskettaa meissä muissa naisissa piiloon pantuja tunteita, joista me emme ole osanneet puhua.

Ajattelen: kiitos, Rohkea. Ja toivon hänen puolestaan niin että sattuu.

Kun kertoo, että yrittää raskautta, asettuu alttiiksi. On pakko kertoa myös, kun raskaus ei onnistu. Onnen sijaan voi joutua kertomaan menetyksestä ja epätoivosta.

Vaikka lapsettomuudesta kärsii noin joka viides, ja joka kuudes raskaus päättyy keskenmenoon ja suruun, nämä surraan yleensä yksin.

Kysyin Rohkealta, mikä häntä lohduttaa. Luottamus ja rakkaus, hän vastasi. Muiden luottamus siihen, että hän on ja olisi hyvä äiti.

Sitä luottamusta tarvitsemme kaikki. Ja sitä me voimme toisillemme antaa.

Vauva-lehden pääkirjoitus 9/16

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusi raskaus on turvallinen, kun kohtu on palautunut edellisestä. Sektion jälkeen toipumisaika on pidempi.

Asiantuntijana naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Sirpa Eviö, Mehiläinen Felicitas.

Kohtu kasvaa hurjasti

Kohtu suurentuu raskausaikana valtavasti, etenkin alkuraskaudessa. Hormonitoiminta saa kohtulihaksessa sekä lihassolut että niiden määrän kasvamaan. Myös sikiö venyttää kohtulihasta. Kohtu kasvaa raskausaikana satakertaiseksi.

Ennen raskautta kohtu painaa 50–70 grammaa ja loppuraskaudessa noin 1 200 grammaa.

Synnytyksen jälkeen kohtu supistuu hyvin nopeasti. Lääkärit kuvailevat, että esimerkiksi sektion aikana kohdun näkee supistuvan isosta pussista parin nyrkin kokoiseksi.

Tämä supistuminen on tärkeää. Se estää verenvuodon.

Jälkitarkastuksessa viiden viikon päästä synnytyksestä kohtu on yleensä jo aikalailla palautunut.

Odota ainakin puoli vuotta

Jos raskauksia on monta peräkkäin, kohtu ei ehdi täysin palautua. Joidenkin tutkimusten mukaan kohdun olisi hyvä palautua vähintään puoli vuotta raskauksien välillä. Joskus uusi raskaus alkaa nopeammin, mutta yleensä kaikki menee silti hyvin.

Parhaiten kohtu palautuu normaalisti sujuneesta täysiaikaisesta raskaudesta. Komplikaatiot taas pidentävät toipumisaikaa.

Sen pitää jaksaa supistua

Jos raskauksia on monta lähekkäin tai synnytyksissä on komplikaatioita, kasvaa riski atonialle. Tämä tarkoittaa, ettei kohtu enää supistu tarpeeksi voimakkaasti synnytyksen jälkeen, ja riski verenvuotoihin synnytyksessä kasvaa. Jos voit valita, kannattaa siis antaa kohdulle aikaa toipua.

Myös keskenmenon jälkeen kohtu tarvitsee aikaa palautua. On tärkeää, että kohtu tyhjenee kokonaan. Hyvin hoidettu keskenmeno ei haittaa seuraavan raskauden alkamista.

Sektion jälkeen pidempään

Sektion jälkeen toipumisaikaa pitäisi olla vuosi. Myös kohdussa olevan arven pitäisi ehtiä tulla tarpeeksi vahvaksi kestämään uusi raskaus ja synnytyssupistukset.

Yksi sektio ei yleensä ole este alatiesynnytykselle. Kahden sektion jälkeen seuraava lapsi syntyy yleensä suunnitellulla sektiolla. On vaikea arvioida, miten arvet kestävät supistukset, ja yleensä tässä otetaan varman päälle.

Pulma voisi tulla myös siitä, jos istukka on kiinnittynyt juuri sektioarven kohdalle.

Toipuminen sektiosta on myös yksilöllistä.

Sektion tekevä lääkäri arvioi kohdun leikkauksen aikana, ja yleensä arvio on kirjattuna leikkauskertomukseen. Muutkin toimenpiteet, esimerkiksi kaavinnat, voivat joskus heikentää kohtua ja ohentaa kohtulihasta.

Jos sektion jälkeisessä raskaudessa tuntuu kipua, kannattaa käydä lääkärissä.

Vauva 8/16

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Endometrioosia sairastaa melkein joka kymmenes nainen. Sairaus voi vaikeuttaa raskaaksi tulemista.

1. Kipu seuraa kiertoa

Endometrioosia eli kohdun limakalvon sirottumatautia sairastaa lähes kymmenesosa hedelmällisessä iässä olevista naisista. Noin joka kolmannella tauti on vaikea.

Sairaudessa kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolella, tavallisesti esimerkiksi vatsakalvon pinnalla pikkulantiossa tai munasarjoissa.

Endometrioosi aiheuttaa usein kipua. Kipu johtuu siitä, että pesäkkeet reagoivat kuukautiskiertoon samaan tapaan kuin kohdun limakalvo: estrogeenitason noustessa pesäkkeet turpoavat ja vuotavat verta. Lisäksi pesäkkeet sisältävät poikkeuksellisen paljon kipuhermoja, ja taudin seurauksena vatsaontelossa syntyy tulehdus.

Jos suvussa on endometrioosia, riski saada se on jopa seitsenkertainen.

Endometrioosin syytä ei tunneta, mutta jos suvussa on endometrioosia, riski saada se on jopa seitsenkertainen.

Pahimmillaan endometrioosi aiheuttaa lapsettomuutta. Noin puolet tulee raskaaksi ilman hoitoa, mutta osa tarvitsee lapsettomuushoitoja.

2. Kipulääke ei auta

Endometrioosikipu alkaa jo pari päivää ennen kuukautisvuotoa ja on voimakkaimmillaan vuodon aikana. Kipu voi olla kovaa, jopa lamauttavaa.

Joillakin endometrioosia sairastavilla virtsaaminen, ulostaminen tai yhdyntä muuttuu kivuliaaksi aina kuukautisten aikaan. Pahimmillaan kipuja voi olla muutenkin kuin kuukautisten aikana. Joskus taas tauti voi olla oireeton.

Huolestuttavaa on, jos kuukautisten aikaan pitää olla pois töistä tai opiskeluista.

Endometrioosin mahdollisuus on syytä selvittää lääkärissä, jos tavanomaiset kipulääkkeet, eli parasetamoli ja ibuprofeeni, eivät tehoa kipuun. Huolestuttavaa on, jos kuukautisten aikaan pitää olla pois töistä tai opiskeluista.

Usein endometrioosia sairastetaan vuosia ennen kuin se diagnosoidaan. Moni ajattelee, että kipujen kanssa pitää vain sinnitellä. Väärin: vaikeista kivuista kärsivän sen sijaan pitää joskus olla sinnikäs. Jos tuntuu, ettei lääkäri ei ota oireita vakavasti, mene toisen lääkärin luo.

3. Raskaus vie sen pois

Endometrioosi voidaan diagnosoida oireiden ja gynekologisen tutkimuksen perusteella. Tarvittaessa tehdään vatsaontelon tähystys.

Tautia ei voi kokonaan parantaa, mutta oireita voidaan lievittää. Yleisimmin hoitona on hormonivalmiste, kuten yhdistelmäehkäisypillerit, hormonikierukka tai minipillerit.

Koska endometrioosi oireilee kuukautisten aikaan, on toivottavaa, että kuukautiset tulevat vain harvoin tai eivät ollenkaan. Vaikeissa tapauksissa pesäkkeitä voidaan poistaa kirurgisesti tähystysleikkauksessa.

Jos nainen toivoo raskautta ja kivut ovat hankalia, harkitaan leikkausta. Myös lapsettomuushoidot voivat olla tarpeen.

On yksilöllistä, miten endometrioosi etenee. Toisilla pesäkkeitä kasvaa lisää ja kivut pahenevat, toisilla eteneminen pysähtyy. Raskaus yleensä auttaa, sillä kuukautiset loppuvat. Sama vaikutus on imetyksellä.

Yleensä oireet palaavat raskauden ja imetyksen jälkeen, mutta joskus ne voivat kadota pysyvästi.

Asiantuntija ja muut lähteet: Dosentti, apulaisylilääkäri Päivi Härkki HYKS:in Naistentautien ja synnytysten yksikkö, Endometrioosiyhdistyksen verkkosivut

Vauva 6–7/16

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vauvakuume voi iskeä yllättäen vaikka saunassa. Lukijat kertovat, miten päätös perheenlisäyksestä tehtiin.

Vaikeuksista voittoon

"Ensimmäinen raskaus sai alkunsa ensitreffeillämme, mutta päättyi keskenmenoon. Puolitoista vuotta myöhemmin päätimme yrittää uudelleen. Raskaustesti näytti plussaa kolme viikkoa päätöksen jälkeen."

"Meillä oli takana kolme keskenmenoa, mutta ajattelimme yrittää vielä kerran. Päätös jännitti ja pelotti. Mutta se kannatti, saimme kaksoset."

"Päätimme asian ruokatunnillani: viiden minuutin keskustelu ja pillerit roskiin. Plussa tuli heti ekasta kierrosta, mutta ikävä kyllä pieni päätyi enkeliksi ja samoin oli käydä äidillekin. Seuraavia kuukautisia ei ehtinyt tulla, kun huomasin, että olen raskaana. Olo on kiitollinen ja onnellinen, vaikka olen vielä toipilas."

Koskaan ei tuntunut hyvältä hetkeltä, eikä nytkään ole sellainen.

"Päätöksen tekeminen kesti 13 vuotta. Koskaan ei tuntunut hyvältä hetkeltä, eikä nytkään ole sellainen. Tervetuloa vauva, vaikka emme olekaan valmiita! Ehkä ei tarvitse ollakaan."

"Minä toivoin vauvaa pitkään. Mieheni ei innostunut, eikä asiasta puhuttu. Eräällä romanttisella hetkellä mieheni yllättäen ehdotti, että jättäisimme ehkäisyn pois. Tuloksena on nyt kahden kuukauden ikäinen pieni prinsessa."

Heti tärppäsi

"Tapasin uudelleen nuoruudenheilani. Kaikki tuntui oikealta. Emme laskeneet ovulaatiopäiviä emmekä yrittäneet tulla raskaaksi. Meillä tärppäsi melkein heti."

"Olimme mieheni kanssa kolme vuotta kavereita, kunnes aloimme seurustella. Yllätyimme ja iloitsimme, kun tulin raskaaksi. Poika on nyt kaksivuotias, ja toinen lapsi syntyy syyskuussa."

"Olin vuoden yksinhuoltajana kunnes tapasin nykyisen mieheni. Puolen vuoden seurustelun jälkeen mies tokaisi aamukahveilla, että jätä pillerit pois. Heti seuraavassa kuussa tärppäsi."

"Päätimme hääyönä, että vauva saa tulla, jos on tullakseen. Yhdeksän kuukauden päästä meille syntyi tyttö."

"Jätimme ehkäisyn pois pari kuukautta ennen häitämme, ja tulin raskaaksi heti häiden jälkeen. Voi tätä onnea: olemme naimisissa, asumme omakotitalossa ja saamme vauvan."

Yhtäkkiä tuli olo, että haluan lapsen. Jätin seuraavana päivänä pillerin ottamatta.

"Istuin mieheni kanssa saunassa. Yhtäkkiä tuli olo, että haluan lapsen. Juttelimme hetken, ja jätin seuraavana päivänä pillerin ottamatta. Parin kuukauden päästä olin raskaana."

Yllätys, yllätys

"Leo-poika yllätti vanhemmat totaalisesti, kun ilmoitti tulostaan. Nyt opettelemme vauva-arkea ja toivomme, että Leosta tulee aikanaan isoveli."

"Meillä ei ollut edes asuntoa, kun saimme tietää vauvasta. Olo oli silti onnellinen ja asuntokin löytyi."

Olin raskausviikolla 10, kun tajusin, että odotan.

"Olin raskausviikolla 10, kun tajusin, että odotan. Raskaus oli yllätys, koska söin e-pillereitä. Pieni ihme kasvoi sisälläni, ja rakastuin häneen heti."

"Emme suunnitelleet vauvaa mutta emme myöskään käyttäneet ehkäisyä. Ja kas kummaa, tulin raskaaksi. Nyt vieressäni tuhisee maailman suloisin poikavauva, joka sai kasteessa nimekseen Eemeli Veikko Ilmari."

Lähde: Vauva.fin kysely

Vauva 6–7/16

Vierailija

Ihmeellinen juttu. Eihän noista tarinoista yhdessäkään juuri keskustelut lasten hankkimisesta tai pohdittu asiaa mitenkään - raskaus vaan alkoi vahingossa tai suunnilleen "tehdään lapsi" - "joo" sananvaihdon seurauksena. Ihanko oikeasti ihmiset tekevät elämänsä merkittävimmän päätöksen näin hataralta pohjalta, ei voi olla totta?

Miettikää nyt jos vaikka talokaupat tehtäisiin samalla lailla harkitsematta tai vielä pahempaa, vahingossa. Johan sellaista ihmistä pidettäisiin vajaaälyisenä, mutta uuden ihmisen hankkiminen noin vaan onkin sitten ok ja normaalia?! Toivottavasti kyseessä on vain toimittajan moka ja huonosti valitut ääriesimerkit!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.