Tahaton lapsettomuus on suuri suru. Lasta toivovat paljastavat, mitä eivät halua kuulla.

Suljetun lapsettomuusaiheisen keskustelupalstan jäsenet listasivat kymmenen tölväisyä, joita he eivät halua enää koskaan kuulla ystäviltä ja tutuilta.

1. Lopettakaa yrittäminen ja turha stressi, niin lapsi saa alkunsa kuin itsestään. ”Tätä hoetaan jatkuvasti. Miten muka voisi olla stressaamatta, kun pitää laskea ovulaatiopäiviä ja mitata aamulämpöjä? Väitteelle ei myöskään ole mitään tieteellistä perustetta.”

2. Nauttikaa ajasta, jonka saatte viettää kahdestaan puolisoina. Lapsen tultua sellaista ei enää ole. ”Olemme viettäneet ’aikuisten aikaa’ viimeiset viisitoista vuotta. Haluamme viettää lapsiperheaikaa!”

3. Teillähän on niin helppoa, kun ei ole lapsenhoito- tai rahahuolia ja voitte matkustellakin minne haluatte. ”On absurdia ja loukkaavaa verrata lapsen kaipuuta ja matkustelua keskenään.”

4. Pyytäisimme teidätkin lapsen synttäreille, mutta eivät teitä varmaan tällaiset juhlat kiinnosta.”Älä tee oletuksia, vaan kysy mieluummin, kiinnostaako vai ei. Aika usein kiinnostaa.”

5. Emme lähetä teille lapsen kuvalla varustettua joulukorttia, ettemme loukkaa. ”No tämä kommentti kyllä loukkaa vielä enemmän! Eivät lasta toivovat lapsettomat ole mitään pahantantoisia ja kateellisia roistoja, jotka toivovat kaikille muillekin surua.”

6. Koska te alatte tehdä lapsia? ”Idiootti! Se ei kuulu sinulle eikä lapsia tule noin vain tekemällä.”

7. Kaikkien ei ole tarkoitus tulla äideiksi ja isiksi. ”Tämä taitaa olla loukkaavin kommentti. Että narkomaanien on tarkoitus lisääntyä mutta meidän, joilla on asiat kunnossa, ei?”

8. Rakkaudesta ei voi ymmärtää mitään ennen kuin on itse äiti tai isä. ”Uskomatonta ylemmyydentuntoa. Vaikka asia olisikin näin, mieti, mitä puhut ja miten sanasi satuttavat. Onko kaikkea pakko sanoa ääneen?”

9. Lapsi tulee sitten aikanaan. ”Mistä sinä sen tiedät? Ei välttämättä tule.”

10. On kyllä todella itsekästä olla hankkimatta lapsia vain siksi, että niistä on vaivaa. ”Tähän en jaksa oikeastaan enää sanoa muuta kuin raskaan kirosanan. Sitten menen vessaan itkemään.”

Noin joka viides suomalainen hedelmällisessä iässä oleva pari kohtaa tahattoman lapsettomuuden. Suomessa arvioidaan olevan tahattomasti lapsettomia noin 100 000, kertoo lapsettomien yhdistys Simpukka.

Vierailija

Muuten kattavasta listasta puuttuu se, mitä tarjotaan aina viimeiseksi oljenkorreksi: "Ainahan voitte adoptoida!" Kuinka moni näin sanova tietää kuinka vaikeaa adoptiolapsen saaminen on. Kriteerit adoptiovanhemmille ovat äärimmäisen tiukat ja esim. hoidettavissa oleva perussairaus voi estää adoption. Samoin taloudellinen tilanne, nuoruudessa sairastettu tai synnynnäinen sairaus, ikä yms.. Ne ovat kaikki sellaisia tekijöitä, jotka eivät estä biologisten lasten hankkimista niiltä, jolle lasten saaminen on mahdollista. Voipa olla, että aika moni lapsi jäisi Suomenmaassa syntymättä, jos vanhemmiksi aikovat joutuivat käymään samanlaisen prässäyksen kuin adoptioneuvonnassa olevat henkilöt.

Vierailija

Suvun jatkaminen ja lapsen saaminen on alkukantaista ja sisäänrakennettua ihmiselle, kuten muillekin eläimille. Lapsen hankintahan on näin ollen aina itsekkyyttä niiltä yksilöiltä, jotka haluavan geenejään siirtää seuraavaan sukupolveen, miksi itsekkyydeksi katsottaisiin pelkästään tahattomasti lapsettomien lapsihaaveet???

Adoptiojonoon ei niin vaan mennä ja sadat huostaanotetut lapset tukiperheissä eivät ole tukiperheen omia lapsia, tukiperhevanhemmat ovat vain tukivanhempia ja lasta koskevat päätökset tehdään jossain ihan muualla kuin tukiperheissä. Tukiperhevanhemmat saavat monasti lapsen oman vanhemman/vanhempien vihat päälleen ja saavat todeta, että niin kauan kuin oikealle vanhemmalle on tarjolla joitain oikeuksia vanhempana, niin lapsi on hyvä olla olemassa, vanhempien velvollisuudet eivät tälläisiä "vanhempia" kiinnosta. Oikeissa vanhemmissa on paljon huumeidenkäyttäjiä ja alkoholisteja. Miksi heidän on ollut tarkoitus saada lapsia, mikäli tähän asiaan on jonkinlainen tarkoitus olemassa? Tälläiset vanhemmat kun eivät kykene huolehtimaan itsestäänkään, monasti lapsi huostaanotetaan jo synnytyslaitoksella. Näitä vanhempia minä en halua ymmärtää.

On kamalaa lukea joitakin aikaisempia kommentteja lapsettomuudesta. Täysin ymmärtämättömiä, empaattomia mielipiteitä. Toivon sinulle, melkein 17-vuotias teini, ettet koskaan tule kokemaan lapsettomuutta omakohtaisesti, sillä silloin tulet muistamaan ikuisesti, mitä mieltä siitä asiasta todellisuudessa olet ja löydät edestäsi tänne kirjoittamasi asian.

Minä en ole lapsellisille ystävilleni kateellinen, en siskolleni, enkä tuttavilleni joilla on lapsia. Heillä on omat vaikeutensa, eikä se lapsiperheen elämä todellakaan niin helppoa ole. Täytyisi ymmärtää, että elämäntilanteita on niin monenlaisia ja pienen ihmisen ongelmat vaihtuvat tilanteiden mukaan. Kaikki on suhteellista.

Lapsettomuuden mukana tuomia tuskaisuuden tunteita voi olla todella vaikeaa ymmärtää, jos ei ole itse sitä tuskaa kokenut. Yritän pitää tuon mielessä, kun luen teidän joidenkin kommentteja, siten ehkä paremmin ymmärrän kärttyisiä kommenttejanne.

Ymmärrän lapsettomien tunteita oikein hyvin, itse asian kanssa eläneenä. Jokaisen lapsettoman on ponnisteltava ja pinnisteltävä itsensä ja muun maailman kanssa ja sellaisten tuntemusten kanssa, joita ei itsekään olisi uskonut tuntevansa. Silti mielessä pitäen, ettei oma lapsettomuus ole kenenkään vika, sille ei välttämättä ikinä voida mitään ja sen asian kanssa on vaan pakko oppia elämään.

Jossain vaiheessa kipu helpottaa, vaikkei koskaan poistukkaan.

Ihmiset, koitetaan ymmärtää toisiamme, erilaisista elämäntilanteista huolimatta!

"Ajattelen: kiitos, Rohkea. Ja toivon hänen puolestaan niin että sattuu", Anna Ruohonen kirjoittaa.

Tunnen rohkean naisen. Hän kertoo, mitä moni ei. Hän purkaa suruaan, mutta tulee samalla lohduttaneeksi muita, jotka ovat salaa samassa tilanteessa.

Se on lapsettomuuden surua, yrittämisen surua, menettämisen surua. Ja se kerää ympärilleen myötäelämisen piirin, koskettaa meissä muissa naisissa piiloon pantuja tunteita, joista me emme ole osanneet puhua.

Ajattelen: kiitos, Rohkea. Ja toivon hänen puolestaan niin että sattuu.

Kun kertoo, että yrittää raskautta, asettuu alttiiksi. On pakko kertoa myös, kun raskaus ei onnistu. Onnen sijaan voi joutua kertomaan menetyksestä ja epätoivosta.

Vaikka lapsettomuudesta kärsii noin joka viides, ja joka kuudes raskaus päättyy keskenmenoon ja suruun, nämä surraan yleensä yksin.

Kysyin Rohkealta, mikä häntä lohduttaa. Luottamus ja rakkaus, hän vastasi. Muiden luottamus siihen, että hän on ja olisi hyvä äiti.

Sitä luottamusta tarvitsemme kaikki. Ja sitä me voimme toisillemme antaa.

Vauva-lehden pääkirjoitus 9/16

Uusi raskaus on turvallinen, kun kohtu on palautunut edellisestä. Sektion jälkeen toipumisaika on pidempi.

Asiantuntijana naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Sirpa Eviö, Mehiläinen Felicitas.

Kohtu kasvaa hurjasti

Kohtu suurentuu raskausaikana valtavasti, etenkin alkuraskaudessa. Hormonitoiminta saa kohtulihaksessa sekä lihassolut että niiden määrän kasvamaan. Myös sikiö venyttää kohtulihasta. Kohtu kasvaa raskausaikana satakertaiseksi.

Ennen raskautta kohtu painaa 50–70 grammaa ja loppuraskaudessa noin 1 200 grammaa.

Synnytyksen jälkeen kohtu supistuu hyvin nopeasti. Lääkärit kuvailevat, että esimerkiksi sektion aikana kohdun näkee supistuvan isosta pussista parin nyrkin kokoiseksi.

Tämä supistuminen on tärkeää. Se estää verenvuodon.

Jälkitarkastuksessa viiden viikon päästä synnytyksestä kohtu on yleensä jo aikalailla palautunut.

Odota ainakin puoli vuotta

Jos raskauksia on monta peräkkäin, kohtu ei ehdi täysin palautua. Joidenkin tutkimusten mukaan kohdun olisi hyvä palautua vähintään puoli vuotta raskauksien välillä. Joskus uusi raskaus alkaa nopeammin, mutta yleensä kaikki menee silti hyvin.

Parhaiten kohtu palautuu normaalisti sujuneesta täysiaikaisesta raskaudesta. Komplikaatiot taas pidentävät toipumisaikaa.

Sen pitää jaksaa supistua

Jos raskauksia on monta lähekkäin tai synnytyksissä on komplikaatioita, kasvaa riski atonialle. Tämä tarkoittaa, ettei kohtu enää supistu tarpeeksi voimakkaasti synnytyksen jälkeen, ja riski verenvuotoihin synnytyksessä kasvaa. Jos voit valita, kannattaa siis antaa kohdulle aikaa toipua.

Myös keskenmenon jälkeen kohtu tarvitsee aikaa palautua. On tärkeää, että kohtu tyhjenee kokonaan. Hyvin hoidettu keskenmeno ei haittaa seuraavan raskauden alkamista.

Sektion jälkeen pidempään

Sektion jälkeen toipumisaikaa pitäisi olla vuosi. Myös kohdussa olevan arven pitäisi ehtiä tulla tarpeeksi vahvaksi kestämään uusi raskaus ja synnytyssupistukset.

Yksi sektio ei yleensä ole este alatiesynnytykselle. Kahden sektion jälkeen seuraava lapsi syntyy yleensä suunnitellulla sektiolla. On vaikea arvioida, miten arvet kestävät supistukset, ja yleensä tässä otetaan varman päälle.

Pulma voisi tulla myös siitä, jos istukka on kiinnittynyt juuri sektioarven kohdalle.

Toipuminen sektiosta on myös yksilöllistä.

Sektion tekevä lääkäri arvioi kohdun leikkauksen aikana, ja yleensä arvio on kirjattuna leikkauskertomukseen. Muutkin toimenpiteet, esimerkiksi kaavinnat, voivat joskus heikentää kohtua ja ohentaa kohtulihasta.

Jos sektion jälkeisessä raskaudessa tuntuu kipua, kannattaa käydä lääkärissä.

Vauva 8/16

Endometrioosia sairastaa melkein joka kymmenes nainen. Sairaus voi vaikeuttaa raskaaksi tulemista.

1. Kipu seuraa kiertoa

Endometrioosia eli kohdun limakalvon sirottumatautia sairastaa lähes kymmenesosa hedelmällisessä iässä olevista naisista. Noin joka kolmannella tauti on vaikea.

Sairaudessa kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolella, tavallisesti esimerkiksi vatsakalvon pinnalla pikkulantiossa tai munasarjoissa.

Endometrioosi aiheuttaa usein kipua. Kipu johtuu siitä, että pesäkkeet reagoivat kuukautiskiertoon samaan tapaan kuin kohdun limakalvo: estrogeenitason noustessa pesäkkeet turpoavat ja vuotavat verta. Lisäksi pesäkkeet sisältävät poikkeuksellisen paljon kipuhermoja, ja taudin seurauksena vatsaontelossa syntyy tulehdus.

Jos suvussa on endometrioosia, riski saada se on jopa seitsenkertainen.

Endometrioosin syytä ei tunneta, mutta jos suvussa on endometrioosia, riski saada se on jopa seitsenkertainen.

Pahimmillaan endometrioosi aiheuttaa lapsettomuutta. Noin puolet tulee raskaaksi ilman hoitoa, mutta osa tarvitsee lapsettomuushoitoja.

2. Kipulääke ei auta

Endometrioosikipu alkaa jo pari päivää ennen kuukautisvuotoa ja on voimakkaimmillaan vuodon aikana. Kipu voi olla kovaa, jopa lamauttavaa.

Joillakin endometrioosia sairastavilla virtsaaminen, ulostaminen tai yhdyntä muuttuu kivuliaaksi aina kuukautisten aikaan. Pahimmillaan kipuja voi olla muutenkin kuin kuukautisten aikana. Joskus taas tauti voi olla oireeton.

Huolestuttavaa on, jos kuukautisten aikaan pitää olla pois töistä tai opiskeluista.

Endometrioosin mahdollisuus on syytä selvittää lääkärissä, jos tavanomaiset kipulääkkeet, eli parasetamoli ja ibuprofeeni, eivät tehoa kipuun. Huolestuttavaa on, jos kuukautisten aikaan pitää olla pois töistä tai opiskeluista.

Usein endometrioosia sairastetaan vuosia ennen kuin se diagnosoidaan. Moni ajattelee, että kipujen kanssa pitää vain sinnitellä. Väärin: vaikeista kivuista kärsivän sen sijaan pitää joskus olla sinnikäs. Jos tuntuu, ettei lääkäri ei ota oireita vakavasti, mene toisen lääkärin luo.

3. Raskaus vie sen pois

Endometrioosi voidaan diagnosoida oireiden ja gynekologisen tutkimuksen perusteella. Tarvittaessa tehdään vatsaontelon tähystys.

Tautia ei voi kokonaan parantaa, mutta oireita voidaan lievittää. Yleisimmin hoitona on hormonivalmiste, kuten yhdistelmäehkäisypillerit, hormonikierukka tai minipillerit.

Koska endometrioosi oireilee kuukautisten aikaan, on toivottavaa, että kuukautiset tulevat vain harvoin tai eivät ollenkaan. Vaikeissa tapauksissa pesäkkeitä voidaan poistaa kirurgisesti tähystysleikkauksessa.

Jos nainen toivoo raskautta ja kivut ovat hankalia, harkitaan leikkausta. Myös lapsettomuushoidot voivat olla tarpeen.

On yksilöllistä, miten endometrioosi etenee. Toisilla pesäkkeitä kasvaa lisää ja kivut pahenevat, toisilla eteneminen pysähtyy. Raskaus yleensä auttaa, sillä kuukautiset loppuvat. Sama vaikutus on imetyksellä.

Yleensä oireet palaavat raskauden ja imetyksen jälkeen, mutta joskus ne voivat kadota pysyvästi.

Asiantuntija ja muut lähteet: Dosentti, apulaisylilääkäri Päivi Härkki HYKS:in Naistentautien ja synnytysten yksikkö, Endometrioosiyhdistyksen verkkosivut

Vauva 6–7/16

Vauvakuume voi iskeä yllättäen vaikka saunassa. Lukijat kertovat, miten päätös perheenlisäyksestä tehtiin.

Vaikeuksista voittoon

"Ensimmäinen raskaus sai alkunsa ensitreffeillämme, mutta päättyi keskenmenoon. Puolitoista vuotta myöhemmin päätimme yrittää uudelleen. Raskaustesti näytti plussaa kolme viikkoa päätöksen jälkeen."

"Meillä oli takana kolme keskenmenoa, mutta ajattelimme yrittää vielä kerran. Päätös jännitti ja pelotti. Mutta se kannatti, saimme kaksoset."

"Päätimme asian ruokatunnillani: viiden minuutin keskustelu ja pillerit roskiin. Plussa tuli heti ekasta kierrosta, mutta ikävä kyllä pieni päätyi enkeliksi ja samoin oli käydä äidillekin. Seuraavia kuukautisia ei ehtinyt tulla, kun huomasin, että olen raskaana. Olo on kiitollinen ja onnellinen, vaikka olen vielä toipilas."

Koskaan ei tuntunut hyvältä hetkeltä, eikä nytkään ole sellainen.

"Päätöksen tekeminen kesti 13 vuotta. Koskaan ei tuntunut hyvältä hetkeltä, eikä nytkään ole sellainen. Tervetuloa vauva, vaikka emme olekaan valmiita! Ehkä ei tarvitse ollakaan."

"Minä toivoin vauvaa pitkään. Mieheni ei innostunut, eikä asiasta puhuttu. Eräällä romanttisella hetkellä mieheni yllättäen ehdotti, että jättäisimme ehkäisyn pois. Tuloksena on nyt kahden kuukauden ikäinen pieni prinsessa."

Heti tärppäsi

"Tapasin uudelleen nuoruudenheilani. Kaikki tuntui oikealta. Emme laskeneet ovulaatiopäiviä emmekä yrittäneet tulla raskaaksi. Meillä tärppäsi melkein heti."

"Olimme mieheni kanssa kolme vuotta kavereita, kunnes aloimme seurustella. Yllätyimme ja iloitsimme, kun tulin raskaaksi. Poika on nyt kaksivuotias, ja toinen lapsi syntyy syyskuussa."

"Olin vuoden yksinhuoltajana kunnes tapasin nykyisen mieheni. Puolen vuoden seurustelun jälkeen mies tokaisi aamukahveilla, että jätä pillerit pois. Heti seuraavassa kuussa tärppäsi."

"Päätimme hääyönä, että vauva saa tulla, jos on tullakseen. Yhdeksän kuukauden päästä meille syntyi tyttö."

"Jätimme ehkäisyn pois pari kuukautta ennen häitämme, ja tulin raskaaksi heti häiden jälkeen. Voi tätä onnea: olemme naimisissa, asumme omakotitalossa ja saamme vauvan."

Yhtäkkiä tuli olo, että haluan lapsen. Jätin seuraavana päivänä pillerin ottamatta.

"Istuin mieheni kanssa saunassa. Yhtäkkiä tuli olo, että haluan lapsen. Juttelimme hetken, ja jätin seuraavana päivänä pillerin ottamatta. Parin kuukauden päästä olin raskaana."

Yllätys, yllätys

"Leo-poika yllätti vanhemmat totaalisesti, kun ilmoitti tulostaan. Nyt opettelemme vauva-arkea ja toivomme, että Leosta tulee aikanaan isoveli."

"Meillä ei ollut edes asuntoa, kun saimme tietää vauvasta. Olo oli silti onnellinen ja asuntokin löytyi."

Olin raskausviikolla 10, kun tajusin, että odotan.

"Olin raskausviikolla 10, kun tajusin, että odotan. Raskaus oli yllätys, koska söin e-pillereitä. Pieni ihme kasvoi sisälläni, ja rakastuin häneen heti."

"Emme suunnitelleet vauvaa mutta emme myöskään käyttäneet ehkäisyä. Ja kas kummaa, tulin raskaaksi. Nyt vieressäni tuhisee maailman suloisin poikavauva, joka sai kasteessa nimekseen Eemeli Veikko Ilmari."

Lähde: Vauva.fin kysely

Vauva 6–7/16

Vierailija

Ihmeellinen juttu. Eihän noista tarinoista yhdessäkään juuri keskustelut lasten hankkimisesta tai pohdittu asiaa mitenkään - raskaus vaan alkoi vahingossa tai suunnilleen "tehdään lapsi" - "joo" sananvaihdon seurauksena. Ihanko oikeasti ihmiset tekevät elämänsä merkittävimmän päätöksen näin hataralta pohjalta, ei voi olla totta?

Miettikää nyt jos vaikka talokaupat tehtäisiin samalla lailla harkitsematta tai vielä pahempaa, vahingossa. Johan sellaista ihmistä pidettäisiin vajaaälyisenä, mutta uuden ihmisen hankkiminen noin vaan onkin sitten ok ja normaalia?! Toivottavasti kyseessä on vain toimittajan moka ja huonosti valitut ääriesimerkit!