Mennan itkun ja vatsavaivojen syyksi osoittautui paha ruoka-aineallergia.

Maaret Aronniemi-Juntusen ja Vesa Juntusen keittiössä tuoksuu kahvi. Pöydälle on katettu vastapaistettua mustikkapiirakkaa ja vaniljakastiketta.

Mustikat ovat kovasti allergisen Mennan, 1 v 5 kk, suurinta herkkua. Kun pellavapäinen tyttö noukkii niitä lautaselta suuhunsa, onnellinen hymy valaisee koko huoneen.

On helppo huomata, mistä tyttö on hymynsä perinyt. Äidinkin silmät tuikkivat, kun hän nostaa kikattavan Mennan ensin syliinsä ja sitten kohti kattoa.
Näin huoleton arki ei ole aina ollut perheelle itsestäänselvyys.

Huolien täyttämä raskaus

Kun Maaret odotti Mennaa, raskausaika oli yhtä jännittämistä. Maaretilla oli takanaan yksi sikiön vaikeaan sairauteen ja raskaudenkeskeytykseen päättynyt odotus, ja Maaret ja Vesa pelkäsivät joka hetki koko yhdeksän kuukauden ajan, että jotakin pahaa tapahtuu taas.

Kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa pelko näytti käyvän toteen. Maaret ja Vesa joutuivat Helsingin keskustassa autokolariin. Hetki kolarin jälkeen Maaret tajusi, että vauva ei enää liikkunut. Paikalle soitettu ambulanssi kiidätti Maaretin sairaalaan.

Lopulta kävi ilmi, että vauvalla oli kaikki kunnossa, ja Maaretkin selvisi onnettomuudesta niskavammoilla. Mutta päivät ennen vauvan syntymää olivat pitkiä. Mitä jos vauvalle oli kuitenkin tapahtunut jotain, mitä ei vain huomattu?

Hankalat ensipäivät

Diabeteksen takia Maaretin synnytys käynnistettiin raskausviikolla 38+1. Synnytys kesti yli kaksi vuorokautta.

– Olin tosi loppu, en enää edes tässä maailmassa. Kun vihdoin sain Mennan syliini, itkustani ei ollut tulla loppua.

Vauva-arjen alku ei ollut helppo. Maaret­ oli aina halunnut imettää, mutta siitä ei tullutkaan mitään: maitoa suihkusi runsaasti eikä rintakumikaan auttanut tulvan kesyttämiseen. Synnytyssairaalan kätilöt ja neuvolan terveydenhoitajat koettivat opastaa, mutta syöminen keskeytyi aina, kun Mennalla meni maitoa väärään kurkkuun.

Maaret ei halunnut silti antaa Mennalle­ korviketta. Hän pumppasi vauvalleen
maitoa kahdeksan, joskus jopa kaksitoista kertaa päivässä. Joka yö kerran tai kaksi hän istui jakkaralla jääkaapin edessä, keskellä keittiötä ja pumppasi raskastekoisella käsikäyttöisellä pumpulla maitoa vauvalleen.

Jos maitoa ei ollut varastossa, Maaret stressaantui ja maitoa tuli entistä vähemmän. Pumpatessa kädet kipeytyivät, ja vaikeimpina öinä Maaret itki väsymystään. Vesa­ yritti tukea: hieroi Maaretin käsiä ja pesi maitopulloja.

Pumppauksen lisäksi Maaretia ja Vesaa valvotti Mennan rauhattomuus. Itkeskelevä tyttö tyyntyi parhaiten, kun häntä piti pystyasennossa ja taputti pepusta.

Yhtenä iltana Maaret käveli jälleen Menna­ sylissään puolitoista tuntia ympäri olohuonetta. Hän katsoi kelloa, katsoi Mennaa ja ajatteli: kävelen vaikka koko yön, kunhan sinuun ei satu. Juuri sillä hetkellä Menna nukahti.

– Sain siitä hirveästi voimaa. Ajattelin, että kun minä ajattelen positiivisesti, Mennakin voi paremmin.

Allergialääkärin vastaanotolle

Kun Menna oli vajaan neljän kuukauden ikäinen, Maaret ja Vesa­ alkoivat epäillä, että kaikki ei ollut kunnossa. Jos Maaret oli syönyt kalaa tai katkarapuja, Menna kouristeli ja oksensi kaaressa. Hysteerisesti itkevä tyttö rauhoittui vain, kun häntä pidettiin aivan kippurassa.

Lopulta Menna ei juonut edes pumpattua maitoa mielellään. Annokset pienenivät päivä päivältä.

Maaret otti syömisongelman puheeksi neuvolassa, ja heidät ohjattiin sieltä suoraan allergialääkärille. Lääkäri ehdotti Maaretille gluteenitonta ruokavaliota, koska Maaret ja Vesa olivat huomanneet Mennan syövän vähemmän aina, kun Maaret oli syönyt pastaa. Maaret poisti viljat ruokavaliostaan, ja Menna­ söikin viikon ajan paremmin. Sitten hän alkoi taas kieltäytyä maidosta.

Vaivojen syy selvisi lopulta allergiatesteissä: Menna oli allerginen kotimaisille viljoille, kananmunalle, kalalle, katkaravulle, omenalle, päärynälle, ja myös maissille ja riisille. Lähes kaikissa gluteenittomissa viljatuotteissa on joko maissia tai riisiä.

Menna oli kärsinyt oireista niin paljon, että allergiadiagnoosi tuntui aluksi helpotukselta. Allergiaa voisi sentään hoitaa. Hetkeä myöhemmin iski paniikki. Mitä syötävää Mennalle uskaltaisi alkaa tarjota? Pelkkää perunaa?

Unettomat yöt

Maaret halusi vaikeuksista huolimatta antaa Mennalle edelleen äidinmaitoa. Hän suunnitteli ryhtyvänsä tiukalle välttämisruokavaliolle. Hänen lääkärinsä totesi kuitenkin, että maidon pumppaaminen pitäisi lopettaa, koska Maaret sairastaa ykköstyypin diabetesta, ja monipuolinen ruokavalio on hänelle elintärkeä. Pakon edessä Maaret lopetti äidinmaidon antamisen Mennalle.

– Se oli ihan hirveä paikka. Olin joutunut jo nielemään sen, ettei imetys onnistu ja sitten vielä sen, että pumppaus kielletään, Maaret sanoo.

Ulkona vallitsi ahdistava marraskuinen pimeys, ja Maaret oli poissaoleva ja väsynyt. Menna sai äidinmaidonkorviketta mutta oksensi senkin kaaressa. Yöt Maaret pyöri unettomana sängyssä. Päivisin häntä ei huvittanut tavata ihmisiä. Pahinta oli käydä vauvakerhossa ja nähdä äitejä, jotka imettivät.

– Olin onnellinen heidän puolestaan, mutta toisaalta tunsin oloni kurjaksi. Minua lohduttivat kuitenkin paljon yhden ystäväni sanat, että ei imettäminen tee sinusta hyvää äitiä. Olet tosi hyvä äiti ihan näinkin.

Mennan oksentelun syykin selvisi pian: korvikkeessa oli käytetty kalaöljyä. Tilalle löytyi vaihtoehto, jonka omega 3 oli kasviperäistä.

Neljän kuukauden vanhana Menna alkoi saada maidon lisäksi perunavelliä, ja pian ruokavalioon lisättiin bataatti ja kesäkurpitsa. Valmisruoat sen sijaan sai unohtaa. Melkein jokaisessa oli riisi- tai maissitärkkelystä ja monissa omenaa tai päärynää.

Kun Menna alkoi syödä tukevammin, allergiaoireita aiheuttaneita ruokia alettiin testata yksitellen. Menna kouristeli, oksensi, ripuloi ja sai atooppista ihottumaa. Joskus taas oli flunssaa, joskus tuli hampaita. Oli vaikeaa päätellä, mistä mikin vaiva johtui.

Kokeilujen välissä pidettiin joka kerta viikon tauko. Taukopäivinä Menna oli aurinkoinen lapsi. Se antoi Maaretille voimaa. Vesa­ lohdutti sanomalla, että ajattele, Menna on nyt tässä, eikä hänellä ole mitään sen pahempaa kuin allergiat. Emme esimerkiksi asu sairaalassa.

Sanat saivat Maaretin ryhdistäytymään. Sairaalan käytävät olivat hänelle tuttuja kymmenen vuoden takaa. Silloin Maaretin isällä todettiin syöpä ja Vesa joutui samaan aikaan käymään läpi vakavan leikkauksen.

Vesa selvisi leikkauksesta mutta Maaretin isä taistelee syövän kanssa edelleen. Läheisen vakava sairaus tuo elämään perspektiiviä.

Selviytyjäperhe

Perhe on päättänyt, että ­Mennan allergia ei ole este normaalille elämälle. Kun Menna oli seitsemän kuukautta, he lähtivät lomalle Dubaihin. Tutut pyörittelivät päätään, mutta Maaret ja Vesa eivät nähneet matkaa ongelmana.

Valmisteluja reissu toki edellytti: pelkästään Mennan ruoalle ja maidolle varattiin oma matkalaukkunsa.

Perillä hotellissa Maaret ja Vesa kysyivät ensitöikseen, saisivatko lämmittää Mennan ruoan mikrossa. Lämmitys kesti 20 minuuttia, ja odotellessaan vanhemmat joutuivat täyttämään kolme erilaista lupakaavaketta.

– Sanoin Vesalle, että johan meillä menee koko loma siihen, että istumme ravintolassa ja lämmittelemme Mennalle ruokia.

Vesa totesi, että mennään sitten markettiin ja ostetaan mikro.

Hetken päästä mies käveli lähimarketista mikro olallaan. Lähtiessään he lahjoittivat sen hotellin siivoojalle.

Maaretin ystävät kutsuvat naista selviytyjäksi. Maaret on puhelias ja nauravainen nainen, joka näkee itsensä omiaan suojelevana leijonaemona. Jos väsyttää, hän keittää pannullisen kahvia ja katsoo sitten eteenpäin.

– Allergiat ovat onneksi vain allergioita, ja Menna on nykyään täynnä elämää, energiaa­ ja iloa. Toki mekin valvomme ja itkemme ja hartiamme ovat jumissa kantamisesta, mutta elämää ei kannata käyttää siihen, että vain voivottelee. Sitä koetamme Mennallekin­ opettaa.

Menna käy edelleen allergiakontrolleissa, mutta oireet ovat jo lieventyneet. Hän kasvaa tasaisesti, ja on todennäköistä, että allergia helpottaa tai katoaa kokonaan, kun ikää tulee lisää.

Kun Menna pystyi ensimmäisen kerran syömään ruista, Maaret ja Vesa tunsivat itsensä lottovoittajiksi.

– Lähetin heti ystävilleni viestin ja hehkutin suurta uutista.

Emmi Laukkanen: Mehän selviämme! Vauva 2/2015
Kuva: Sami Lamberg

Lue lisää:

Vauvan maitoallergia

Tutkimus: Vauvan lisäruoan aloittamisen viivästyksellä ei ole vaikutusta allergioihin

Tuntuuko rintapumpun käyttö hankalalta? Nämä neuvot voivat auttaa.

1. Oksitosiinit liikkeelle

Jotkut äidit saavat pumpattua maitoa isoja määriä vaivatta. Monille taas muutaman tipankin tiristäminen on työn ja tuskan takana. Tämä ei tarkoita, että vauva saa rinnasta liian vähän maitoa. Terve vauva on pumppua tehokkaampi rintojen tyhjentäjä.

Jotta maito heruisi, kehon pitää tuottaa oksitosiinia, mielihyvähormonia. Söpö, hyväntuoksuinen vauva saa oksitosiinihanat auki – toisin kuin kova, muovinen pumppu. Usein pumppaus sujuu vasta totuttelun jälkeen.

2. Käsipelillä tai sähköllä

Maitoa voi olla tarve pumpata monista syistä. Useimmilla tarve on satunnaista ja johtuu esimerkiksi äidin omista menoista. Joskus pumppaaminen on säännöllisempää vauvan sairaalahoidon tai keskosuuden takia. Pumppaamalla voi myös tehostaa maidontuotantoa.

Myynnissä on käsikäyttöisiä ja sähköllä toimivia rintapumppuja. Jos tarve on satunnaista, käsipumppu yleensä riittää. Jos pumppaa usein, voi olla fiksua satsata sähköpumppuun. Monilla paikkakunnilla niitä voi myös vuokrata. Tehokkaimpia ovat pumput, joilla molemmat rinnat saa tyhjennettyä samalla kertaa.

Jotkut eivät kaipaa pumppua vaan lypsävät käsin.

3. Matki vauvaa heruttelussa

Herumista voi yrittää houkutella monin keinoin. Rentoutuminen edistää sitä. Kosketus toimii usein, joten rintoja voi ennen pumppausta hieroa kevyesti, niinhän vauvakin usein tekee. Joitakin äitejä auttaa, jos joku hieroo hartioita.

Myös lämpö jouduttaa herumista. Rintoja voi lämmittää esimerkiksi kaurapussin tai hiustenkuivaajan avulla. Joillakin maito heruu helpoimmin saunassa.

Vauvan ensimmäiset imut rinnalla ovat lyhyitä ja nypyttäviä. Vauvan imutyyliä voi matkia pumpulla, ja joissain pumpuissa onkin erillinen herutustoiminto. Kun maito alkaa virrata, pumppaa voimakkaammin vedoin.

Tehokkainta on pumpata samalla, kun imettää. Tällöin vauva hoitaa heruttelut. Jos tämä tuntuu hankalalta, ihokontakti vauvan kanssa on tehokas.

Täysi rinta heruu helpommin. Jos yöllä tulee pitkä imetystauko, pumppaamiselle otollisin hetki voi olla aamulla. Jos vauvan imettää pari kertaa peräkkäin samasta rinnasta, voi pumpata täydemmän rinnan.

Monia auttaa, jos ajatukset saa pois pumppaamisesta. Jos tyhjä pullo stressaa pumpatessa, sen voi peittää. Mieti, miten tilanne olisi mahdollisimman mukava.

Ja jos pumppaaminen ei yrityksistä huolimatta luonnistu, on lupa luovuttaa. Vauvalle voi antaa myös korviketta.

4. Pumppu tykkää kylmästä

Käytön jälkeen rintapumppu on hyvä huuhdella kylmällä vedellä, joka vie mennessään maidon proteiinit. Jos pumppua aikoo käyttää pian uudestaan, sitä voi säilyttää väliajan puhtaassa astiassa jääkaapissa. Kylmässä bakteerit lisääntyvät hitaasti.

Jos vauva on vielä pieni, pumppu pitää pestä joka käytön jälkeen koneessa tai käsitiskiaineella. Sterilointi esimerkiksi keittäen viisi minuuttia kerran päivässä riittää.

Vastapumpattu maito säilyy huoneenlämmössä noin kuusi tuntia, jääkaapin takaosassa kaksi vuorokautta ja pakastimessa puoli vuotta.

Asiantuntija: koulutuskoordinaattori Niina Mäkinen, Imetyksen tuki ry

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Usko tai älä, kahvi ja taapero todellakin muistuttavat toisiaan.

Babble.com kertoo, miten.

1. Ensin niitä välttelee

Harva meistä aneli vanhemmiltaan aamupalapöydässä, että saisi pikku tipan kahvia. ”Edes ihan pienen, tämän kerran.”

30 vuotta myöhemmin olemme aikuisia, joiden ensimmäinen ajatus heräämisen jälkeen on: Kahvin. Keitin. Käyntiin.

Sama pätee lasten saamiseen. Hankalat, meluisat ja sotkuiset vieraat muksut eivät voisi vähempää kiinnostaa, kunnes vauvakuume iskee. Viimeistään oman vastasyntyneen vauvan pehmeä poski saa sekoamaan täydellisesti, ja lopullisesti.

2. Ne potkivat sängystä ylös aamuisin  

Mikään ei houkuttele nousemaan sängystä nopeammin kuin kahvinkeittimen ääni ja tuoreen kahvin tuoksu.

Toisaalta saman asian ajaa taaperon täysi vaippa tai mikä vielä pahempaa – taapero ilman vaippaa mutta epäilyttävän hajuisena.

3. Harvoin tasaisen lämpöisiä

Tämä ei lakkaa yllättämästä: kaadoit hetki sitten kuuman kahvin kuppiisi ja kun nyt juot sen, se onkin kylmää.

Taapero taas rakastaa sinua tulisesti juuri nyt ja hetken päästä vihaa vielä voimallisemmin. Samoin hän ilmoittaa haluavansa aamupalaksi puuroa ja kiljuu hetken päästä kurkku suorana leipien perään.

4. Ne tulevat kalliiksi

Miten kupillinen juomaa, johon on sekoitettu muutama papu, voi maksaa niin paljon?

Pienestä ihmisestä kasvaa nopeasti iso – ja viimeistään silloin hän haluaisi vaikka mitä, hinnasta viis.

5. Yhdessä ne saavat aikaan sotkun

Kahvikuppi, jossa ei ole kantta + vieressä taapero = älä edes yritä. Mikäli kahvikuppi on alle sadan metrin päässä taaperosta, hän saa takuulla heilautettua tai potkaistua sen nurin.

Jos mahdollista, kannattaa pitää molemmat erillään ja nauttia niiden seurasta yksitellen.

6. Tarkkana sokerin kanssa

On ihan ok lisätä kahviin vähän sokeria tai makusiirappia. Liian makea kahvi tarttuu kuitenkin hampaisiin ja muistuttaa maultaan pirtelöä.

Taaperokin voi nauttia toisinaan herkkuja, jotka sisältävät sokeria. Mutta jos hänet palkitsee pari kertaa toffee-patukalla, rusinat saa unohtaa saman tien.

Eikä liiallinen sokerin syöminen ole lapselle, eikä aikuiselle, terveellistä.

7. Ne eivät välttämättä tykkää vihanneksista

Kahvi sopii hyvin yhteen ainakin seuraavien syömisten kanssa: suklaakeksi, suklaamuffini, suklaakakku. Samat herkut uppoavat myös taaperoon.

Parsakaali taas maistuu monelle taaperolle huonommin kuin hiekka. Ja kahvi ja parsakaali taas, kuka haluaa edes kokeilla.

8. Parasta ennen iltaseitsemää

Vain pikku kupponen kahvia iltaruuan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla? Muksu haluaisi valvoa vielä hetken iltapalan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla?

Paljon. Näistä molemmista seuraa mittaamattomasti harmia ja vähän unta.

9. Et voi kuvitella elämää ilman niitä

Piste.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kuinka paljon lapsi sairastaa, kun hän aloittaa päivähoidon? Onko jotain mitä vanhempi voi tehdä helpottaakseen tilannetta? Mietin myös vesirokkorokotteen ottamista lapselle päivähoidon aloittamisen takia.

Lastenlääkäri Jarmo Salo:

Virusten aiheuttamat flunssat ja muut tulehdustaudit ovat päiväkoti-ikäisillä lapsilla hyvin tavallisia. Päivähoito kodin ulkopuolella lisää hengitystietulehduksia sitä enemmän, mitä nuorempi lapsi on.

Alle kolmivuotiailla päiväkotilapsilla sairaspäiviä on vuodessa keskimäärin noin 100, mikä on kaksinkertainen määrä kotihoidossa oleviin verrattuna.

Monet tekijät vaikuttavat asiaan, joten toiset sairastavat enemmän ja hankalammin oirein kuin toiset. Lapsen kasvaessa sairastaminen vähenee, ja kolmen vuoden iän jälkeen tilanne yleensä alkaa helpottua.

Tärkein päiväkodissa hoidossa olevan lapsen sairasteluun vaikuttava tekijä on hoitoryhmien koko. Ryhmien pienentäminen olisi tehokas tapa vähentää sairastelua. Tähän vanhempi ei voi juuri vaikuttaa.

Tärkein, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen.

Hygienialla eli pesuilla, käsidesin käytöllä, lelujen ja pintojen päivittäisellä puhdistuksella ja lelujen kierrättämisellä voidaan auttaa asiaa.

Tärkein asia, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen. Rokotusohjelmaan kuuluva rotavirusrokote on vähentänyt hankalia ripulitauteja dramaattisesti, ja pneumokokkirokotus on tehnyt saman keuhkokuumeille ja jossain määrin välikorvatulehduksille.

Vesirokkorokotus kannattaa hankkia lapsen täytettyä vuoden. Ilman sitä lapsi sairastaa käytännössä varmasti vesirokon, eikä taudin sairastamisesta ole rokotteeseen verrattuna mitään hyötyä. Rokotus on tulossa rokotusohjelmaan, mutta sitä ennen se kannattaa hankkia itse.

Vauva 9/16

Kysy lisää!

Voit kysyä terveydenhoitaja Mialta myös netissä, vauva.fi/terveydenhoitaja.

Vierailija

Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Tämä hyvä myös! Meillä vaihdetaan aina kotivaatteet päälle, kun tullaan mistä vain kotiin. Kaupan ostoskärryistä tuntui yhdessä vaiheessa tulevan aina flunssa myös.
T. 2

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vauvan pään koko voi kertoa, kuinka älykäs hänestä tulee, brittitutkimus selvitti.

Brittiläinen hyväntekeväisyysjärjestö UK Biobank tutki, millaisia yhteyksiä ihmisen geeniperimän ja saavutusten väliltä löytyy. Tutkimukseen osallistui noin satatuhatta 37–73-vuotiasta brittiläistä.

Tutkijoiden mukaan ne tutkittavat, joilla oli syntyessään ollut isompi pää, kouluttautuivat ”merkittävästi” pidemmälle ja saivat korkeampia pistemääriä kielellisiä ja matemaattisia kykyjä mittaavissa testeissä, The Independent kertoo.

Terveyskirjaston mukaan vastasyntyneen päänympärys on keskimäärin 35 senttiä. Ensimmäisen elinvuoden aikana pää kasvaa keskimäärin sentin kuukaudessa ja ensimmäisen elinvuoden jälkeen päänympärys kasvaa vielä noin kymmenen senttiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.