Otin itselleni silikonirinnat ensimmäisen lapseni jälkeen. Nyt on alkanut askarruttaa, kuinka imettäminen tulee seuraavan lapsen kanssa onnistumaan. Voiko silikonirinnoilla imettää normaalisti?

Otin itselleni silikonirinnat ensimmäisen lapseni jälkeen, koska imetyksen jälkeen rintani katosivat kokonaan. Nyt on alkanut askarruttaa, kuinka imettäminen tulee seuraavan lapsen kanssa onnistumaan. Voiko silikonirinnoilla imettää normaalisti? Voiko implanteista koitua vauvalle vaaraa?

Gynekologi Anna-Paula Sariola vastaa: Silikoni-implanttien asettamisessa pyritään nykyään siihen, että rinnan rauhaskudos säilyy koskemattomana. Implantit asetetaan joko rauhaskudoksen tai rintalihaksen alle. Imetyksen ei  siis pitäisi häiriytyä. Käytössä olevissa implanteissa silikoni on geelimuotoisena, minkä ansiosta se ei valu ympäröivään kudokseen, vaikka implantin kapseli rikkoutuisikin. Näin ollen imettäminen on turvallista.

Leikkauksen tehneestä yksiköstä saat tietoa leikkausmenetelmästä sekä implanteista. Synnytyssairaalassa voit saada tarvittaessa asiantuntijoiden imetysohjausta. Raskaus ja imetys saattavat muuttaa leikkauksen lopputulosta, mistä varmaan leikkaukseen mennessä saitkin tietoa.

Vauva 6/2011

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Millainen kakku ristiäisiin tai nimiäisiin? Esittelemme lukijoiden komeat ja koreat.

Ainon vadelma-valkosuklaakakku
 

Eelin vadelma- ja vaniljamoussekakku
 

Saimin suklaa-mascarponekakku
 

Jooan mustikka-valkosuklaamoussekakku
 

Eeliksen appelsiini-mangokakku
 

Lotan sitruuna-mansikkakku
 

Siirin kinuskimoussekakku
 

Eemelin mansikka-banaani-vaniljarahkakakku.
 

Saimme kuvat ihanilta lukijoiltamme kuvahaasteen kautta, kiitos! Katso lisää ideoita vauvajuhlien kakkuihin täältä. Kaikki kuvahaasteet vauva.fi/kuvahaaste.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tutkimuksen mukaan matala oreksiinipitoisuus on yhteydessä kätkytkuolemiin.

Australialaisen Royal Alexandra –sairaalan aivotutkijat ovat havainneet, että kätkytkuolemaan menehtyneiden vauvojen aivoissa on liian vähän oreksiini-nimistä hormonia. Oreksiinit liittyvät aivojen vireystilaan ja vaikuttavat muun muassa siihen, että nukahtanut henkilö havahtuu hereille. Jo aiemmin on tiedetty, että matala oreksiinipitoisuus liittyy narkolepsiaan ja muihin unihäiriöihin, The Guardian kertoo.

Guardianin mukaan tutkijoiden toiveena on, että joskus tulevaisuudessa oreksiinin pitoisuus voitaisiin kontrolloida vauvoilta jo synnytyslaitoksella.

Kätkytkuoleman riski on aiemmissa tutkimuksissa liitetty esimerkiksi ruuansulatuksen ja verenkierron häiriöihin.

Selällään nukuttaminen vähensi kätkytkuolemia

Kätkytkuolemien määrä on laskenut länsimaissa merkittävästi sen jälkeen, kun vauvojen nukuttamisohjeita muutettiin 1990-luvun alussa. Vauvat neuvotaan nyt nukuttamaan selälleen, kun vielä 70- ja 80-luvuilla suositeltiin mahallaan nukuttamista.

Sekin tiedetään, että tutin käyttäminen nukkuessa ehkäisee kätkytkuolemaa. Riskiä puolestaan nostaa äidin tupakointi raskauden aikana ja vauvan altistuminen tupakansavulle.

Amerikkalaissuositus: sama huone, eri sänky

Yhdysvaltalainen lastenlääkärien yhdistys American Academy of Pediatrics julkaisi vastikään uudet ohjeet kätkytkuolemien ehkäisemiseksi. Amerikkalaissuosituksissa vanhempia neuvotaan nyt nukkumaan samassa huoneessa kuin vauva, mutta eri sängyssä.

Suosituksissa varoitetaan myös sohvalle tai nojatuoliin nukahtamisesta vauvan kanssa. Lisäksi neuvotaan käyttämään vauvalla unipussia ja jättämään pienen vauvan sängystä pois tyynyt, peitot ja pehmolelut.

Vauvan kanssa ei saa nukkua samassa sängyssä jos tupakoi, on alkoholin vaikutuksen alainen tai käyttää muita päihteitä tai lääkkeitä, jotka voivat vaikuttaa vireyteen. 

Väestöliiton asiantuntija ja kätilö Juulia Ukkonen-Wallmeroth sanoo Helsingin Sanomien jutussa, että turvallinen nukkumisympäristö on esimerkiksi pinnasänky, joka on laitettu sivuvaunuksi vanhempien sängyn viereen. Perhepedissä vauvalle voi rajata oman tilan vaikka pitkulaisen, napakan imetystyynyn avulla.

Vierailija

Aivotutkijat löysivät uuden selityksen kätkytkuolemille

Vierailija kirjoitti: mumma kirjoitti: Paras nukkumapaikka vastasyntyneelle on äidin vieressä, äidin ihon tuoksussa, lähellä tuttuja ääniä. No ei tasan tarkkaan oo, sillä kun äitikin nukahtaa ja vauva vierellään, niin vauvalla on vaara jäädä äitinsä alle ja tukehtua, jos ja kun äiti nukkuessa kääntää vaikkapa kylkeään. Äidin nukkuessa äidin käsikin voi mennä vahingossa vauvan hengityselimien päälle, ja muuta ei tarvita. Höpö höpö. Kyllä äiti havahtuu, jos vauvalla on hätä. Paitsi jos käyttää...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Ensimmäinen lapsi saa osakseen aikuisten jakamattoman huomion, mutta myös isoimmat paineet. Entä jos ensimmäinen jääkin ainokaiseksi?

Miten tätä vauvaa hoidetaan? Olenko varmasti tehnyt kaiken oikein? En tohtisi päästää uutta pientä ihmistä hetkeksikään silmistäni!

Ensimmäisen lapsen saaneet vanhemmat ovat usein vähän epävarmoja, huolissaankin.

– Moni tuore äiti seuraa ja noudattaa ohjeita hyvin kirjaimellisesti. Toiseen lapseen suhtaudutaan usein jo huomattavasti rennommin, sanoo kätilö Kristiina Laakso Helsingin yksityisestä äitiysneuvolasta.

Ensimmäisen kanssa stressataan enemmän kuin toisen tai kolmannen.

Kristiina Laaksolla on pitkä kokemus odottajien ja tuoreiden äitien kohtaamisesta. Hänen mukaansa vanhempia on toki moneen lähtöön, mutta yleistä on, että ensimmäisen vauvan kanssa vanhemmat stressaavat enemmän kuin toisen tai kolmannen. Stressi saattaa heijastua myös lapseen.

– Ehkä osittain siksi toinen lapsi onkin usein helpompi ja rauhallisempi, Laakso sanoo.

Joskus tölväistään, että ensimmäinen lapsi on harjoituskappale. Mutta entä, jos se harjoituskappale jää ainoaksi?

Suomalaisista lapsiperheistä 43 prosentissa on vain yksi alaikäinen lapsi. Osaan perheistä syntyy lisää lapsia, mutta kaikki eivät alun alkaenkaan halua enempää, ja toiset eivät toiveistaan huolimatta saa.

Ainoisiin lapsiin liittyy paljon yleistyksiä ja uskomuksia: yksinäinen ja onneton, riippumaton ja ikuinen ulkopuolinen, hemmoteltu ja itsekäs. Miten ainokaisena kasvaminen oikeasti lapseen vaikuttaa?

Plussat ja miinukset

Ensimmäisen vauvan tarpeisiin vanhemmat pystyvät ainakin periaatteessa vastaamaan nopeammin kuin toisen tai kolmannen. He myös ehkä ehtivät leikkiä lapsen kanssa enemmän, lukea hänelle paljon ja käydä vaikka vauvaharrastuksissa. Jos ensimmäinen jää ainoaksi, hänen ei myöhemminkään tarvitse kilpailla aikuisten huomiosta ja rakkaudesta – eikä taloudellisistakaan resursseista.

Toisaalta ainoa lapsi saattaa joutua olemaan paljon yksin ja viihdyttämään itseään, kun sisaruksia ei ole seuraksi. Sukulaiset ja täysin ulkopuolisetkin voivat huomautella, että kyllä lapselle kuuluisi tehdä sisarus leikkikaveriksi.

Painostus ja syyllistäminen on paitsi epäkohteliasta, myös perusteetonta: stereotypiat pitävät harvoin paikkansa.

Ei ole näyttöä siitä, että ainoa lapsi voisi yhtään huonommin kuin sisarusten kanssa kasvanut.

– Ei ole mitään tieteellistä näyttöä siitä, että ainoa lapsi voisi yhtään sen huonommin kuin lapsi, jolla on sisaruksia, sanoo psykologi Silja Salmi.

Jotkut tutkimukset päinvastoin viittaavat siihen suuntaan, että ainokaiset voisivat jopa keskimääräistä paremmin. Esimerkiksi Essexin yliopiston kolmen vuoden takaisessa tutkimuksessa ainoat lapset näyttivät olevan onnellisempia kuin veljien tai siskojen kanssa kasvaneet, jotka olivat usein kärsineet sisarusten kiusaamisesta ja nimittelystä.

80-luvun lopun yhdysvaltalaistutkimuksissa ainoat lapset olivat muita motivoituneempia ja sopeutumiskykyisempiä.

Useimmilla persoonallisuuden alueilla mitään eroja ainokaisten ja sisarusten kanssa kasvaneiden välillä ei kuitenkaan löytynyt. Ylipäätään näyttö suuntaan tai toiseen ei ole järin laajaa.

Entä kaverisuhteet?

Sisarusparvi on varhaisin sosiaalisten taitojen ja vaikeidenkin tunteiden harjoituskenttä. Sisarusten kanssa kasvava lapsi joutuu väistämättä sietämään konflikteja, kateutta ja pettymyksiä.

Ainoan lapsen on opittava näitä taitoja toisenlaisissa tilanteissa.

Ainoan lapsen ei tulisi saada aina kaikkea haluamaansa.

Vanhemmat eivät voi korvata sisaruksia tasavertaisina leikkitovereina tai riitapukareina, mutta hekin voivat tietoisesti opettaa lapselle yhdessäolon pelisääntöjä, jakamista ja toisten huomioon ottamista. Ainoan lapsen ei tulisi saada aina kaikkea haluamaansa. On hyvä oppia odottamaan vuoroaan ja kestämään pieniä pettymyksiä.

– Vanhemman ei pitäisi antaa ykkösellekään koko ajan aivan sataprosenttista huomiota ja koko energiaansa. Liiallinen keskittyminen lapseen voi ruokkia narsistista asennetta, Kristiina Laakso sanoo.

Ainut lapsi pääsee oppimaan sosiaalisia taitoja myös kavereiden kanssa ja esimerkiksi päiväkodissa. Ryhmässä jokaisen lapsen on totuttava jakamaan aikuisen huomio ja kestämään odottelua.

Ikätovereiden seura on kaikille lapsille tärkeää, ja sitä etenkin ainokaisen vanhempien kannattaakin pyrkiä mahdollisuuksien mukaan järjestämään. Riippuu kuitenkin lapsen temperamentista, paljonko hän kaipaa leikkikavereita ja vilskettä.

– Pienelle lapselle riittää usein se, jos hän käy päiväkodissa, Silja Salmi toteaa.

Kaverisuhteita ainokaiset näyttäisivät osaavan solmia siinä missä sisarusten kanssa kasvaneetkin, kertoo alkuvuodesta julkaistu yhdysvaltalaistutkimus. Sen mukaan ainokaisilla oli yhtä paljon ja yhtä hyviä läheisiä ystävyyssuhteita kuin muillakin.

Lapsia laidasta laitaan

Ylisuojeltu vauva, josta kasvaa huomionkipeä ja omaan ainutlaatuisuuteensa uskova aikuinen?

Vai ylivastuullinen ja pikkuvanha lapsi, joka tottuu miellyttämään aikuisia ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi ikätoverien seurassa?

Nämä kaksi ainoan lapsen kuvausta ovat peräisin sisaruutta tutkineelta ruotsalaiselta kasvatustieteilijältä Elisabeth Schönbeckiltä. Hänen hahmottelemansa tyyppiesimerkit perustuvat tosielämän havaintoihin, mutta edustavat tyystin eri ääripäitä.

Oikeasti ainoat lapset ovat kirjava joukko, joka on jakautunut koko asteikolle äärilaidasta toiseen.

Samoin on sisarusten laita. Joku oppii läheisen siskon kanssa empaattiseksi ja anteliaaksi, toisesta kasvaa lapsilauman kiistoissa ärhäkkä ja kilpailuhenkinen. Sisarusten yhteiselo voi olla lämmintä ja läheistä – tai niin riitaisaa, että katkeruus jatkuu aikuisuuteen asti.

Kaikista sisaruksista ei ole edes leikkiseuraksi toisilleen, vaikka vanhemmat olisivat niin kaavailleet. Luonteet ja ikäero vaikuttavat.

– Monet toki kokevat, että sisarukset ovat olleet elämässä tärkeitä – mutta siitäkin on myös toisenlaisia kokemuksia, Salmi sanoo.

Jos vanhemmat haluavat vain yhden lapsen, toista ei tarvitse tehdä vain sen ensimmäisen lapsen takia.

Ainoana lapsena kasvaminen tai paikka sisarusparvessa ei siis kaiken kaikkiaan ole tekijä, joka automaattisesti johtaisi tietylle kehityspolulle. Niin monet muutkin asiat vaikuttavat: temperamentti, vanhempien luonteet, kasvatustyyli ja perheen elämäntapa.

Salmi ja Laakso molemmat kannustavatkin tekemään valintoja sen perusteella, mikä juuri omalle perheelle tuntuu oikealta ja sopivalta. Jos vanhemmat itse haluavat vain yhden lapsen, toista ei tarvitse tehdä vain sen ensimmäisen lapsen takia.

– Vanhemmuuskin toteutuu aivan täysin myös yhden lapsen kanssa, Salmi sanoo.

Vauva 10/2016

vierailija

Millainen kasvaa ainoasta lapsesta?

Vierailija kirjoitti: Itse olen kasvanut ainoana lapsena, ja olen suorastaan neuroottisen tarkka omasta tilasta ja omista tavaroistani, vieraat ihmiset kodissamme ahdistavat. Kärsin, jos en ole huomion keskipiste, vaikka ymmärrän, että se on idioottimaista. Ihmissuhteissa on vaikeuksia, tunnen oloni luontevaksi lähinnä itseäni huomattavasti vanhempien ihmisten kanssa. Riitelyä ja omastaan jakamista harjoitellaan nyt päälle kolmekymppisenä edelleen. Eikä?! Mä olen ihan samanlainen kuin sinä!...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kahdeksankuisen pojan sormiruokailu sujuu hyvin, paitsi isovanhempien mielestä. Miten sinä neuvoisit äitiä?

Lukija kertoo:

"Poikamme on kahdeksan kuukautta ja syö noin puolet ruoastaan itse sormin. Aloitimme kasviksilla ja nyt poika syö myös vaikkapa makaroneja, lihapullia ja leivänpaloja. Lisäksi poika tykkää kovasti hedelmistä, kuten banaanista ja ananaksesta. Tavoitteena on, että söisimme pian kaikki samaa ruokaa, lapselle suolattomana tietenkin.

Poika tykkää mutustella ruokia itse eikä meillä ole ollut alun jälkeen sormiruokailussa isompia ongelmia. Minusta on kätevää, että voimme syödä samaan aikaan, kun vauvaa ei tarvitse syöttää. Poika kasvaa normaalisti.

Ongelmana ovat kuitenkin isovanhemmat eli minun äitini ja isäni. Äitini on sormiruokailusta ihan kauhuissaan. Hän on varma, ettei poika saa tarpeeksi ruokaa. Lisäksi hän pelkää koko ajan, että lapsi tukehtuu. Isäni taas kauhistelee sitä, kuinka sotkuista ruokailu on. He eivät myöskään pidä siitä, että ruoalla leikitään.

Isovanhemmat hoitavat paljon poikaa meillä kotona sekä mummolassa. Ruokailusta on tullut ainainen kiistelyn aihe emmekä millään pääse asiassa yksimielisyyteen. Mummo ja pappa syöttävät poikaa aina lusikalla, vaikkei se mielestäni onnistu läheskään niin hyvin kuin sormiruokailu. Minä ja lapsen isä olemme yrittäneet puhua vanhemmilleni järkeä mutta huonoin tuloksin. Mikä avuksi?"

Onko sinulla samanlaisia kokemuksia? Mikä auttoi, mikä ei? Neuvo äitiä kommenteissa! Teemme aiheesta jutun joulukuun Vauva-lehteen.

Vierailija

Isovanhemmat kauhistelevat sormiruokailua, mikä avuksi?

Itse antaisin asian olla. Kun vanhempasi kommentoivat sormiruokailua voit vaikka vastata jotenkin näin "ajat ovat niin muuttuneet, neuvolan tätikin on niin tyytyväinen Veikon kasvuun ja ruokailuun". Sitten annat heidän itse syöttää lasta niin kuin haluavat. Et voi oikein mikromanageroida miten he hoitavat ruokailutilanteet, jos kuitenkin haluat heiltä lastenvahtiapua. Ei se lusikallakaan syöttäminen ole lapselle haitallista. Kannattaa muistaa, että vauvat kasvavat ja aika pian lapsi jo osaa...
Lue kommentti
Vierailija

Isovanhemmat kauhistelevat sormiruokailua, mikä avuksi?

Miten joku kehtaa valittaa siitä, että isovanhemmat ovat eri mieltä noin merkityksettömästä asiasta? Eikö tärkeintä ole, että lapsi ylipäänsä syö jotain. Ihan sama millä tyylillä, vaikka sillä lusikalla. Ja ole nyt hyvä ihminen tyytyväinen, että niitä isovanhempia kiinnostaa olla osa teidän elämää. On niitäkin, joita näkee vaan muutaman kerran vuosikymmenessä.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.