Otin itselleni silikonirinnat ensimmäisen lapseni jälkeen. Nyt on alkanut askarruttaa, kuinka imettäminen tulee seuraavan lapsen kanssa onnistumaan. Voiko silikonirinnoilla imettää normaalisti?

Otin itselleni silikonirinnat ensimmäisen lapseni jälkeen, koska imetyksen jälkeen rintani katosivat kokonaan. Nyt on alkanut askarruttaa, kuinka imettäminen tulee seuraavan lapsen kanssa onnistumaan. Voiko silikonirinnoilla imettää normaalisti? Voiko implanteista koitua vauvalle vaaraa?

Gynekologi Anna-Paula Sariola vastaa: Silikoni-implanttien asettamisessa pyritään nykyään siihen, että rinnan rauhaskudos säilyy koskemattomana. Implantit asetetaan joko rauhaskudoksen tai rintalihaksen alle. Imetyksen ei  siis pitäisi häiriytyä. Käytössä olevissa implanteissa silikoni on geelimuotoisena, minkä ansiosta se ei valu ympäröivään kudokseen, vaikka implantin kapseli rikkoutuisikin. Näin ollen imettäminen on turvallista.

Leikkauksen tehneestä yksiköstä saat tietoa leikkausmenetelmästä sekä implanteista. Synnytyssairaalassa voit saada tarvittaessa asiantuntijoiden imetysohjausta. Raskaus ja imetys saattavat muuttaa leikkauksen lopputulosta, mistä varmaan leikkaukseen mennessä saitkin tietoa.

Vauva 6/2011

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Kantamisessa yhdistyvät hellyys ja käytännöllisyys. Mutta mikä avuksi, jos vauva ei viihdy?

1. Miksi minun kannattaisi hankkia kantoliina tai -reppu?

Kantaminen on lapselle lohtua, turvaa ja läheisyyttä. Vanhemman liikehdintä ja kantamisen keinunta antavat lapsen aisteille virikkeitä, ja useimmat vauvat ovatkin tyytyväisiä kyytiläisiä.

Etenkin pikkukeskoset hyötyvät niin kutsutusta kenguruhoidosta, mutta isompikin vauva nauttii vanhemman läheisyydestä.

Jos perheessä on ennestään sisarus, saa vanhempi kädet vapaaksi touhuta isomman lapsen kanssa samalla, kun pienempi tankkaa hoivaa. Jos halipula iskee isommalle, mikä ettei hänetkin kiepsauttaisi kyytiin nauttimaan läheisyydestä.

2. Millainen kantoväline on paras?

Valinnanvaraa on useista ergonomisista repuista erilaisiin kantoliinoihin, mutta paras vaihtoehto löytyy vain kokeilemalla.

Hyvä kriteeri on valita vauvan koolle sopiva sekä omaa silmää miellyttävä vaihtoehto, jolloin käyttäminen on mieluisaa. Useilla paikkakunnilla järjestetään myös kantovälinetreffejä, joilla voi kysyä apua välineen valintaan.

Kantovälinelainaamoista voi pientä maksua vastaan vuokrata välineitä testattavaksi. Samalla saa opastusta käyttöönotossa.

3. Voiko jo vastasyntynyttä kantaa?

Kyllä vain. Aloittelijan kannattaa treenata etukäteen liikeratoja vaikka nuken avulla. Kun kantoväline on tuttu ja vauvan käsittely luontevaa, voi pikkuisen asetella kannettavaksi.

Joissakin repuissa on painorajoitus, mutta kantoliina sopii miten pienelle tahansa. Kantoliinassa osan sidonnoista voi tehdä valmiiksi ja keskittyä vauvan asettelemiseen ja niskan tukemiseen. Vauvan voi myös ottaa välillä pois syöttöä tai vaipanvaihtoa varten ja sujauttaa takaisin sidontaa purkamatta.

4. Minkä ikäistä vauvaa voi kantaa selässä?

Kokenut voi kantaa vastasyntynyttäkin selässä, mutta aloittelijan on turvallisinta pitää pientä vauvaa edessä. Näin vanhemman on helpompi huomata vauvan tarpeet ja vastata niihin.

Sopiva hetki kokeilla selässä kantamista on, kun lapsi osaa istua tuettuna.

Kun on kyse kantorepusta, kannattaa tutustua valmistajan ohjeistuksiin. Niissä kerrotaan, milloin lasta voi kantaa selkäpuolella.

5. Vauva vain parkuu, mitä teen väärin?

Vauvalla voi olla kuuma tai asento voi tuntua epämiellyttävältä. Jos näiden korjaaminen ei auta, vauvalla voi olla tylsää. Touhuile ja liiku siis, jotta lapsella on seurailtavaa.

Opetellessa epävarmuus voi saada vanhemman hermostumaan ja vauvan parkaisemaan. Hyräily ja rentoutuminen rauhoittavat sekä vanhempaa että lasta. Apua hyvän asennon löytämiseen voi myös kysyä kantoliinatukihenkilöltä.

Kaikki lapset eivät viihdy kannettavana. Refluksista kärsivä vauva saattaa viihtyä vain vatsallaan, tai lapsella voi olla kausia, jolloin kannettavana oleminen ei kiinnosta. Kantamista voi aina kokeilla myöhemmin uudestaan.

6. Voiko kantaminen vahingoittaa lasta?

Kantamisella ei voi vahingoittaa tervettä lasta, mutta muutama niksi on hyvä huomioida.

Paras asento on kasvot vanhempaan päin, jolloin lapsi voi halutessaan piilottaa katseensa viriketulvalta. Pään tulisi olla pussausetäisyydellä ja jalkojen leveä sammakkoasento on kehittyvälle lonkkarustolle ihanteellisin. Pystyasento on vauvalle turvallisin, sillä puoliksi pötköttävässä kehtoasennossa lapsen leuka saattaa painua rintakehää vasten ja vaikeuttaa hengitystä.

Kesällä ulkoillessa tulee suojata vauvan raajat sekä kasvot ja niska auringolta. Kylmällä säällä tärkeintä on pitää pienokainen suojassa tuulelta ja huolehtia niskan, pään sekä jalkojen pysymisestä lämpimänä.

7. Kuinka kauan voi kantaa kerrallaan?

Joissakin repuissa on valmistajan suositus kantoajasta, mutta ergonomisella kantovälineellä kantamiselle ei ole aikarajaa. Yleensä vaipanvaihto ja syöminen tauottavat riittävästi.

Motorisesta kehityksestäkään ei tarvitse olla huolissaan, sillä lapsi saa stimulaatiota ja kehittää tasapainoaistiaan mukautuessaan vanhemman liikkeisiin. Usein lapsikin ilmaisee, mikäli mielii verrytellä.

8. Lapsi on jo taaperoiässä, kannattaako enää kokeilla?

Ilman muuta! Pieni tekeminen, kuten lahjominen rusinoilla tai lelun ihmettely, voi auttaa unohtamaan alun outouden. Ja onhan lapsesta mukava päästä vanhemman mukana maastoon, jonne ei vaunujen kanssa olisi asiaa tai kulkea sylissä hälyisessä ja ahtaassa ihmisvilinässä.

Vanhemman lämpö ja läheisyys tuo turvaa isommallekin lapselle.

Asiantuntija: Kantovälinetukihenkilö Liisa Kontio

Vierailija

Kantaminen on lohtua ja läheisyyttä – 8 kysymystä kantoliinoista ja -repuista

Mä kans hankin tuon kantoliinan, mutta vauva ei siinä juuri 10 min enempää viihdy. Ei kaiketi halua olla "sidottuna". Olis kyl kiva, jos viihtyisi, koska haluaa olla kuitenkin paljon sylissä. Nyt vauva on 6kk. Ehkä voisi vielä kokeilla reppua, kun on jo noin iso. Jospa se olisi vauvasta kivempi. Tai sitten ei... Ei ole kaikille sopiva ratkaisu.
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Nukkuminen on taito, jonka opettelun voi aloittaa heti, kun vauva on syntynyt. Ei unikoulussa huudattamalla, vaan hellästi pienin askelin.

Puolivuotias herää tunnin välein huutamaan, kun huomaa turvallisen rinnan kadonneen suustaan. Taas pitää nousta silmät ristissä hyssyttämään. Jokainen yö kasvattaa univelkaa, ja päivät kuluvat kuin sumussa.

Sellaista se vain nyt on, vauva-aika.

Mutta täytyykö sen olla?

Odottaessaan toista lastaan kustannustoimittaja Laura Andersson mietti, miten esikoisen kanssa tutuksi tulleet uniongelmat voisi välttää. Hän ryhtyi selvitystyöhön: Miten vauvan uneen suhtaudutaan muissa maissa? Miten toimivat perheet, joissa vauva nukkuu hyvin?

Usein vain pidetään peukut pystyssä ja toivotaan parasta.

– Meillä Suomessa usein vain pidetään peukut pystyssä ja toivotaan parasta. Jos vauva sitten ei nuku, joskus vuoden tienoilla ryhdytään unikouluun, Andersson sanoo.

Unen voi kuitenkin nähdä myös oppimisprosessina, joka alkaa heti, kun vauva on syntynyt.

Opettamisella Andersson tarkoittaa hyvin helliä, vähittäisiä keinoja, joilla luodaan nukahtamiselle otolliset olosuhteet. Varsinaista unikoulua ei alle puolen vuoden ikäiselle voisikaan pitää.

– Siitä ei ole mitään hyötyä, sillä vauva ei ole siihen kypsä, sanoo lääketieteen tohtori, lastenneurologian erikoislääkäri Outi Saarenpää-Heikkilä Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.

Unirytmi on avainsana

Vastasyntynyt nukkuu noin 20 tuntia vuorokaudessa. Unijaksot ajoittuvat aluksi miten sattuu, mutta vähitellen vuorokausirytmi vakiintuu. Neljään kuukauteen mennessä valtaosa vauvoista nukkuu yöllä 5–6 tunnin yhtenäisen jakson.

Rytmin löytymistä voi tukea pienin vihjein heti ensimmäisistä viikoista alkaen. Päivällä pidetään valot päällä ja touhutaan, illalla rauhoitutaan ja himmennetään valoja.

Öiden sujumiseen vaikuttaa paljon se, miten ja mihin vauva tottuu nukahtamaan. Katkonaisen unen taustalla on usein uni­assosiaatio: vauva yhdistää nukahtamisen kanniskeluun tai imetykseen. Herätessään hän reagoi, kun tilanne onkin muuttunut.

Saarenpää-Heikkilä neuvoo totuttamaan vauvan nukahtamaan niin, ettei vauva yhdistä imetystä ja unta. Sen voi tehdä lempeästi: rinta otetaan varovasti vauvan suusta ennen kuin tämä vaipuu uneen.

Tähän päätyi myös Laura Andersson.

– Vähitellen kannattaa hakea sitä suuntaa, ettei vauva joka heräämisellä tarvitsekaan maitoa tai syliä. Vaikka imettääkin, ei alkukuukausien tahdilla tarvitse jatkaa yksivuotiaaksi asti.

Imetänkö vai nukunko?

Sotivatko unineuvot sitten imetysihanteita vastaan? Niin ei tarvitse olla.

Imetysvälien lempeä pidentäminen pidentäminen ei sovi imetysihanteita vastaan.

Ensimmäisten viikkojen jälkeen yöllisten imetysvälien lempeä pidentäminen ei ole haitallista lapsen ravinnonsaannin kannalta, Saarenpää-Heikkilä sanoo. Vauva kyllä syö aamulla senkin edestä.

– Minulle on vieras ajatus, että lapsentahtisuus viedään niin äärimmilleen, että kun lapsi on yksivuotias, koko perhe on ihan loppu, Saarenpää-Heikkilä sanoo.

Jos kuitenkin haluaa imettää tiuhaan öisinkin ja nukuttaa lapsen rinnalle, niin voi lääkärin mukaan tehdä. Silloin on kuitenkin hyväksyttävä se, että yöt ovat katkonaisia ja tavoista voi joutua opettelemaan myöhemmin eroon.

Anna tilaa nukahtaa

Vauva pyörii, tuhisee ja ährää, vähän äänteleekin – mutta nukahtaa uudelleen.

Uni ei ole yhtenäistä ja tasalaatuista läpi yön. Vireystila vaihtelee unisyklin mukaan, ja vauva käy välillä lähellä valveen rajaa. Jos vauva parahtaa kunnon itkuun, siihen pitää aina vastata, mutta joka havahtuminen ei tarkoita sitä, että vauvalla olisi nälkä tai muu hätä.

Innokkaat vanhemmat voivat joskus häiritä vauvan unta, vaikka tämä ei ole edes heräämässä. Uniongelmien tutkimiseksi kuvatuissa videoissa näyttää joskus siltä, ettei vauva tee vielä mitään, kun äiti jo ponkaisee hyssyttelemään.

Tuoreet vanhemmat ovat ymmärrettävästikin herkillä, ja yöllä pienet äänet voivat tuntua suurilta.

Yksi Laura Anderssonin oivalluksista oli se, että kannattaa ensin rauhoittaa itsensä ja kuulostella: onko vauva todella jotain vailla, vai jatkaisiko hän sittenkin uniaan?

– Opettelimme erottamaan vauvan itkusta, milloin vauvalla on selvä hätä ja milloin hän vain pitää ääntä nukahtaessaan. Vauvalle voi antaa pienen hetken tilaa hakea unta itse, Andersson kertoo.

Anderssonin kuopus oppikin lopulta vain kahdessa viikossa nukahtamaan itsekseen, ilman itkuja. Rutiini on toiminut tähän asti lukuun ottamatta tiettyjä vilkkaita taaperovaiheita.

Tietoa jo etukäteen

Andersson kehottaa valmistautumaan öihin jo raskausaikana. Kannattaa sopia etukäteen esimerkiksi siitä, miten ja missä vauvan toivotaan tottuvan nukkumaan ja miten toimitaan, jos tuleekin vaikeuksia.

Hyvin nukkuville perheille yhteistä on se, että he ovat perehtyneet asiaan jo etukäteen.

Kaikki Anderssonin haastattelemat perheet, joissa uni oli pysynyt hallinnassa, olivat ottaneet asioista etukäteen selvää. Myös peruskikat olivat varsin samanlaisia. Tarinoissa korostuivat johdonmukaisuus, kärsivällinen toisto ja lempeät nukahtamista helpottavat rutiinit.

Toki lapsen kasvaessa tilanteet voivat muuttua. Ei ole takeita siitä, että kuukauden ikäisenä hyvin nukkuva vauva jatkaisi samaan malliin taaperoiässä. Kun vauvan kehityksessä tapahtuu äkkiä paljon yhtä aikaa, uni muuttuu ajoittain luonnostaankin levottomammaksi. Monille vauvoille näin käy noin neljän kuukauden iässä.

– Rutiineista kannattaa jaksaa pitää kiinni ajoittaisista vaikeuksista huolimatta, niin välttää ajautumisen nukutusmaratoneihin, Andersson sanoo.

Vahtikoiran geenit

Joskus kaikki menee hyvistä aikomuksista huolimatta mönkään.

– Varmuudella ei lopulta tiedetä, miksi toiset vauvat oppivat nopeammin nukkumaan ehjiä öitä ja toiset yrityksistä huolimatta eivät, Saarenpää-Heikkilä toteaa.

Se on selvä, että temperamentilla on osuutensa.

– Uneen liittyvät ominaisuudet näyttävät olevan vahvasti periytyviä. Toiset vain on varustettu vahtikoiran geeneillä.

Et ole huono vanhempi, vaikka vauvasi nukkuisi huonosti.

Lapsen uniongelmista ei pidä soimata itseään. Et ole huono vanhempi, vaikka vauvasi nukkuisi huonosti. Jos tilanne alkaa koetella jaksamista, on syytä hakea apua.

Haastattelujen lisäksi lähteenä Laura Anderssonin kirja Voit nukkua – kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään.

Vauva 12/16

Vierailija

Unohda unikoulu – jo pientä vauvaa voi opettaa nukkumaan

Vihdoinkin tämäkin näkökulma tuodaan esille!!! Olen ollut täysfriikki lapsentahtusuus kiintymyysvanemmuus imetänpienimpääninahdukseen- äitien parissa. Ja toinen suuuri tekijä on ruokarytmi! Kunnolliset ateriavälit, päivisin valveillaoloaikaa ja tuhdit ruokailut. Öisin pikatankkaus ja nukutaan. :) Tätäkin voi lempeällä kädellä ohjailla. Usein vauvat heräävät päikkäreillä noin tunnin kohdalla. Jos heijaa vaunuja tai ei ehkä reagoi heti inahfukseen vauva nukkuisikin tunnin lisää jolloin ruoka...
Lue kommentti
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Olen lähdössä viettämään mökkiviikonloppua, ja olen ensimmäisen kerran yön yli erossa 1 v 10 kk ikäisestä pojastamme. Poika jää isän kanssa kotiin. Isä on viettänyt pojan kanssa paljon aikaa, mutta minä olen edelleen selvästi se ensisijainen vanhempi.

Aiemmin olin eron suhteen luottavainen, mutta nyt pojalle on tullut eroahdistus, joka voimakkaimmillaan ilmenee itkuisina ”äiti, äiti” -huutoina, kun menen toiseen huoneeseen. Imetän yhä, myös öisin, ja imetys ja läheisyyden tarve on lisääntynyt huomattavasti. Onko ero liikaa lapselle? Horjuuko lapsen perusturvallisuus ja onko ero traumaattinen kokemus?

Pienen pojan äiti

Lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila vastaa

Pohdit hyvin sensitiivisesti lapsesi kokemusmaailmaa. Sellainen herkkyys on tutkimusten mukaan yhteydessä hyvään vuorovaikutukseen ja lapsen yleiseen turvallisuuden tunteeseen, joka on ratkaiseva tekijä, kun lapsi käsittelee eroa vanhemmasta.

Perusluottamus tarkoittaa lapselle muodostunutta varmuutta siitä, että hänestä huolehditaan. Sen varassa lapsi kykenee myös vähitellen irrottautumaan vanhemmastaan: tutkimaan rohkeasti ympäristöään, mutta palaamaan tarvittaessa tankkaamaan läheisyyttä.

Jo pienenä lapsi alkaa ymmärtää olevansa erillinen äidistä, ja se voi aiheuttaa hetkellistä voimakastakin uudelleen takertumista.

Lapsi alkaa noin 1,5-vuotiaana muodostaa mielikuvia vanhemmastaan. Mielikuviin liittyvät tunteet ja odotukset toimivat lapselle psyykkisen tasapainon välineenä silloin, kun hän joutuu olemaan hoivaajastaan erossa. Apuna voi toimia myös rakas unilelu, valokuvat tai äidin käytetty yöpaita. Pitkät erot vanhemmasta horjuttavat mielikuvaa.

Nyrkkisääntönä pidetään, että lapsi voi olla yhtä monta vuorokautta erossa vanhemmastaan kuin hänellä on ikävuosia.

Ero sinusta voi lujittaa isän ja pojan suhdetta.

Poikasi on jäämässä hoitoon vuorokaudeksi isänsä kanssa omaan kotiin. Kokemus voi lujittaa heidän suhdettaan, ja isä löytää varmasti omia tapojaan hoitaa pipit ja harmit. Lapsen perusturvallisuus ei häviä, eikä hän traumatisoidu väliaikaisesta erosta, kun vierellä on tunteita säätelevä turvallinen ihminen, johon lapsi on kiintynyt.

Ero sinusta on kuitenkin lapselle varmasti pieni loukkaus. Kun olet palannut kotiin, yhteinen leikki, ilo ja hellyys palauttavat sinun ja lapsen välisen yhteyden.

Vauva 11/16

Lapsi- ja perhepsykologi Leea Mattila vastaa lukijoiden kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi tällä lomakkeella tai meilitse vauva@sanoma.com otsikolla ”Leea vastaa”.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Mikä virnistys! Nyt kerätään kuvia ihanista ensihymyistä. Lähetä kuva ja osallistu arvontaan.

Osa kuvista julkaistaan myös Vauva-lehden palstalla. Lähetä kuva mahdollisimman isona tiedostona, emme voi julkaista matalaresoluutioisia kuvia.

Kun lähetät kuvan viimeistään 17.2.2017, olet mukana arvonnassa, jossa voi voittaa Ainu Nokkamukin, Oppi&ilon Kurkkaa värit! -pahvikirjan ja Jordan-hammasharjan vauvoille. Arvomme kaksi settiä, ja yhden palkinnon arvo on noin 16 euroa.

Voittajiin otetaan yhteyttä sähköpostitse: tarkista, että käyttäjätiedoissasi on voimassa oleva sähköpostiosoite!

Lähettämällä kuvan annat luvan käyttää sitä Vauva-lehden aineistoissa. Lataa vain itse kuvaamiasi kuvia tai kuvia, joiden lataamiseen sinulla on kuvaajan lupa. Katso kuvahaasteiden tarkemmat ohjeet

Jos haluat kuvan mukaan lehden palstalle, kerro sisältö-kohdassa vauvan nimi ja ikä kuvaushetkellä.

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.