Otin itselleni silikonirinnat ensimmäisen lapseni jälkeen. Nyt on alkanut askarruttaa, kuinka imettäminen tulee seuraavan lapsen kanssa onnistumaan. Voiko silikonirinnoilla imettää normaalisti?

Otin itselleni silikonirinnat ensimmäisen lapseni jälkeen, koska imetyksen jälkeen rintani katosivat kokonaan. Nyt on alkanut askarruttaa, kuinka imettäminen tulee seuraavan lapsen kanssa onnistumaan. Voiko silikonirinnoilla imettää normaalisti? Voiko implanteista koitua vauvalle vaaraa?

Gynekologi Anna-Paula Sariola vastaa: Silikoni-implanttien asettamisessa pyritään nykyään siihen, että rinnan rauhaskudos säilyy koskemattomana. Implantit asetetaan joko rauhaskudoksen tai rintalihaksen alle. Imetyksen ei  siis pitäisi häiriytyä. Käytössä olevissa implanteissa silikoni on geelimuotoisena, minkä ansiosta se ei valu ympäröivään kudokseen, vaikka implantin kapseli rikkoutuisikin. Näin ollen imettäminen on turvallista.

Leikkauksen tehneestä yksiköstä saat tietoa leikkausmenetelmästä sekä implanteista. Synnytyssairaalassa voit saada tarvittaessa asiantuntijoiden imetysohjausta. Raskaus ja imetys saattavat muuttaa leikkauksen lopputulosta, mistä varmaan leikkaukseen mennessä saitkin tietoa.

Vauva 6/2011

Lähetä oma kysymyksesi asiantuntijoillemme Vauvan neuvolaan.

Onko se vaarallista? Pitääkö valita joko sormiruoka tai soseet?

1. Missä iässä vauva voi syödä itse?

Sormiruokailun voi aloittaa noin puolen vuoden iässä, kunhan vauva osaa istua pystyasennossa. Ei siis riitä, että vauvan toppaa tyynyillä takakenoon, vaan hänen on jaksettava kannatella ylävartaloaan ruokailuhetken ajan. Otollinen hetki aloittaa kokeilut on silloin, kun vauva osoittaa kiinnostusta ruokiin, pyrkii tarttumaan niihin ja viemään palasia suuhunsa. Hampaiden puhkeamista ei tarvitse odottaa, sillä ikenillä saa yllättävän tehokkaasti pehmeitä ruokia mutustettua.

2. Pitääkö valita joko sormiruoka tai soseet?

On kaksi tapaa suhtautua sormiruokailuun. Baby-led weaning –koulukunnan kannattajat jättävät soseet kokonaan väliin ja tutustuttavat vauvan kiinteisiin ruokiin pelkästään sormiruokien kautta. Ajatuksena on, että vauva päättää alusta asti, mitä ja miten paljon hän syö. Aikuisen vastuulla on tarjota monipuolisia ja ravitsevia ruokia, mutta vauva ratkaisee, mitä siitä päätyy suuhun ja mahaan. Toiset taas päätyvät joustavaan sekamalliin, jossa vauvalle tarjotaan sekä soseita että sormiruokaa tilanteen mukaan.

3. Mitä hyötyä sormiruokailusta on?

Sormiruokailu kehittää sekä suun että käsien motoriikkaa. Lapsi saattaa myös oppia nirsoilemaan vähemmän, kun saa tutustua ruokien koostumuksiin, makuihin ja suutuntumiin oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti.

Aluksi sormiruokailusta syntyy sotkua, mutta ennen pitkää vanhempien elämää helpottaa, kun vauvaa ei tarvitse syöttää vaan kaikki voivat syödä samaan aikaan ja suunnilleen samaa ruokaa.

Jotkut vauvat eivät pidä siitä, että heitä syötetään vaan haluavat alusta asti olla tilanteen herroja. Jos vauva kieltäytyy maistamasta soseita, sormiruokaa kannattaa kokeilla.

4. Voiko sormiruokailu olla vaarallista?

Sormiruokailu ei ole sen vaarallisempaa kuin soseiden syöttäminen, kunhan muistaa muutaman turvallisuussäännön:

a. Älä jätä pientä sormiruokailijaa hetkeksikään yksin.

b. Sormiruokaa ei saa antaa takakenossa lepäävälle vauvalle. Vauvan pitää istua suorassa syöttötuolissa tai sylissä, jotta kakomisrefleksi toimii tarvittaessa kunnolla. Kakomista sinänsä ei tarvitse säikähtää. Se vain osoittaa, että suojamekanismi toimii kuten pitää.

c. Älä anna vauvalle ruokia, joihin pieni voi tukehtua, kuten pähkinät tai kokonaiset viinirypäleet ja kirsikkatomaatit. Ruokien pitää olla pehmeitä ja niin isoja, että vauva saa mutustettua niistä itselleen sopivia palasia.

d. Muista myös neuvolan ohjeet siitä, mitkä ruoat eivät sovi alle vuoden ikäisille vauvoille. Esimerkiksi punajuurta, lanttua ja pieniä uusia perunoita ei pidä antaa vauvoille.

5. Miten pääsee alkuun?

Hyviä ensiruokia sormiruokailijalle ovat kevyesti keitetyt tai paahdetut kasvikset, kuten parsakaali-, porkkana-, peruna- ja bataattilohkot. Myös avokado on mukavan pehmeää. Hedelmistä ja marjoista kannattaa valita aluksi pehmeitä ja hyvin kädessä pysyviä, kuten banaania, mansikkaa ja päärynää.

Lisätietoa löytyy sekä netistä että kirjoista. Eräänlaiseksi sormiruokailun aapiseksi on muodostunut Gill Rapleyn ja Tracey Murkettin kirja Omin sormin suuhun (WSOY, 2010).

Ruokaohjeita vauvan sormiruokahetkiin ja koko perheelle Vauva-lehden numerossa 1–2/2016. Lehti ilmestyy 12.2.

Vauvan.fi:n Maxin Deli -bloggarin kokemuksia sormiruokailusta: Sormiruokaa!

Tuore vanhempi on usein ihmeissään lapsenhoitovinkkien viidakossa. Mistä tietää, mitä neuvoja kannattaa kuunnella?

1. Hyvä neuvo tulee tarpeeseen

”Tekisit sinäkin sämpylät itse, noissa kaupan leivissä on ihan liikaa suolaa vauvalle.”

Pyytämättä annettua neuvoa on vaikea ottaa vastaan, vaikka siinä olisi perääkin. Ei tunnu hyvältä, jos joku ulkopuolinen uskoo tietävänsä paremmin, miten juuri tämän lapsen kanssa pitäisi toimia.

Kun keskustelet vauvanhoidosta läheisten kanssa, voit sanoa selvästi, milloin kaipaat vain vertaistukea tai kuuntelijaa, milloin konkreettisia neuvoja.

Joskus neuvot voivat kummuta läheisen aidosta huolesta. Onhan tilanteita, joissa vaikkapa uupunut äiti ei näe toimintaansa enää kirkkaasti ja voi vaarantaa lapsen turvallisuuden.

Jos joku kuitenkin on jatkuvasti tuputtamassa mielipiteitään asioihin, joista olet muodostanut jo näkemyksen ja tunnet tietävästi riittävästi, voit mainita asiasta ystävällisesti. Kerro, että olet jo selvittänyt asiaa ja löytänyt oman tapasi toimia.

2. Se on vilpitön ja rohkaiseva

”Onko teillä yöt vielä vaikeita? Kuulin, että meidän neuvolan kautta voi saada unihoitajan avuksi.”

Hyvä neuvo on empaattinen. Se rohkaisee ja vahvistaa sinua vanhempana. Neuvoja ottaa huomioon sinun näkökulmasi. Hän ehkä ehdottaa jotain, muttei lähesty sinua niin kuin olisit tehnyt tähän saakka kaiken väärin.

Hyvä neuvo ei nöyryytä tai halveksi. Se antaa tilaa itse huomata, että voisi kokeilla jotain uutta. Ratkaisun löytäminen oman pohdinnan kautta vahvistaa itsetuntoasi vanhempana. Myönteinen kuva itsestä vanhempana on myös lapselle hyödyksi.

Tuoreena vanhempana kannattaa tukeutua niihin sukulaisiin ja ystäviin, joista tulee positiivinen tunne: Näiden ihmisten lähellä minun on hyvä olla vanhempi. He toivovat minulle ja lapselleni parasta.

Lapsenhoitovinkeiksi puetun markkinointimateriaalin kanssa saa myös olla tarkkana. Hyvä neuvo on vilpitön eikä yritä myydä sinulle turhaa ajattelumallia, palvelua tai tavaraa. Kannattaakin usein hetki miettiä neuvon antajan tarkoitusperiä.

Kaikki vanhan kansan viisaudet eivät ole viisauksia.

3. Perusteltu ja pitää paikkansa

”Älä totuta sitä syliin, anna sen itkeä vähän aikaa. Hemmottelet sen pilalle!”

Ei pidä paikkaansa – pikkuvauvaa voi sylitellä huoletta ja vastata itkuun heti, kun vain pystyy. Kaikki vanhan kansan viisaudet eivät ole viisauksia. Monet sukupolvelta toiselle kiertävät vauvanhoitovinkit ovat nykytiedon valossa vanhentuneita.

Jos kuulet tai luet netistä väitteen, joka herättää epäilyksesi, pyydä perusteluja. Onko vinkin takana luotettava kasvatusalan asiantuntija tai tutkimus? Vai perustuuko se vain mutu-tietoon, kirjoittajan omaan yksittäiseen kokemukseen tai vanhoihin uskomuksiin?

Jos saat neuvon, joka sotii parempaa, tutkittua tietoa vastaan, voit jättää sen huomiotta. Tarvittaessa hyvää tarkoittavalle isovanhemmalle voi todeta ystävällisesti, että noinhan on tosiaan pitkään ajateltu, mutta ei enää tänä päivänä.

4. Hyvä neuvo ei ole fanaattinen

”Jos rakastat lastasi, imetät häntä niin kauan kuin hän haluaa.”

Tiettyyn kasvatustyyliin tai ajattelutapaan vahvasti hurahtanut ihminen saattaa antaa ymmärtää, että on vain yksi oikea tapa kuljettaa, nukuttaa tai ruokkia lasta. Jos haluat parasta lapsellesi, toimit kuten hänkin. Joskus fanaattinen neuvoja saattaa hakea vahvistusta omille valinnoilleen tuputtamalla niitä muillekin.

On monia tapoja hoitaa lasta hyvin ja rakastavasti.

Terveitä ja hyvinvoivia lapsia kasvaa kuitenkin niin rattaissa kuin kantoliinassa, pinnasängyssä kuin perhepedissä, sormiruoalla kuin soseillakin. Tutkimuksia löytyy toki moneen lähtöön. Jokin tietty valinta saattaa kenties edistääkin jotakin lapsen yksittäistä kykyä tai ominaisuutta. Harvoin tuloksista voi kuitenkaan vetää kovin jyrkkiä johtopäätöksiä. On monia tapoja hoitaa lasta hyvin ja rakastavasti.

Ehdottomiin tai itseä hämmentäviin vinkkeihin kannattaa suhtautua varauksella, kuulostella omia tunteitaan ja keskustella asiasta muidenkin kanssa.

5. Se on vauvamyönteinen

”Älä nyt ylisuojele. Lähdet vaan reissuun, kyllä vauva viikon mummolassa pärjää”, kaverit yllyttävät. Äidistä kuitenkin tuntuu, ettei ole millään moiseen valmis.

Hyvä neuvo ei vähättele äidin ja vauvan suhdetta tai vanhemman vaistoa. Se ymmärtää vauvan tarvitsevuutta ja sitä, miten iso muutos vanhemmaksi tulo on. Ulkopuolisten tulisi kuunnella sitä, mikä tuntuu tuoreesta perheestä oikealta.

Vanhempana on lupa tehdä ratkaisuja sydäntään kuunnellen. Mikä on juuri sinun tapasi olla vanhempi? Mistä huomaat, että sinä ja lapsesi voitte hyvin ja olette tyytyväisiä?

Ristiriitaisten neuvojen keskellä auttaa, jos periaatteita voi pohtia puolison tai läheisten kanssa. Yhteinen näkemys tuo voimaa, turvaa ja tukea vanhemmuuteen.

Vauva 8/15

Juttua varten on haastateltu Vahvuutta vanhemmuuteen -hankkeen päällikköä Anne Viinikkaa Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

Esimerkiksi kaupassa, pankin lainaneuvottelussa ja kirkon penkissä voi ja pitää saada imettää, äidit kertovat.

"On tullut imetettyä ravintoloissa, bussissa, kävellessä kadulla ja pankin lainaneuvottelussa. Kyllä se aluksi jännitti, vieläkin sitä hieman pelottaa, että jos joku tulee kommentoimaan imetystäni. Yleensä imettäessä en katso ohi kävelijöitä, vaan keskityn poikaani. Se rauhoittaa."

Vauva.fi:n kyselyyn vastanneet äidit toivovat, että kenenkään ei tarvitsisi arastella imettämistä julkisella paikalla. Moni on silti sitä jännittänyt imetystaipaleen alussa.

"Ympäristön paineet vähenevät kokemuksen myötä. Ensimmäistä imetättäessä etsin aina suojaisan paikan imettää, vaikka kahvilan nurkkauksen tms. Neljättä voin imettää melkein missä vaan; mieluummin joku paheksuu imetystäni kuin että kaikki kärsisivät itkevästä lapsesta."

"Olen aina ollut kovin ujo, en ole viihtynyt vähissä vaatteissa missään. Kun sain ensimmäisen lapseni, ei kukaan ollut koskaan opettanut minua imetysasioista enkä ollut saanut esimerkkiä ystäviltä. Silti koin luonnollisena antaa lapselleni maitoa siellä missä hän sitä halusi, ja silloin kun halusi. Olen ylpeä siitä, että imetän."

Kyselyyn vastanneet äidit ovat imettäneet esimerkiksi näissä tilanteissa: ravintolassa, kahvilassa, bussissa, kirkon penkissä, lainaneuvottelussa, huonekalukaupan sängyllä, odotusaulassa, taksijonossa, julkisessa vessassa pöntön päällä istuen sekä seisten lavuaarin edessä, maantien varrella, pysäköidyssä autossa, uimarannalla, lentokoneessa, kävellessä kadulla, messuilla ja massatapahtumissa, bussipysäkillä, kaupassa, kassajonossa, junassa, julkisessa saunassa.

"En käsitä miksi imetys koetaan ongelmaksi julkisilla paikoilla. Minne vauva saa mennä, siellä hänen kuuluu myös saada ravintonsa."

Näin äideille on kommentoitu

Vain harva kertoo saaneensa imetyksestä kommetteja. Jos imetys on huomioitu, on palaute ollut yleensä positiivista:

"Eräs mummoikäinen nainen sanoi, että vauva saa ruokaa 'kaunihista kupista', se on jäänyt erityisesti mieleen. Kenenkään en ole myöskään huomannut tuijottavan."

"Kaikki palaute, jota olen imetyksestä saanut, on ollut kehuvaa. 'Hienoa, että maitoa tulee' ja 'noin pitkä imetys on upea juttu'. Ehkä olen jo unohtanut alkuaikojen vaikeudet, mutta tällä hetkellä imetyksestä on vain hyviä muistoja."

"Koskaan kukaan ei ole kommentoinut etten saisi imettää. Nyt imetettävän ollessa jo melkein kaksivuotias, moni kysyy, että imetänkö vieläkin ja tuleeko muka vielä maitoa. Nämä ovat mielestäni sellaisia kysymyksiä, jotka ovat ihan äidin ja lapsen päätettävissä. Maitoa tulee niin kauan kun lapsi sitä tilaa itselleen."

Imetyssuoja? Ei pakollinen

Onko imetyksessä suojana harsoa tai huivia, se on ihan äidin ja vauvan mieltymyksistä kiinni.

"Imetyksen voi toteuttaa niin, että paljasta pintaa näkyy mahdollisimman vähän, enkä nyt puhu mistään huivin alla kyyristelystä. Imetysvaatteet tai hihaton, tarpeeksi väljäkaula-aukkoinen toppi, jonka päällä on ylös nostettavaksi sopivan löysä yläosa, takaavat sen, ettei tissejä tarvitse vilautella. Mutta läsnäolijoiden pitäisi myös hyväksyä se, että imetyksessä saattaa vilahtaa."

"Miksi vauva täytyisi peittää kaavulla ja antaa hänen syödä huonossa hapessa liinan alla pimeässä? Söisitkö itse niin?"

"Tykkään itse imettää rauhallisessa paikassa. Omat vauvat ovat olleet sellaisia tarkkailijoita, että julkisella paikalla saisi istua tissit levällään ja vauva katselisi vähän väliä ympärillensä."

"Vauva oli kaupassa herkästi itkuinen rinnalla valojen ja äänien takia, imetyssuoja rauhoitti omaan maailmaan."

"Koin neuvomisen loukkaavana"

"Viimeksi imetin 11-kuukautista vauvaani sairaalassa lasten poliklinikan odotusaulassa. Nostin neidin syliini ja aloin avaamaan takkia. Silloin paikalle tuli hoitaja.

Ajattelin hänen tulevan sanomaan, että on meidän vuoromme. Hän tulikin lähemmäksi ja vinkkasi, vaivautuneena, että tuossa nurkan takana on huone, missä voi imettää. Vastasin, että en näe sinne, milloin on meidän vuoromme. Samaan syssyyn hoitaja kuitenkin sanoi, että voit toki siinäkin imettää.

Vauva jo hermostui, joten imetin kuitenkin siinä aulassa. Hoitaja saattoi haluta vain hyvää, mutta koin neuvomisen silti hieman loukkaavana.

Osaan itse etsiä minulle ja vauvalleni sopivan imetyspaikan. Lisäksi (kolmen lapsen kokemuksella) osaan imettää niin, ettei rintani näy kenellekään muulle. Kenenkään ei tarvitse kommentoida tai neuvoa minua siinä, missä minun olisi hyvä imettää."

Kolmen äiti

"Taaperoa en imetä julkisesti"

"Olen imettänyt esikoista yli kaksi vuotta. Toista imetän yhä, ja hän on puolitoista vuotias. Olen imettänyt siellä, missä lapsen on nälkä tullut.

Muutaman kerran olen saanut paheksuvia katseita, joita en ole itse huomannut, vaan mieheni joka on seurannut sivusta katsojana.

Isompaa lasta, yli vuoden ikäistä en ole kehdannut julkisella paikalla imettää, koska Suomessa taaperoimetystä katsotaan pahalla, niin olen ainakin kokenut.

Myös lähipiirini suhtautui esikoisen pitkään imetykseen negatiivisesti. Toisen kohdalla he ovat antaneet imettää rauhassa, koska tietävät oman kantani. Parasta ravintoa, läheisyyttä, syliä ja rakkautta."

Taaperoimettäjä

"Kielteiset ajatukset johtuvat tietämättömyydestä"

"Minulla on kaksi lasta. Ensimmäistä imetin vuoden ja yhdeksän kuukautta, toista vuoden ja seitsemän kuukautta. Molemmat imetykset sujuivat hyvin pieniä vastoinkäymisiä lukuun ottamatta. Imetin molempia usein julkisella paikalla, enkä kokenut, että minun olisi pitänyt mennä pois näkyvistä imettämään.

Tiedostin – ja olin ehkä myös vähän karvat pystyssä – että on ihmisiä, jotka suhtautuvat kielteisesti julki-imetykseen, mutta koskaan en sellaista asennetta kohdannut. Uskon, että kielteiset mielipiteet ovat lopuksi aika harvinaisia, vaikka saavatkin suhteettoman paljon näkyvyyttä.

Uskon myös, että osa kielteisistä ajatuksista julki-imetystä kohtaan johtuu tietämättömyydestä: kuvitellaan, että imettäminen on joku valinta (sen voi jättää tekemättä tai sen voi tehdä myöhemmin) tai että sen voisi helposti ja nopeasti toteuttaa jossain muualla, vaikkapa vessassa.

Kannatan julki-imetystä, koska se tekee tärkeän asian näkyväksi. Tietenkään siihen ei tarvitse ryhtyä, jos se ei tunnu omalta, mutta omia tunteitaan kannattaa myös kyseenalaistaa. Jos imetys pitäisi piilottaa, se tarkoittaisi, että naisten ja lasten paikka on jossain muualla kuin julkisella paikalla."

Någon Annan

Jos vauva on liian pirteä tai väsynyt, unen saaminen on vaikeaa.

Unta, vaipanvaihto, maitoa, hetki seurustelua – ja taas unta oli päivä tai yö. Valvomme ja nukumme kuukauden ikäisen vauvamme tahdissa. Meillä voi palaa valot keskellä yötä tai päivällä olla kuin huopatossutehtaalla, kun kaikilla on peitto korvilla. Mira, 29

Vastasyntynyt tarvitsee paljon unta sekä yöllä että päivällä. Nukkuessa aivot kehittyvät ja työstävät uusia asioita. Unen aikana erittyy kasvuun tarvittavaa hormonia, ja uni muun muassa edistää lapsen luovuutta ja keskittymiskykyä.

Ensimmäisten viikkojen aikana vauva nukkuu keskimäärin 16−20 tuntia vuorokaudessa. Hereilläoloaika kestää yleensä pisimmillään noin tunnin. Noin kolmen kuukauden ikäisenä vauva alkaa nukkua enemmän yöllä ja olla hereillä päivällä.

– Vauvaperheessä vanhemmat eivät usein saa nauttia pitkistä yöunista. On silti tärkeää, että kaikki saavat unta riittävästi. Kotona olijan on hyvä levätä vauvan päiväuniaikaan itsekin, sanoo Mannerheimin lastensuojeluliitossa työskentelevä terveydenhoitaja, vanhempainryhmätoiminnan päällikkö Anne Viinikka.

Aisti oikea hetki

Martta nukahtaa päiväunille, jos hänet laskee rattaisiin aikailematta, kun hän ensimmäisen kerran hieraisee silmiään. Yleensä laitan nopeasti isoveljelle dvd:n hetkeksi, jotta melu vähenee ja Martta löytää unenpään. Jos hidastelen, on tiedossa itkukonsertti ennen nukahtamista. Jaakko, 32

Vanhemman on tärkeä tukea vauvan nukahtamista päiväunille, sanoo lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja perheterapeutti Janna Rantala. Kun vanhempi oppii tuntemaan lapsensa käytöstä, hän aistii, milloin vauva on väsynyt. Se voi näkyä esimerkiksi raukeutena, silmien hieromisena tai haukotteluna.

Ajoitus on tärkeää, sillä jos lapsi on yliväsynyt, rauhoittuminen ja nukahtaminen voi olla hankalaa.

– Vauvalle kannattaa luoda unirutiini eli samanlaisena toistuva tapa, joka edeltää aina päiväunia ja joka samalla rauhoittaa. Jos vauva nukkuu vaunuissa, rutiiniin voi kuulua vaikka vaipanvaihtohetki, rauhallinen juttelu, silittely ja pukeminen, Rantala sanoo.

Toiset vauvat nukahtavat seisoviinkin vaunuihin helposti. Moni uinahtaa kuitenkin paremmin vaunulenkillä tai rauhalliseen vaunujen heijaamiseen. Useimmat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että vauvaa ei kannata totuttaa nukahtamaan rinnalle, jotta hän ei opi yhdistämään maitoa ja nukkumista toisiinsa. Siksi vauva kannattaa imettää silloin, kun hän on vielä virkeä eikä juuri ennen nukahtamista.

Yli puolivuotiaalle voi olla tärkeää saada nukahtaa unirievun tai -lelun kanssa, toisia rauhoittaa tutti. Varsinkin ensimmäisinä kuukausina vauva voi kaivata sängyssä kapaloa. Vaunuissa turvan tuntua tuo ympärillä oleva vaunukoppa.

– Ulkona nukkuminen on suomalainen erikoisuus. Tutkimuksia vaunu-unista ei juuri ole, mutta monen vanhemman tuntuma on, että raitis ilma rauhoittaa lapsen nukkumaan syvää, tasaista unta, Viinikka sanoo.

Päiväunet iän mukaan

Hiivin hiljaa rattaiden viereen ja kurkistan vaunuihin. Kyllä, puolivuotias tuhisee edelleen silmät kiinni. Unta on riittänyt jo kolme tuntia. Kello on seitsemän illalla. Nukkuukohan piltti yöllä yhtään? Minni, 27

Lapsen voi herättää päiväunilta, varsinkin jos päivän viimeiset unet uhkaavat venyä monen tunnin mittaisiksi, Anne Viinikka sanoo. Yli puolivuotiaan viimeisten päiväunien ja yöunen välillä on hyvä olla vähintään neljän tunnin tauko.

– Jos uni ei meinaa tulla illalla, se voi olla merkki siitä, että päiväunikertoja tai -kestoa kannattaa lyhentää.

Monelle yli kolmen kuukauden ikäiselle vauvalle sopii puolen vuoden tietämiin asti kahden tunnin rytmi eli nukkumisen ja valveillaolon vaihtelu päivällä noin parin tunnin välein.

Jos lapsi on hyväntuulinen ja pirteä, hän on nukkunut riittävästi.

Puolivuotias nukkuu karkeasti ottaen vielä kolmet päiväunet, mutta siirtyy kaksiin noin yhdeksään kuukauteen mennessä. Yhtä vuotta lähestyvä lapsi tarvitsee unta vuorokaudessa keskimäärin 12–14 tuntia, joista päiväunta on hyvä olla noin 3,5 tuntia. Tämä voi täyttyä yksillä unilla tai jakautua kaksiin.

– Unentarve on hyvin yksilöllistä, toinen lapsi voi nukkua kolme tuntia ja toinen vartin. Päiväunien määrää ei kannata verrata naapurin lasten tai edes sisarusten unimääriin, Viinikka toteaa.

Jos lapsi on päivisin hyväntuulinen ja pirteä, hän on todennäköisesti nukkunut riittävästi.

Kun uni ei tule

Ville torkahtaa päivällä tasan siksi aikaa kun rattaat tai auto liikkuvat. Yöt hän nukkuu hyvin, ja toisinaan havahdun aamuyöllä tarkistamaan, että vauvalla on pinnasängyssä kaikki hyvin, kun hän nukkuu ja nukkuu. Mutta kunnon päiväunet – ne ovat meillä vain haave. Johanna, 33

Ei ole vauvan eikä vanhemman vika, jos vauva ei nuku päivisin, Anne Viinikka painottaa. Kyse voi hänen mukaansa olla osin siitä, ettei vauvan itsesäätely ole vielä kovin kehittynyt. Osin päiväunettomuus voi johtua rytmisyydestä, joka on temperamentin yksi perusosa.

Myös synnynnäinen rytmisyys vaikuttaa vauvan päiväunien määrään ja laatuun. Mitä rytmisempi lapsi on temperamentiltaan, sitä nopeammin ja helpommin hän löytää arkeen päivästä toiseen toistuvan rytmin.

Unettoman lapsen vanhempi ymmärtää, miten tärkeitä lapsen päiväunet ovat myös vanhemmalle – voihan silloin huokaista hetken. Juoda ehkä päiväkahvin rauhassa, lukea lehden, täyttää pyykkikoneen tai ottaa itsekin nokoset.

– Vauva ei valvo pahuuttaan, joten on tärkeää, ettei päiväunettomuus riko lapsen ja aikuisen välejä. Väsyneen vanhemman kannattaa pyytää apua, jotta saa nukkua itse tarpeeksi. Sekin voi auttaa, kun mieltää, että päiväunettomuus on vaihe, ei pysyvä olotila, Rantala sanoo.

– Vaunulenkillä vauva viihtyy yleensä hyvin, vaikkei nukahtaisikaan. Yhteinen rattailuhetki voi tarjota aikuiselle vapaahetken omissa ajatuksissa.

Arkea voi helpottaa myös antamalla itselleen luvan jättää kotityöt joksikin aikaa vähemmälle. Kun lapsi illalla nukahtaa, on oman jaksamisen kannalta parempi mennä itsekin nukkumaan kuin valvoa silittämässä pyykkejä.

Sinä päätät

Kaksivuotias Risto nukkui ongelmitta iltapäiväunet kunnes tuli isoveljeksi. Nyt hän heittäytyy maahan sätkimään ja potkimaan, jos päiväunet edes mainitsee. Maija, 29

Tilanne on tuttu Janna Rantalalle. Kyse ei hänen mukaansa ole kuitenkaan siitä, etteikö kaksivuotias tarvitsisi päiväunia, vaan todennäköisemmin siitä, että lapsi on keksinyt uuden tavan, jolla purkaa mustasukkaisuutta ja saada vanhempien huomiota.

Rantala muistuttaa, että päivälevolle menosta päättää aikuinen, ei lapsi. Ketään ei voi pakottaa nukahtamaan, mutta vanhemman tehtävä on järjestää mahdollisuus rauhoittumiseen.

On tärkeää olla päättäväinen, mutta rauhallinen. Nämä ovat avainsanoja myös monissa päiväkodeissa, kun lapset menevät levolle: lepohetki kuuluu tiettyyn vaiheeseen päivää, eikä siitä lipsu-ta. Koska päiväkodin arki on usein hektistä, moni lapsi nukahtaa siellä iltapäivällä, vaikka ei kotona enää päikkäreitä nukkuisikaan.

– Sopiva päiväunien lopetusikä riippuu paljon lapsesta. Jos esimerkiksi kolmevuotias lapsi on virkeä ja hyväntuulinen ilman päiväunia, ei niihin kannata painostaa. Rauhallinen lepohetki vaikka kirjoja katsellen kannattaa kuitenkin sisällyttää päivään eskari-ikään saakka, Rantala sanoo.

Vauva 12/2015

Lue lisää lapsen unesta ja vanhemman jaksamisesta. Uusi Vauva & uni -teemalehti on ladattavissa kännykkään ja tabletille. Ekstralehti on maksuton.

Asiantuntijat: vanhempainryhmätoiminnan päällikkö Anne Viinikka, MLL, ja lastenpsykiatri Janna Rantala.