Porvoon sairaalan synnyttäneiden osastolla paneudutaan imetyksen saloihin.

Täällä, perhehuoneessa numero 3, imetetään.

Asta Esansaari, 27, katsoo vielä vähän ihmetellen alle kolmen vuorokauden ikäistä esikoistaan. Tyttö Esansaari on jo oivaltanut syömisen riemun.

Pikkuruinen käsi vipattaa kun alle kolmikiloinen, upouusi ihminen keskittyy siihen tärkeimpään – ravintoon.

Tätä vastasyntyneen elämä nyt on. Tiivistä, jatkuvaa syömistä. Uinahdus. Lisää syömistä ja pikku torkahdus.

Tätä äidin elämä nyt on. Vatsa pöhöttää yhä raskauden jäljiltä. Silmissä tuntuu hiekkaiselta useamman vuorokauden katkonaisten unien takia. Ja rinnat sairaalan kylpytakin alla ovat erilaiset kuin ikinä ennen – kipeät, kovat ja kuumottavat.

– Kummasta rinnasta annoit viimeksi?

Oikeasta? No nyt on varmaan hyvä vaihteeksi tuo vasen, juttelee vastasyntyneen ylpeä isä, Arhi Esansaari, 35.

Isän ääni on hellä ja sopivan matala, ettei pienen syöminen vain häiriintyisi.

Arhin silmissä on vielä vähän pöllähtänyt katse. Hänkin näyttää valvoneelta. On vielä niin uutta kaikki tämä. Äidin ja vastasyntyneen tiivis, intiimi yhteys. Vastuu uudesta ihmisestä.

Arhi oli vaimonsa tukena koko synnytyksen ajan, ensimmäisistä supistuksista pitkään ponnistusvaiheeseen asti. Synnytys kesti ja kesti niin, että välillä tuleva isä popsi suklaata ja torkahteli jakkaralla synnytyssalin nurkassa.   

Helsinkiläinen Asta ahmi tietoa imetyksestä jo raskausaikanaan ja päätti tähdätä puolen vuoden täysimetykseen. Hän valitsi Porvoon sairaalan synnytysosaston sen hyvän maineen ja vauvamyönteisyyden tähden. Esitteet tai ennakkotiedot eivät kuitenkaan kertoneet koko totuutta siitä, mitä imettäminen ainakin näin alussa on.

– En tajunnut, että tämä sattuu näin paljon. Ja kestää kerrallaan näin pitkään,
Asta sanoo.

Myöskään sitä, kuinka suloista se voi olla, ei paraskaan esite kertonut.

On ihana nähdä, miten pieni nukahtaa rinnalle kylläisenä ja selvästi tyytyväisenä.

 

Imetysohjaaja kannustaa ja rohkaisee

Ovi käy. Kätilö ja imetyskoordinaattori Katarina Gulbrand, 36, astuu sisään, hymyilee ja tervehtii perhettä. Hän on tyytyväinen näkemäänsä. Astan ja tytön välille on selvästi jo syntynyt hyvä yhteys.

– Moni äiti huomaa pian synnytyksen jälkeen, että elämä vauvan kanssa on erilaista kuin ennalta luuli. Pikkuinen ei nukukaan söpösti pitkiä aikoja kerrallaan eikä hirveästi tykkää olla erillisessä kopassa. Vauva viihtyy parhaiten äidin lähellä, syö usein ja pitkään ja nukahtelee ja heräilee omassa tahdissaan. Yön ja päivän rytmiä ei alussa ole lainkaan eikä kuulukaan olla, Katarina juttelee.

Kierrollaan hän kulkee huoneesta huoneeseen, tekee hoitotoimenpiteitä, opettaa vauvanhoitoa ja imetysasentoja kädestä pitäen. Tarkkailee, miten tuoreilla vanhemmilla sujuu uusien perheenjäsenten kanssa.

Tärkeä osa Katarinan työtä on imetysohjaus. Jos imetys onnistuu, alussa ei juuri muuta tarvita. Katarina kannustaa ja rohkaisee äitejä, valaa luottamusta siihen, että rintaruokinta onnistuu.

Ja käy moneen kertaan läpi tietyt asiat: Ihokontakti on vastasyntyneelle tärkeä. Pieni ihminen todellakin syö tiheästi. Lisämaitoa ei useimmiten tarvita. Vauvan vatsalaukku on marmorikuulan kokoinen, siihen mahtuu kerrallaan vain noin seitsemän millilitraa maitoa. Äidin kehon tuottamat kolostrium-tipat tyydyttävät alussa ravinnontarpeen mainiosti.

– Suomalainen imetyskulttuuri suosii yhä liikaa tuttipulloa. Moni äiti ei luota oman maitonsa riittävyyteen, Katarina sanoo.

Juuri siinä hänen apunsa on kullanarvoista. Että äiti uskoisi itseensä. Ettei hän luovuttaisi liian helposti.

– Surullisinta on, jos jokin pieni, ratkaistavissa oleva pulma saa äidin lopettamaan imetyksen kokonaan. Sitä yritämme välttää, Katarina sanoo.

Siksi hänen apuaan on tarjolla synnytyssairaalassa vietettyjen ensipäivien jälkeenkin. Katarina opastaa äitejä myös imetyspolilla, jonne voi ottaa yhteyttä, jos kotona ilmenee ongelmia – rintaraivareita, tiehyttukoksia, tiheän imun kausia, painonlaskua, mitä vain. Katarina toivoo, että äitien kynnys ottaa yhteyttä polille olisi mahdollisimman matala.  

Nyt hän avaa seuraavan potilashuoneen oven.

"Näin pitkäänkö vauva syö?"

Huoneessa numero 10 uinailee tyttö Westerlund, 4 080 grammaa ja 53 senttiä, ikä kaksi päivää. Päätä peittää Porvoon Marttojen neuloma lahjapipo, jota koristavat mintunvihreät ja pinkit raidat. Maljakossa yöpöydällä tuoksuvat isovanhempien tuomat kukat.

Äiti Ann-Sofie Westerlund, 26, katsoo ensimmäistä lastaan ja hymyilee. Kuinka pieni hän onkaan, hauras ja suloinen. Miten ihmeellistä olikaan saada hänet syliin ensimmäistä kertaa.

– Olin ajatellut, että synnytän ilman epiduraalia. Mutta kipukynnys tuli vastaan ja lopulta pyysin puudutusta, Ann-Sofie ­kertoo.

Ei ihme. Synnytys kesti kuusitoista tuntia. Ann-Sofien tukena oli hänen avopuolisonsa, vauvan isä. Nyt hän on kotona, sillä perhehuoneita ei riitä kaikille halukkaille. Ann-Sofie jakaa huoneen toisen tuoreen äidin kanssa.

Ann-Sofie olisi päässyt tyttönsä kanssa kotiin jo tänään, mutta vauvan infektioarvot olivat hieman koholla. Siispä edessä on vielä ainakin yksi yö osastolla. Se ei harmita, ei oikeastaan. Täällä on hyvä ja turvallinen olla, hoitajat ovat ystävällisiä, vauvanhoito- ja imetysneuvot konkreettisia ja selkeitä.

Imetys on käynnistynyt lupaavasti. Edellisenä yönä tyttö viihtyi rinnalla kolme tuntia yhtä soittoa. Ann-Sofie valvoi, katseli ja ihmetteli. Näin pitkäänkö se todella syö? Kyllä. Ja rintoja aristaa? Kyllä. Mutta kivun kanssa pärjää, ja on ilo huomata, että se tärkein eli syöminen sujuu. 

– Vauvani osasi tämän heti synnyttyään. Se oli ihmeellistä, Ann-Sofie sanoo.
Uutta hänelle on olla jonkun elämän keskipiste. Se, joka osaa lohduttaa ja tyynnyttää, antaa rauhan ja hyvän olon tunteen.

On ihmeellistä olla äiti.  

 

Äiti päättää imettääkö, ja päätöstä kunnioitetaan

Tärkein taito Katarina Gulbrandin imetysohjaajan työssä on lukea ihmistä. On äitejä, jotka arvostavat tiukkaa asiatietoa. Ja sitten heitä, joihin puree parhaiten huumori. Joku kaipaa keskusteluapua ja tukea toista enemmän. Yksi tahtoo sairaalasta kotiin niin pian kuin mahdollista, toinen ei halua jättää turvallista osastoa silloinkaan kun lupa kotiinlähtöön jo heltiäisi. Katarina kuuntelee, kuuntelee ja ymmärtää.

Silloinkin, kun osastolle tulee äiti, joka ilmoittaa heti, ettei halua imettää lainkaan. Katarina ei ryhdy saarnaamaan siitä, että äidinmaito on parasta lapselle. Eikä siitä, että äidinmaito on paitsi vastasyntyneen ravintoa, myös luonnollinen apteekki täynnä vastustuskykyä pöpöjä ja viruksia vastaan.

Paasaamisen sijaan Katarina kysyy, mistä ajatus olla imettämättä on lähtöisin.

Jos se ei perustu faktatietoon, Katarina yrittää antaa sitä, syyllistämättä. Jos päätös perustuu todelliseen tietoon ja äiti on asiastaan varma, Katarina tekee parhaansa auttaakseen vanhempia pulloruokinnan onnistumisessa.

– Ketään ei pakoteta imettämään, ei tietenkään. Äiti päättää ja päätöstä kunnioitetaan, hän korostaa.

Jos äiti ei imetä, tuoreita vanhempia opetetaan syöttämään vauvalle oikea määrä korviketta ja pesemään ja steriloimaan tuttipullot.

Usein käy niin, että imettämiseen kielteisesti suhtautunut äiti päättää imetysohjaajan avulla kokeilla. Moni muuttaa mielensä.

– Äitien ahaa-elämyksistä tulee palkitseva olo. Tunne, että tästä työstä on hyötyä, Katarina sanoo.

Niinkin on käynyt, että äiti on hänen ohjauksessaan kokeillut imetystä ja onnistunut siinä. Ja tullut jälkeenpäin juttelemaan.

Kiitos, että autoit. Kiitos, että kannustit. Kiitos.

Rinnalla koko yö ja aamu

Vihreä verho kahahtaa, kun Katarina vetää sen auki sairaalasängyn ympäriltä ja tervehtii Anni Lauhikaria, 28. Sängyn viereisestä ikkunasta näkyy kaistale syksynharmaata taivasta ja pari rehevää rhododendron-pensasta sairaalan sisäpihalla.

Infojuliste seinällä esittelee 10 Askelta onnistuneeseen imetykseen.

Ryppyisen lakanan peittämällä sängyllä istuvan Annin ei kuitenkaan tarvitse sitä tiirailla. Edellisenä yönä spinaalipuudutuksen turvin synnyttäneellä naisella on hyvä tuntuma rintaruokintaan, sillä kotona odottaa isänsä kanssa kaksivuotias esikoispoika Valto.

Anni imetti häntä vuoden ikään ja aikoo samaa myös kahdeksan tunnin ikäisen tyttärensä kanssa.

– Sen verran yliaikaiseksi odotus meni, että ehdin jo turhautua. Mietin, että syntyisi jo, Anni juttelee pehmeästi ja katselee sylissään tuhisevaa pakettia.

Meille aikuisille tämä päivä on vain yksi muiden joukossa, mutta Annin 3 320 gramman painoiselle tytölle elämän ensimmäinen. Pieni on viettänyt rinnalla koko yön ja aamun.

– Hyvin lähti syöminen käyntiin. Tyttö hoksasi imuotteen jo synnytyssalissa,
Anni ihastelee.

Koska lapsi ei ole ensimmäinen, äiti tiesi jo mitä odottaa. Aristavia rintoja. Pitkiä imetyssessioita, makoilua, vastasyntyneen tahdissa verkkaan vierivää aikaa.

Sitä, että välillä puutuu käsi, toisinaan olkapää. 

– Valton syntyessä jännitin imetystä aika paljon. Tällä kertaa en. Tuntui, että tiedän vanhastaan miten toimia.

Katarina kuuntelee, hymyilee ja nyökkää.

Hyvältä näyttää!

Pian Katarina käy Annin kanssa läpi vastasyntyneen kylvetysotteet ja silmien ja napatyngän puhdistuksen. Lopuksi kätilö pyöräyttää tottuneesti tytön ylle puhtaan vaipan äidin katsellessa vierestä.

Hoitopöydällä maatessaan tyttö Lauhikari aivastaa hennosti.

Pieni ääni hymyilyttää Annia. Tiehyissä on lapsivettä, ja aivastaminen avaa niitä.
Hoitotoimien jälkeen on taas aika imettää.  Anni asettuu pullean tyynyn kanssa tuoliin ikkunan alle, avaa sairaalapaitansa ja asettaa lapsen rinnalleen. Katarina tarkistaa, että imetysasento on oikea. Selkä on suorassa, käsivarrella kylliksi tukea.

Tyttö löytää heti rinnan ja alkaa imeä. Sirot jalat kipristelevät mielihyvästä, niin ihanaa syöminen on. Kuuluu pientä, tyytyväistä ähinää.

Katarina kumartuu katsomaan. Vauvan leukapielet liikkuvat imiessä, pieni keho rentoutuu.

– Hyvältä näyttää.

Sanna Kajander-Ruuth: Vauvan tahdissa, Vauva 12/2014

Kuvat: Pia Inberg

Lue lisää:

Näin saat maidon riittämään ja helpotat imetystä

Ongelmana suihkutissit, mikä avuksi?

Vierailija

Minä taas yllätyin siitä, että vauva nukkui tyytyväisenä pitkiä aikoja kerrallaan.  Synnärilläkin laitetiin herätykello soimaan kahdesti yössä (oltiin siellä vähän pidempi aika äidin terveyden takia)ettei nukkuisi syömättä pitkiä aikoja. On vieläkin vauvaikäinen ja on koko elämänsä syönyt lähes poikkeuksetta 7 kertaa päivässä ja nukkunut yönsä

Usko tai älä, kahvi ja taapero todellakin muistuttavat toisiaan.

Babble.com kertoo, miten.

1. Ensin niitä välttelee

Harva meistä aneli vanhemmiltaan aamupalapöydässä, että saisi pikku tipan kahvia. ”Edes ihan pienen, tämän kerran.”

30 vuotta myöhemmin olemme aikuisia, joiden ensimmäinen ajatus heräämisen jälkeen on: Kahvin. Keitin. Käyntiin.

Sama pätee lasten saamiseen. Hankalat, meluisat ja sotkuiset vieraat muksut eivät voisi vähempää kiinnostaa, kunnes vauvakuume iskee. Viimeistään oman vastasyntyneen vauvan pehmeä poski saa sekoamaan täydellisesti, ja lopullisesti.

2. Ne potkivat sängystä ylös aamuisin  

Mikään ei houkuttele nousemaan sängystä nopeammin kuin kahvinkeittimen ääni ja tuoreen kahvin tuoksu.

Toisaalta saman asian ajaa taaperon täysi vaippa tai mikä vielä pahempaa – taapero ilman vaippaa mutta epäilyttävän hajuisena.

3. Harvoin tasaisen lämpöisiä

Tämä ei lakkaa yllättämästä: kaadoit hetki sitten kuuman kahvin kuppiisi ja kun nyt juot sen, se onkin kylmää.

Taapero taas rakastaa sinua tulisesti juuri nyt ja hetken päästä vihaa vielä voimallisemmin. Samoin hän ilmoittaa haluavansa aamupalaksi puuroa ja kiljuu hetken päästä kurkku suorana leipien perään.

4. Ne tulevat kalliiksi

Miten kupillinen juomaa, johon on sekoitettu muutama papu, voi maksaa niin paljon?

Pienestä ihmisestä kasvaa nopeasti iso – ja viimeistään silloin hän haluaisi vaikka mitä, hinnasta viis.

5. Yhdessä ne saavat aikaan sotkun

Kahvikuppi, jossa ei ole kantta + vieressä taapero = älä edes yritä. Mikäli kahvikuppi on alle sadan metrin päässä taaperosta, hän saa takuulla heilautettua tai potkaistua sen nurin.

Jos mahdollista, kannattaa pitää molemmat erillään ja nauttia niiden seurasta yksitellen.

6. Tarkkana sokerin kanssa

On ihan ok lisätä kahviin vähän sokeria tai makusiirappia. Liian makea kahvi tarttuu kuitenkin hampaisiin ja muistuttaa maultaan pirtelöä.

Taaperokin voi nauttia toisinaan herkkuja, jotka sisältävät sokeria. Mutta jos hänet palkitsee pari kertaa toffee-patukalla, rusinat saa unohtaa saman tien.

Eikä liiallinen sokerin syöminen ole lapselle, eikä aikuiselle, terveellistä.

7. Ne eivät välttämättä tykkää vihanneksista

Kahvi sopii hyvin yhteen ainakin seuraavien syömisten kanssa: suklaakeksi, suklaamuffini, suklaakakku. Samat herkut uppoavat myös taaperoon.

Parsakaali taas maistuu monelle taaperolle huonommin kuin hiekka. Ja kahvi ja parsakaali taas, kuka haluaa edes kokeilla.

8. Parasta ennen iltaseitsemää

Vain pikku kupponen kahvia iltaruuan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla? Muksu haluaisi valvoa vielä hetken iltapalan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla?

Paljon. Näistä molemmista seuraa mittaamattomasti harmia ja vähän unta.

9. Et voi kuvitella elämää ilman niitä

Piste.

Kuinka paljon lapsi sairastaa, kun hän aloittaa päivähoidon? Onko jotain mitä vanhempi voi tehdä helpottaakseen tilannetta? Mietin myös vesirokkorokotteen ottamista lapselle päivähoidon aloittamisen takia.

Lastenlääkäri Jarmo Salo:

Virusten aiheuttamat flunssat ja muut tulehdustaudit ovat päiväkoti-ikäisillä lapsilla hyvin tavallisia. Päivähoito kodin ulkopuolella lisää hengitystietulehduksia sitä enemmän, mitä nuorempi lapsi on.

Alle kolmivuotiailla päiväkotilapsilla sairaspäiviä on vuodessa keskimäärin noin 100, mikä on kaksinkertainen määrä kotihoidossa oleviin verrattuna.

Monet tekijät vaikuttavat asiaan, joten toiset sairastavat enemmän ja hankalammin oirein kuin toiset. Lapsen kasvaessa sairastaminen vähenee, ja kolmen vuoden iän jälkeen tilanne yleensä alkaa helpottua.

Tärkein päiväkodissa hoidossa olevan lapsen sairasteluun vaikuttava tekijä on hoitoryhmien koko. Ryhmien pienentäminen olisi tehokas tapa vähentää sairastelua. Tähän vanhempi ei voi juuri vaikuttaa.

Tärkein, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen.

Hygienialla eli pesuilla, käsidesin käytöllä, lelujen ja pintojen päivittäisellä puhdistuksella ja lelujen kierrättämisellä voidaan auttaa asiaa.

Tärkein asia, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen. Rokotusohjelmaan kuuluva rotavirusrokote on vähentänyt hankalia ripulitauteja dramaattisesti, ja pneumokokkirokotus on tehnyt saman keuhkokuumeille ja jossain määrin välikorvatulehduksille.

Vesirokkorokotus kannattaa hankkia lapsen täytettyä vuoden. Ilman sitä lapsi sairastaa käytännössä varmasti vesirokon, eikä taudin sairastamisesta ole rokotteeseen verrattuna mitään hyötyä. Rokotus on tulossa rokotusohjelmaan, mutta sitä ennen se kannattaa hankkia itse.

Vauva 9/16

Kysy lisää!

Voit kysyä terveydenhoitaja Mialta myös netissä, vauva.fi/terveydenhoitaja.

Vierailija

Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Tämä hyvä myös! Meillä vaihdetaan aina kotivaatteet päälle, kun tullaan mistä vain kotiin. Kaupan ostoskärryistä tuntui yhdessä vaiheessa tulevan aina flunssa myös.
T. 2

Vauvan pään koko voi kertoa, kuinka älykäs hänestä tulee, brittitutkimus selvitti.

Brittiläinen hyväntekeväisyysjärjestö UK Biobank tutki, millaisia yhteyksiä ihmisen geeniperimän ja saavutusten väliltä löytyy. Tutkimukseen osallistui noin satatuhatta 37–73-vuotiasta brittiläistä.

Tutkijoiden mukaan ne tutkittavat, joilla oli syntyessään ollut isompi pää, kouluttautuivat ”merkittävästi” pidemmälle ja saivat korkeampia pistemääriä kielellisiä ja matemaattisia kykyjä mittaavissa testeissä, The Independent kertoo.

Terveyskirjaston mukaan vastasyntyneen päänympärys on keskimäärin 35 senttiä. Ensimmäisen elinvuoden aikana pää kasvaa keskimäärin sentin kuukaudessa ja ensimmäisen elinvuoden jälkeen päänympärys kasvaa vielä noin kymmenen senttiä.

Familings-vauvanpatjan kehittäjä Hanna Sissala vastaa kuuteen kysymykseen.

1. Mistä idea patjaan sai alkunsa?

"Esikoiseni itki paljon ja nukahti vain heijaamalla. Olimme huolissamme ja stressaantuneita, ja uni oli kaikilla vähissä. Yritin etsiä nukuttamiseen tarkoitettua tuotetta, joka tekisi heijaavaa liikettä, mutta en löytänyt.

Toisen lapsemme kanssa meillä oli kotona jo patjan prototyyppi ahkerassa käytössä."

2. Patjan pinta liikkuu ylös ja alas. Miten se toimii?

"Patjassa on kehikko, jonka päällä on verkkokangas. Heijausliikkeen tekee moottori, joka on koteloitu näkymättömiin patjan rakenteeseen. Moottori toimii verkkovirralla.

Heijausliikkeen nopeutta voi säätää kytkimellä tai pysäyttää kokonaan. Päällä ollessaan moottori pitää pientä hurinaa."

3. Kuinka kauan heijausliikkeessä voi olla kerrallaan? Voiko vauva olla siinä koko yön?

"Voi siinä olla koko yön. Perheillä on erilaisia tapoja käyttää patjaa.

Osa vauvoista vaatii jatkuvaa heijausliikettä, osa vaikka vain alkuun päästäkseen syvään uneen. Itselläni vauva oli usein patjalla alkuyön, ja ensimmäisen heräämisen jälkeen otin vauvan viereeni jatkamaan unia.

Liikkeessä olevalle patjalle voi nostaa vauvan jatkamaan unia myös vaikka vaunulenkin jälkeen."

4. Minkä ikäiselle patjaa voi käyttää? Käykö se vielä, kun vauva jo konttaa?

"Patja on sitä toimivampi, mitä nuorempi vauva on. Painorajoitus on 10 kiloa, kun patja on liikkeessä, ja raja on aika tarkka. Patjalle ei saa päästää isosisaruksia pomppimaan.

Kun moottori ei ole päällä, painoraja on 20 kiloa. Patja kestää, vaikka lapsi konttaisi tai nousisi seisomaan."

5. Minkä kokoiseen sänkyyn patja sopii? Laitetaanko verkkokankaan päälle lakana?

"Patjan koko on 60 x 120 cm, joka on Suomessa yleisin pinnasängyn koko. Sitä suurempaan sänkyyn patjaa ei saa laittaa, ettei vauva jää jumiin patjan ja sängyn väliin.

Verkkokankaan idea on, että ilma pääsee kulkemaan sen läpi, vaikka vauva kierähtäisi mahalleen. En suosittele lakanaa, koska se poistaa tuon ominaisuuden. Suositus on aina, että vauva nukutetaan selälleen.

Verkkokankaan voi irrottaa ja pestä koneessa 60 asteessa."

6. Patjan hinta on 490 euroa. Mistä tiedän, toimiiko patja meillä? Voiko sitä kokeilla?

"Patjan voi myös vuokrata. Viikkovuokra on 35 euroa."

Familings-vauvanpatja on palkittu Saksan Kind+Jugend -messujen innovaatiopalkinnolla.

Vierailija

No kaikkea sitä.. Taas yksi turhake jolla saada lapsen läheisyydentarpeen tyydyttäminen pois vanhemmilta itseltään.. Ja varmasti myös turvallisuusriski, verkkovirralla toimivat moottorit.. Eikö vauvalle tule kylmä kun alapuolella ilma viheltää..