Sonja Hänninen työskentelee keskosvauvojen teho-osastolla. Työ liikuttaa päivittäin.

Suuressa sairaalahuoneessa on hämärää. Hiljaista puheensorinaa säestää happilaitteiden rauhallinen puhallus. Nurkassa piippaa mittari keskoskaapin vieressä: pikkuruisen potilaan verenpaineet ovat laskeneet liian alas. Yksi monesta siniasuisesta sairaanhoitajasta kurkkaa viltillä peitettyyn kaappiin. Ei syytä huoleen, kaikki on hyvin.

35-vuotias sairaanhoitaja Sonja Hänninen astuu kädet kuurattuina ja desinfioituina huoneeseen. Kello on 7.15 – aika aloittaa työvuoro vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolla Tampereen yliopistollisessa sairaalassa Taysissa. Tällä hetkellä tehohoidossa on yhteensä seitsemän vauvaa.

Hänninen kävelee uuden potilaansa kaapin äärelle. Paikalla odottaa yövuorolainen, joka on valmis vahdinvaihtoon. 

Tänään Sonja hoitaa reilu vuorokausi aiemmin syntynyttä  poikavauvaa. 2 350 grammaa painavan, sikeästi nukkuvan nyytin nenään kiemurtelevat happiviikset ja nenämahaletku. Päälakeen ja vasempaan käteen johtavat kanyylit. Toisesta annetaan ravintoa ja lääkkeitä, toisesta otetaan verikokeita ja mitataan verenpaineita. Pieneen jalkapohjaan on teipattu saturaatiomittari, jolla seurataan happiarvoja. Vartalon ympärille on kiedottu harsokangasta, päällä lepää käden muotoinen hiekkatyyny.

– Tyynyn paino tuo lapselle turvallisuuden tunnetta, Sonja kertoo katsellessaan potilastaan.

Yövuorolainen kertoo Sonjalle pojan kuulumiset. Vauva syntyi raskausviikolla 34+4 jalat edellä, toisena kaksospojista. Veli on parempivointisena tarkkailuosastolla, mutta Sonjan potilas tuotiin teho-osastolle hengitysongelmien vuoksi. Lisäksi pojan verenpaineet liikkuvat jatkuvasti alarajalla, ja hän on ollut erityisen itkuinen. Kukaan ei tiedä miksi.

Yövuorolainen lähtee kotiin ja jättää Sonjan vetovastuuseen. On aika ottaa pojalta päivän ensimmäiset verikokeet kanyylin kautta.

– Voi sinä pieni. Onko sinulla paha mieli? Me ei oikein vielä ymmärretä miksi, Sonja puhelee lapselle rauhoittavasti.

Verikoe ei satu lainkaan. Poika jatkaa uniaan.

Teho-osaston potilaita häiritään mahdollisimman vähän. Toimenpiteitä pyritään tekemään paljon yhdellä kerralla; nytkin Sonja mittaa samalla pojan ruumiinlämmön. Osastolla on jatkuvasti hämärää ja puheääni pidetään hiljaisena, jotta vauvalla olisi mahdollisimman kohdunomaiset oltavat lämpimässä ja kosteassa kaapissa.

Kenguruhoitoa paidan alla

Aamun tunteina vauvojen vanhemmat alkavat saapua osastolle. Täällä ei ole vierailuaikoja, vaan perheet saavat olla lastensa luona niin paljon kuin pystyvät.

Viereisen kaapin ääreen saapuu nokialainen Virpi Harju hoitamaan esikoispoikaansa Edua. Tänään mukana on myös vauvan isoisoäiti Tellervo Harju.

Edu syntyi kolme viikkoa aiemmin, raskausviikoilla 25+5, vain 990-grammaisena.

– Minulta tuli runsaasti epämääräistä vuotoa, ja vauva potki paljon. Aloin epäillä jonkin olevan vialla, Virpi muistelee.

Löytyi tulehdus, jonka vuoksi Virpi joutui jäämään sairaalaan. Edu syntyi sektiolla viikkoa myöhemmin. Poika joutui neljäksi päiväksi hengityskoneeseen. Tuore äiti sai vain katsella letkujen peitossa ollutta esikoistaan.

Tilanne helpottui hieman viikko syntymän jälkeen, kun Virpi sai lapsensa ensimmäistä kertaa syliinsä. Siitä asti poika on viettänyt päivittäin aikaa äitinsä paidan alla kenguruhoidossa.

Kenguruhoito on yksi teho-osaston arjen tärkeimmistä asioista. Menetelmässä vauva makaa vaippasillaan vanhemman paidan alla. Kenguruhoito auttaa muun muassa imetyksen käynnistymisessä.

Pieniä pitää herätellä hengittämään

Sonja Hännisen hoitaman kaksospojan hengitystiheys alkaa äkisti laskea. Vauva on saanut samanlaisen apneakohtauksen jo edellisyönä, joten hengityksen hetkellinen taukoaminen ei tule yllätyksenä. Rauhallisesti Sonja laittaa kätensä kaappiin ja alkaa herätellä sikeässä unessa olevaa poikaa.

– Kukkuluuruu, muistatkos, mitä sinun piti tehdä? Muista pieni hengittää, hän juttelee hiljaa ja koskettaa poikaa rauhallisesti. Pieni havahtuu ja alkaa jälleen hengittää normaalisti.

Hengityskatkokset ovat osastolla arkipäivää. Yleensä niihin auttaa varovainen herättely. Uusi hengittämisen taito unohtuu välillä etenkin sikeässä unessa.

Taysin teholla viettää vuosittain aikaa noin 300 vauvaa. Potilasmäärään nähden kuolemantapauksia koetaan osastolla harvoin.

Menetykset ovat rankkoja paikkoja koko henkilökunnalle, mutta etenkin vauvojen omahoitajille, jotka ovat saattaneet seurata pikkuisen matkaa kuukausien ajan.
– Kuolema saa minut joka kerta itkemään. Jos ei saisi, niin olisin väärällä alalla, Sonja sanoo.

Hannes sai hätäkasteen

Yksi ihmeellinen selviytyjä, Hannes Hakala, makoilee äitinsä Noora Hakalan sylissä. Kaksi ja puoli kuukautta vanhan Hanneksen alkutaival ei ole ollut helppo, mutta poika on osoittanut olevansa taistelija.

Esikoistaan odottanut Noora saapui kotoaan Nokialta Taysiin alettuaan vuotaa verta 25. raskausviikolla. Lepo sairaalassa ei auttanut, vaan synnytys käynnistyi. Aikaisin torstaiaamuna, raskausviikolla 25+2, syntyi 900 gramman painoinen Hannes. Leikkauksessa mukana ollut tuore isä, Harri Hakala, lähti poikansa mukana teho-osastolle.

– Kamalin hetki oli se, kun violettia, elotonta myttyä kiidätettiin ulos salista muovipussissa. Osaston hoitajat olivat vastassa, ja sitten juoksimme yhdessä laittamaan poikaa hengityskoneeseen, Harri kuvailee.

Noora sai nähdä lapsensa ensimmäisen kerran samana iltana, kun hänet kuljetettiin sairaalasängyssä keskoskaapin äärelle.

– Hannes näytti kelmuihoiselta, ylipieneltä nukelta. Kaikki verisuonet näkyivät paperinohuen ihon läpi. Silti hän näytti minun lapseltani, Noora muistelee.

Alkuun tilanne vaikutti rauhalliselta ja Hannes voi tilanteeseen nähden hyvin. Illalla Noora kehotti miestään lähtemään kotiin, jotta tämä saisi kunnon yöunet.

Noora ehti itse juuri torkahtaa omalla osastollaan, kun hänet kello 1.30 herätettiin. Hannekselta oli löytynyt vakava keuhkoverenvuoto.

– Juoksin osastolle, jonne hälytettiin myös Harri. Minulta kysyttiin ensimmäisenä, voiko hoitaja hätäkastaa lapsemme, jollei pappi ehdi paikalle. Silloin tajusin, että nyt on tosi kyseessä, Noora muistelee.

Se yö oli kaoottinen. Hoitajat ja lääkärit juoksivat tuomassa jääplasmaa, ottamassa keuhkokuvia ja imemässä verta pienistä keuhkoista.

– Pelosta huolimatta ihailin ihmisten ammattitaitoa. Kaikki tiesivät tarkalleen, mitä piti tehdä, Noora sanoo.

Muutaman päivän päästä Hanneksen päästä löytyi suuri aivoverenvuoto. Vuoto oli muodostanut aivoihin hyytymän, jonka seurauksia ei vielä tiedetä.

– Nyt vain odotellaan. Eletään päivä kerrallaan, Noora sanoo katsellen sylissä nukkuvaa poikaansa.

Hyytymä on kuitenkin sulanut hyvin pois, ja magneettikuvien perusteella vahingot ovat jääneet yllättävän pieniksi.

– Hanneksen vuoksi toivon, etteivät vammat olisi kovin vakavia. Me vanhemmat kyllä selviämme kaikesta.

Hannes pääsi pois hengityskoneesta noin kahden viikon ikäisenä, ja Noora sai ottaa poikansa ensimmäisen kerran kenguruhoitoon. Mandariinin kokoinen pää pilkisti esiin Nooran paidan kauluksesta.

– Olin tullut äidiksi pari viikkoa aiemmin, ja vihdoin sain lapsen syliini. Ei sille onnentunteelle ole sanoja, Noora sanoo itkien.

Hanneksen kotiutumisesta ei ole vielä tietoa. Siihen asti perheen arki kuluu suureksi osaksi teho-osastolla. Noora on ollut osastolta poissa vasta yhden päivän.

– Ja silloinkin kävin monta kertaa autossa istumassa, valmiina lähtöön.

Veikan selviäminen oli ihme

Toinen kaksospojista, Sonja Hännisen potilas, on lääkärikierroksen jälkeen irrotettu hengitystä tukevasta nasaalista. Sonja pesee vauvan kostealla pyyhkeellä ja vaihtaa sitten kaappiin puhtaat lakanat.

Yleensä vanhemmat hoitavat vauvoja itse suuren osan ajasta. Omien vanhempien kosketus on tärkeää. Sonjan potilaan vanhemmat ovat saapumassa osastolle iltapäivällä, kunhan saavat hoitajan esikoiselleen.

Monella muullakin vanhemmalla on lapsia myös kotona. Tällainen tilanne on kahden lapsen äidillä, ylöjärveläisellä Annukka Suurosella, joka asettelee kolme kuukautta vanhaa Veikka-poikaansa imetettäväksi. Veikan selviäminen oli hilkulla. Siihen eivät uskoneet edes lääkärit.

Kaikki alkoi 23. raskausviikolla, kun Annukan lapsivedet menivät. Annukka vietti sairaalassa pari viikkoa, kunnes vauvan sydänäänet alkoivat heiketä.

– Osastolla lääkärit eivät antaneet juurikaan toivoa, Annukka muistelee.

Sektio tehtiin raskausviikolla 24+4, ja 640 grammaa painava Veikka kiidätettiin teho-osastolle. Ensimmäisen kuukauden poika vietti hengityskoneessa, ja perhe sai koskettaa häntä vain kaapin käsiaukkojen kautta.

– Elämään tuli aivan uusi ulottuvuus, kun Veikka vihdoin pääsi pois hengityskoneesta. Saimme lapsen syliin, ja hän alkoi ensimmäistä kertaa äännellä.

Perheessä on myös 2,5-vuotias Väinö. Annukka on jaotellut lastenhoidon niin, että hän viettää päivät Veikan luona sairaalassa ja illat kotona esikoisen kanssa.

Annukka kertoo, että aviomies Miikka Suurosen tuki on ollut oman jaksamisen kannalta ensiarvoista. Arki kahden paikan välillä jatkuu vielä jonkin aikaa, sillä Veikka tarvitsee yhä lisähappea. Toiveissa on, että poika pääsisi kotiin noin puolivuotiaana.

– Moni varmasti miettii, että elämä täällä teholla on kamalan vakavaa, surullista ja jatkuvan pelon sävyttämää. Mutta kyllä täällä paljon nauretaankin – ja ennen kaikkea eletään normaalia arkea.

Rauha maan päällä

Keskoskaapissaan pieni kaksospoika nukkuu edelleen. Sonja nostaa kaapin lämpötilaa, koska pojan ruumiinlämpö on hieman liian matala. Hän ottaa vielä verikokeet ja kirjaa päivän tapahtumat koneelle muita hoitajia varten.

Ennen kotiinlähtöään Sonja kertoo potilaan tilanteen iltavuorolaiselle. Sitten hän leimaa itsensä ulos ja lähtee kotiin kahden tyttärensä luokse.

Pienet potilaat jäävät iltavuorolaisten ja perheidensä huomaan. Yksi vauvoista köllii nakuna valolaitteiden alla, toinen torkkuu rauhallisena äitinsä sylissä. Mittarit piirtävät tasaisesti sydän- ja hengityskäyriä.

Vauva 6/2014

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 17. marraskuuta 2014.

Usko tai älä, kahvi ja taapero todellakin muistuttavat toisiaan.

Babble.com kertoo, miten.

1. Ensin niitä välttelee

Harva meistä aneli vanhemmiltaan aamupalapöydässä, että saisi pikku tipan kahvia. ”Edes ihan pienen, tämän kerran.”

30 vuotta myöhemmin olemme aikuisia, joiden ensimmäinen ajatus heräämisen jälkeen on: Kahvin. Keitin. Käyntiin.

Sama pätee lasten saamiseen. Hankalat, meluisat ja sotkuiset vieraat muksut eivät voisi vähempää kiinnostaa, kunnes vauvakuume iskee. Viimeistään oman vastasyntyneen vauvan pehmeä poski saa sekoamaan täydellisesti, ja lopullisesti.

2. Ne potkivat sängystä ylös aamuisin  

Mikään ei houkuttele nousemaan sängystä nopeammin kuin kahvinkeittimen ääni ja tuoreen kahvin tuoksu.

Toisaalta saman asian ajaa taaperon täysi vaippa tai mikä vielä pahempaa – taapero ilman vaippaa mutta epäilyttävän hajuisena.

3. Harvoin tasaisen lämpöisiä

Tämä ei lakkaa yllättämästä: kaadoit hetki sitten kuuman kahvin kuppiisi ja kun nyt juot sen, se onkin kylmää.

Taapero taas rakastaa sinua tulisesti juuri nyt ja hetken päästä vihaa vielä voimallisemmin. Samoin hän ilmoittaa haluavansa aamupalaksi puuroa ja kiljuu hetken päästä kurkku suorana leipien perään.

4. Ne tulevat kalliiksi

Miten kupillinen juomaa, johon on sekoitettu muutama papu, voi maksaa niin paljon?

Pienestä ihmisestä kasvaa nopeasti iso – ja viimeistään silloin hän haluaisi vaikka mitä, hinnasta viis.

5. Yhdessä ne saavat aikaan sotkun

Kahvikuppi, jossa ei ole kantta + vieressä taapero = älä edes yritä. Mikäli kahvikuppi on alle sadan metrin päässä taaperosta, hän saa takuulla heilautettua tai potkaistua sen nurin.

Jos mahdollista, kannattaa pitää molemmat erillään ja nauttia niiden seurasta yksitellen.

6. Tarkkana sokerin kanssa

On ihan ok lisätä kahviin vähän sokeria tai makusiirappia. Liian makea kahvi tarttuu kuitenkin hampaisiin ja muistuttaa maultaan pirtelöä.

Taaperokin voi nauttia toisinaan herkkuja, jotka sisältävät sokeria. Mutta jos hänet palkitsee pari kertaa toffee-patukalla, rusinat saa unohtaa saman tien.

Eikä liiallinen sokerin syöminen ole lapselle, eikä aikuiselle, terveellistä.

7. Ne eivät välttämättä tykkää vihanneksista

Kahvi sopii hyvin yhteen ainakin seuraavien syömisten kanssa: suklaakeksi, suklaamuffini, suklaakakku. Samat herkut uppoavat myös taaperoon.

Parsakaali taas maistuu monelle taaperolle huonommin kuin hiekka. Ja kahvi ja parsakaali taas, kuka haluaa edes kokeilla.

8. Parasta ennen iltaseitsemää

Vain pikku kupponen kahvia iltaruuan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla? Muksu haluaisi valvoa vielä hetken iltapalan jälkeen – kuinka paljon haittaa siitä voi olla?

Paljon. Näistä molemmista seuraa mittaamattomasti harmia ja vähän unta.

9. Et voi kuvitella elämää ilman niitä

Piste.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kuinka paljon lapsi sairastaa, kun hän aloittaa päivähoidon? Onko jotain mitä vanhempi voi tehdä helpottaakseen tilannetta? Mietin myös vesirokkorokotteen ottamista lapselle päivähoidon aloittamisen takia.

Lastenlääkäri Jarmo Salo:

Virusten aiheuttamat flunssat ja muut tulehdustaudit ovat päiväkoti-ikäisillä lapsilla hyvin tavallisia. Päivähoito kodin ulkopuolella lisää hengitystietulehduksia sitä enemmän, mitä nuorempi lapsi on.

Alle kolmivuotiailla päiväkotilapsilla sairaspäiviä on vuodessa keskimäärin noin 100, mikä on kaksinkertainen määrä kotihoidossa oleviin verrattuna.

Monet tekijät vaikuttavat asiaan, joten toiset sairastavat enemmän ja hankalammin oirein kuin toiset. Lapsen kasvaessa sairastaminen vähenee, ja kolmen vuoden iän jälkeen tilanne yleensä alkaa helpottua.

Tärkein päiväkodissa hoidossa olevan lapsen sairasteluun vaikuttava tekijä on hoitoryhmien koko. Ryhmien pienentäminen olisi tehokas tapa vähentää sairastelua. Tähän vanhempi ei voi juuri vaikuttaa.

Tärkein, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen.

Hygienialla eli pesuilla, käsidesin käytöllä, lelujen ja pintojen päivittäisellä puhdistuksella ja lelujen kierrättämisellä voidaan auttaa asiaa.

Tärkein asia, mitä vanhemmat voivat käsihygienian opettamisen lisäksi tehdä, on lapsen rokotuksista huolehtiminen. Rokotusohjelmaan kuuluva rotavirusrokote on vähentänyt hankalia ripulitauteja dramaattisesti, ja pneumokokkirokotus on tehnyt saman keuhkokuumeille ja jossain määrin välikorvatulehduksille.

Vesirokkorokotus kannattaa hankkia lapsen täytettyä vuoden. Ilman sitä lapsi sairastaa käytännössä varmasti vesirokon, eikä taudin sairastamisesta ole rokotteeseen verrattuna mitään hyötyä. Rokotus on tulossa rokotusohjelmaan, mutta sitä ennen se kannattaa hankkia itse.

Vauva 9/16

Kysy lisää!

Voit kysyä terveydenhoitaja Mialta myös netissä, vauva.fi/terveydenhoitaja.

Vierailija

Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kakkosen ohjeeseen lisäisin että tehostettu käsihygienia koko perheellä ja taaperolle päiväkotivaatteet erikseen (eli kun tullaan kotiin, niin vaihdetaan kotivaatteet). Silloin ainakin tietää tehneensä kaikkensa, kun lapsi sairastuu. Siis huom, kun. Täysin ei voi sairastelua estää.

Tämä hyvä myös! Meillä vaihdetaan aina kotivaatteet päälle, kun tullaan mistä vain kotiin. Kaupan ostoskärryistä tuntui yhdessä vaiheessa tulevan aina flunssa myös.
T. 2

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Vauvan pään koko voi kertoa, kuinka älykäs hänestä tulee, brittitutkimus selvitti.

Brittiläinen hyväntekeväisyysjärjestö UK Biobank tutki, millaisia yhteyksiä ihmisen geeniperimän ja saavutusten väliltä löytyy. Tutkimukseen osallistui noin satatuhatta 37–73-vuotiasta brittiläistä.

Tutkijoiden mukaan ne tutkittavat, joilla oli syntyessään ollut isompi pää, kouluttautuivat ”merkittävästi” pidemmälle ja saivat korkeampia pistemääriä kielellisiä ja matemaattisia kykyjä mittaavissa testeissä, The Independent kertoo.

Terveyskirjaston mukaan vastasyntyneen päänympärys on keskimäärin 35 senttiä. Ensimmäisen elinvuoden aikana pää kasvaa keskimäärin sentin kuukaudessa ja ensimmäisen elinvuoden jälkeen päänympärys kasvaa vielä noin kymmenen senttiä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Familings-vauvanpatjan kehittäjä Hanna Sissala vastaa kuuteen kysymykseen.

1. Mistä idea patjaan sai alkunsa?

"Esikoiseni itki paljon ja nukahti vain heijaamalla. Olimme huolissamme ja stressaantuneita, ja uni oli kaikilla vähissä. Yritin etsiä nukuttamiseen tarkoitettua tuotetta, joka tekisi heijaavaa liikettä, mutta en löytänyt.

Toisen lapsemme kanssa meillä oli kotona jo patjan prototyyppi ahkerassa käytössä."

2. Patjan pinta liikkuu ylös ja alas. Miten se toimii?

"Patjassa on kehikko, jonka päällä on verkkokangas. Heijausliikkeen tekee moottori, joka on koteloitu näkymättömiin patjan rakenteeseen. Moottori toimii verkkovirralla.

Heijausliikkeen nopeutta voi säätää kytkimellä tai pysäyttää kokonaan. Päällä ollessaan moottori pitää pientä hurinaa."

3. Kuinka kauan heijausliikkeessä voi olla kerrallaan? Voiko vauva olla siinä koko yön?

"Voi siinä olla koko yön. Perheillä on erilaisia tapoja käyttää patjaa.

Osa vauvoista vaatii jatkuvaa heijausliikettä, osa vaikka vain alkuun päästäkseen syvään uneen. Itselläni vauva oli usein patjalla alkuyön, ja ensimmäisen heräämisen jälkeen otin vauvan viereeni jatkamaan unia.

Liikkeessä olevalle patjalle voi nostaa vauvan jatkamaan unia myös vaikka vaunulenkin jälkeen."

4. Minkä ikäiselle patjaa voi käyttää? Käykö se vielä, kun vauva jo konttaa?

"Patja on sitä toimivampi, mitä nuorempi vauva on. Painorajoitus on 10 kiloa, kun patja on liikkeessä, ja raja on aika tarkka. Patjalle ei saa päästää isosisaruksia pomppimaan.

Kun moottori ei ole päällä, painoraja on 20 kiloa. Patja kestää, vaikka lapsi konttaisi tai nousisi seisomaan."

5. Minkä kokoiseen sänkyyn patja sopii? Laitetaanko verkkokankaan päälle lakana?

"Patjan koko on 60 x 120 cm, joka on Suomessa yleisin pinnasängyn koko. Sitä suurempaan sänkyyn patjaa ei saa laittaa, ettei vauva jää jumiin patjan ja sängyn väliin.

Verkkokankaan idea on, että ilma pääsee kulkemaan sen läpi, vaikka vauva kierähtäisi mahalleen. En suosittele lakanaa, koska se poistaa tuon ominaisuuden. Suositus on aina, että vauva nukutetaan selälleen.

Verkkokankaan voi irrottaa ja pestä koneessa 60 asteessa."

6. Patjan hinta on 490 euroa. Mistä tiedän, toimiiko patja meillä? Voiko sitä kokeilla?

"Patjan voi myös vuokrata. Viikkovuokra on 35 euroa."

Familings-vauvanpatja on palkittu Saksan Kind+Jugend -messujen innovaatiopalkinnolla.

Vierailija

No kaikkea sitä.. Taas yksi turhake jolla saada lapsen läheisyydentarpeen tyydyttäminen pois vanhemmilta itseltään.. Ja varmasti myös turvallisuusriski, verkkovirralla toimivat moottorit.. Eikö vauvalle tule kylmä kun alapuolella ilma viheltää..

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.