Kuvitus: Matti Pikkujämsä
Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Nukkuminen on taito, jonka opettelun voi aloittaa heti, kun vauva on syntynyt. Ei unikoulussa huudattamalla, vaan hellästi pienin askelin.

Puolivuotias herää tunnin välein huutamaan, kun huomaa turvallisen rinnan kadonneen suustaan. Taas pitää nousta silmät ristissä hyssyttämään. Jokainen yö kasvattaa univelkaa, ja päivät kuluvat kuin sumussa.

Sellaista se vain nyt on, vauva-aika.

Mutta täytyykö sen olla?

Odottaessaan toista lastaan kustannustoimittaja Laura Andersson mietti, miten esikoisen kanssa tutuksi tulleet uniongelmat voisi välttää. Hän ryhtyi selvitystyöhön: Miten vauvan uneen suhtaudutaan muissa maissa? Miten toimivat perheet, joissa vauva nukkuu hyvin?

Usein vain pidetään peukut pystyssä ja toivotaan parasta.

– Meillä Suomessa usein vain pidetään peukut pystyssä ja toivotaan parasta. Jos vauva sitten ei nuku, joskus vuoden tienoilla ryhdytään unikouluun, Andersson sanoo.

Unen voi kuitenkin nähdä myös oppimisprosessina, joka alkaa heti, kun vauva on syntynyt.

Opettamisella Andersson tarkoittaa hyvin helliä, vähittäisiä keinoja, joilla luodaan nukahtamiselle otolliset olosuhteet. Varsinaista unikoulua ei alle puolen vuoden ikäiselle voisikaan pitää.

– Siitä ei ole mitään hyötyä, sillä vauva ei ole siihen kypsä, sanoo lääketieteen tohtori, lastenneurologian erikoislääkäri Outi Saarenpää-Heikkilä Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.

Unirytmi on avainsana

Vastasyntynyt nukkuu noin 20 tuntia vuorokaudessa. Unijaksot ajoittuvat aluksi miten sattuu, mutta vähitellen vuorokausirytmi vakiintuu. Neljään kuukauteen mennessä valtaosa vauvoista nukkuu yöllä 5–6 tunnin yhtenäisen jakson.

Rytmin löytymistä voi tukea pienin vihjein heti ensimmäisistä viikoista alkaen. Päivällä pidetään valot päällä ja touhutaan, illalla rauhoitutaan ja himmennetään valoja.

Öiden sujumiseen vaikuttaa paljon se, miten ja mihin vauva tottuu nukahtamaan. Katkonaisen unen taustalla on usein uni­assosiaatio: vauva yhdistää nukahtamisen kanniskeluun tai imetykseen. Herätessään hän reagoi, kun tilanne onkin muuttunut.

Saarenpää-Heikkilä neuvoo totuttamaan vauvan nukahtamaan niin, ettei vauva yhdistä imetystä ja unta. Sen voi tehdä lempeästi: rinta otetaan varovasti vauvan suusta ennen kuin tämä vaipuu uneen.

Tähän päätyi myös Laura Andersson.

– Vähitellen kannattaa hakea sitä suuntaa, ettei vauva joka heräämisellä tarvitsekaan maitoa tai syliä. Vaikka imettääkin, ei alkukuukausien tahdilla tarvitse jatkaa yksivuotiaaksi asti.

Imetänkö vai nukunko?

Sotivatko unineuvot sitten imetysihanteita vastaan? Niin ei tarvitse olla.

Imetysvälien lempeä pidentäminen pidentäminen ei sovi imetysihanteita vastaan.

Ensimmäisten viikkojen jälkeen yöllisten imetysvälien lempeä pidentäminen ei ole haitallista lapsen ravinnonsaannin kannalta, Saarenpää-Heikkilä sanoo. Vauva kyllä syö aamulla senkin edestä.

– Minulle on vieras ajatus, että lapsentahtisuus viedään niin äärimmilleen, että kun lapsi on yksivuotias, koko perhe on ihan loppu, Saarenpää-Heikkilä sanoo.

Jos kuitenkin haluaa imettää tiuhaan öisinkin ja nukuttaa lapsen rinnalle, niin voi lääkärin mukaan tehdä. Silloin on kuitenkin hyväksyttävä se, että yöt ovat katkonaisia ja tavoista voi joutua opettelemaan myöhemmin eroon.

Anna tilaa nukahtaa

Vauva pyörii, tuhisee ja ährää, vähän äänteleekin – mutta nukahtaa uudelleen.

Uni ei ole yhtenäistä ja tasalaatuista läpi yön. Vireystila vaihtelee unisyklin mukaan, ja vauva käy välillä lähellä valveen rajaa. Jos vauva parahtaa kunnon itkuun, siihen pitää aina vastata, mutta joka havahtuminen ei tarkoita sitä, että vauvalla olisi nälkä tai muu hätä.

Innokkaat vanhemmat voivat joskus häiritä vauvan unta, vaikka tämä ei ole edes heräämässä. Uniongelmien tutkimiseksi kuvatuissa videoissa näyttää joskus siltä, ettei vauva tee vielä mitään, kun äiti jo ponkaisee hyssyttelemään.

Tuoreet vanhemmat ovat ymmärrettävästikin herkillä, ja yöllä pienet äänet voivat tuntua suurilta.

Yksi Laura Anderssonin oivalluksista oli se, että kannattaa ensin rauhoittaa itsensä ja kuulostella: onko vauva todella jotain vailla, vai jatkaisiko hän sittenkin uniaan?

– Opettelimme erottamaan vauvan itkusta, milloin vauvalla on selvä hätä ja milloin hän vain pitää ääntä nukahtaessaan. Vauvalle voi antaa pienen hetken tilaa hakea unta itse, Andersson kertoo.

Anderssonin kuopus oppikin lopulta vain kahdessa viikossa nukahtamaan itsekseen, ilman itkuja. Rutiini on toiminut tähän asti lukuun ottamatta tiettyjä vilkkaita taaperovaiheita.

Tietoa jo etukäteen

Andersson kehottaa valmistautumaan öihin jo raskausaikana. Kannattaa sopia etukäteen esimerkiksi siitä, miten ja missä vauvan toivotaan tottuvan nukkumaan ja miten toimitaan, jos tuleekin vaikeuksia.

Hyvin nukkuville perheille yhteistä on se, että he ovat perehtyneet asiaan jo etukäteen.

Kaikki Anderssonin haastattelemat perheet, joissa uni oli pysynyt hallinnassa, olivat ottaneet asioista etukäteen selvää. Myös peruskikat olivat varsin samanlaisia. Tarinoissa korostuivat johdonmukaisuus, kärsivällinen toisto ja lempeät nukahtamista helpottavat rutiinit.

Toki lapsen kasvaessa tilanteet voivat muuttua. Ei ole takeita siitä, että kuukauden ikäisenä hyvin nukkuva vauva jatkaisi samaan malliin taaperoiässä. Kun vauvan kehityksessä tapahtuu äkkiä paljon yhtä aikaa, uni muuttuu ajoittain luonnostaankin levottomammaksi. Monille vauvoille näin käy noin neljän kuukauden iässä.

– Rutiineista kannattaa jaksaa pitää kiinni ajoittaisista vaikeuksista huolimatta, niin välttää ajautumisen nukutusmaratoneihin, Andersson sanoo.

Vahtikoiran geenit

Joskus kaikki menee hyvistä aikomuksista huolimatta mönkään.

– Varmuudella ei lopulta tiedetä, miksi toiset vauvat oppivat nopeammin nukkumaan ehjiä öitä ja toiset yrityksistä huolimatta eivät, Saarenpää-Heikkilä toteaa.

Se on selvä, että temperamentilla on osuutensa.

– Uneen liittyvät ominaisuudet näyttävät olevan vahvasti periytyviä. Toiset vain on varustettu vahtikoiran geeneillä.

Et ole huono vanhempi, vaikka vauvasi nukkuisi huonosti.

Lapsen uniongelmista ei pidä soimata itseään. Et ole huono vanhempi, vaikka vauvasi nukkuisi huonosti. Jos tilanne alkaa koetella jaksamista, on syytä hakea apua.

Haastattelujen lisäksi lähteenä Laura Anderssonin kirja Voit nukkua – kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään.

Vauva 12/16

Vierailija

Unohda unikoulu – jo pientä vauvaa voi opettaa nukkumaan

Vihdoinkin tämäkin näkökulma tuodaan esille!!! Olen ollut täysfriikki lapsentahtusuus kiintymyysvanemmuus imetänpienimpääninahdukseen- äitien parissa. Ja toinen suuuri tekijä on ruokarytmi! Kunnolliset ateriavälit, päivisin valveillaoloaikaa ja tuhdit ruokailut. Öisin pikatankkaus ja nukutaan. :) Tätäkin voi lempeällä kädellä ohjailla. Usein vauvat heräävät päikkäreillä noin tunnin kohdalla. Jos heijaa vaunuja tai ei ehkä reagoi heti inahfukseen vauva nukkuisikin tunnin lisää jolloin ruoka...
Lue kommentti
Vierailija

Unohda unikoulu – jo pientä vauvaa voi opettaa nukkumaan

Vierailija kirjoitti: Mikä toimii yhdelle ei toimi kaikille. Omalla esikoisella oli koliikki ja korvakierre, unettomia öitä oli paljon. Kuopus kaikin puolin terve vauva ja nukkui heti synnytyään hyvin. Anna kun arvaan, nyt on esikoisella atopiaa ja ehkä jopa astmaa. Risat on poistettu ja korvat putkitettu. Ei sitten käynyt mielessä maitoallergia? Miten vähällä vauvat säästyisikään, jos ruokavaliosta poistettaisiin vasikalle tarkoitettu maito.
Lue kommentti

Nyt kerätään kuvia vauvoista ja taaperoista metsäretkellä, niityllä tai muuten luonnosta nautiskelemassa. Lähetä kuva ja osallistu arvontaan!

Osa kuvista julkaistaan myös Vauva-lehden palstalla. Lähetä kuva mahdollisimman isona tiedostona, emme voi julkaista matalaresoluutioisia kuvia.

Kun lähetät kuvan viimeistään 22.9.2017, olet mukana arvonnassa, jossa voi voittaa Ainu Nokkamukin, BabyBjörn Soft Bib -ruokalapun ja Jordan-hammasharjan vauvoille. Arvomme kaksi settiä, ja yhden palkinnon arvo on noin 21 euroa.

Voittajiin otetaan yhteyttä sähköpostitse: tarkista, että käyttäjätiedoissasi on voimassa oleva sähköpostiosoite!

Lähettämällä kuvan annat luvan käyttää sitä Vauva-lehden aineistoissa. Lataa vain itse kuvaamiasi kuvia tai kuvia, joiden lataamiseen sinulla on kuvaajan lupa. Katso kuvahaasteiden tarkemmat ohjeet

Jos haluat kuvan mukaan lehden palstalle, kerro sisältö-kohdassa vauvan nimi ja ikä kuvaushetkellä.

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.

Marjosta tuntuu, että työn ansiosta hän jaksaa paremmin lapsiperhearkeakin. Kuva: Milka Alanen

Lassi jäi viisikuisen poikansa kanssa kotiin, kun perheen äiti lähti töihin. – Lassin valintaa on ihailtu, minun paheksuttu, äiti Marjo kertoo.

Tunnen itseni tarpeeksi hyvin. Ei minusta ole kotiäidiksi, Marjo mietti ääneen puolisolleen Lassille, kun hän odotti pariskunnan esikoista Benjaminia.

Lassi ei yllättynyt: Marjolle työ oli aina ollut tärkeä.

Benjamin syntyi viime vuoden syyskuussa. Marjon mielestä vauvan kanssa oli ihanaa mutta yksinäistä.

– En ole vauvakerhoissa käyvää tyyppiä, eikä kavereilla ollut samanikäisiä lapsia, hän kertoo.

Vähän ennen joulua Marjo alkoi vilkuilla työpaikkailmoituksia. Ennen raskautta hän oli tehnyt töitä kaupan alalla nollatuntisopimuksella eikä halunnut enää palata siihen.

Kun unelmahommalta kuulostava myymäläpäällikön paikka tuli hakuun, Marjo lähetti hakemuksen.

– Sillä kertaa ei tärpännyt, mutta sen jälkeen jatkoin tiiviimmin työpaikkailmoitusten seuraamista. Tammikuussa hain seuraavaa hommaa, ja se tuotti tulosta: helmikuun alusta aloitin kauppakeskuksen vastuumyyjänä.

Benjamin oli silloin viisi kuukautta vanha. Marjon päässä vilahtelivat ristiriitaiset ajatukset. Olenko hirveä äiti? Ja toisaalta, pärjäänkö itse päivät näkemättä Benjaminia vai olenko ikävästä rikki jo lounasaikaan?

Lassi tuki Marjon päätöstä. Ajatus kotiin jäämisestä tuntui heti ihan luontevalta.

– Ajattelin, että mikäs siinä: vaihdetaan osia. Olin tosi innoissani, vaikka samalla myös pelotti, Lassi myöntää.

Tämä sopii meille

Aluksi kynnys lähteä vauvan kanssa ulos ovesta oli korkea. Lassi mietti, miten saisi hoidettua tilanteen, jos vauva saisi itkupotkuraivarit keskellä kahvilaa.

”Ajattelin, että vauvan kanssa olisi paljon vapaa-aikaa, mutta tämä onkin ympärivuorokautista hommaa.”

– Ei siihen opi kuin tekemällä, Lassi sanoo nyt.

– Enkä vaihtaisi tätä aikaa mihinkään.

Lassin työpaikalla esimies ja työkaverit kannustivat. Myös Marjo sai omilta työkavereiltaan ihastuneita kommentteja, kun hän kertoi Lassin jääneen kotiin vauvan kanssa.

– On tässä ollut aika selkeä jako: Lassin valintaa on enemmän ihailtu ja minun paheksuttu. On tullut silmien pyörittelyä ja oho-kommentteja, Marjo kertoo.

– Se tuntuu vanhanaikaiselta ja aika tylsältä, sillä perheet kuitenkin saavat nykyään päättää, kumpi jää kotiin. Tämä oli meille paras ratkaisu.

Parempi äiti

Vanhempainvapaa on avannut Lassin silmät näkemään, mistä kaikesta kotona olevan vanhemman päivä koostuu.

– Ajattelin, että siellä se vain rentoilee, ja vauvan kanssa kotona olisi paljon vapaa-aikaa. Nyt olen huomannut, että tämä on ympärivuorokautista hommaa, Lassi sanoo.

Marjon mielestä perheen ratkaisu on parantanut myös parisuhdetta.

– Se auttaa, kun toinenkin ymmärtää, että lapsen ja kodin pyörittämiseen menee välillä koko päivä ilman taukoja.

Parasta työnjaossa on kuitenkin ollut se, että Marjo kokee jaksavansa nyt paremmin myös lapsen kanssa.

– Minusta tuli tosi paljon parempi äiti, kun palasin töihin, hän kertoo.